keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Reiner: "Stand by Me – viimeinen kesä" (1986)

Ystävänsä kuoleman jälkeen, keski-ikäinen kirjailija alkaa kertoo tarinaa lapsuudestaan. Radan vartta pitkin vaeltelevan poikajoukon tarkoituksena oli löytää kadonneen pojan ruumis. (IMDb)

"Stand by Me" (1986) on Rob Reinerin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva, joka sai nimensä  Ben E. Kingin samannimisestä musiikkikappaleesta. Tarina perustuu Stephen Kingin pienoisromaaniin nimeltä "Ruumis" (The Body). Elokuva kertoo nuorista, jotka lähtevät etsimään kuolleen pojan ruumista. Seikkailulla sattuu kaikenlaisia kommelluksia, jotka lähentävät ystävyksiä entisestään. Pojat jakavat ilonsa ja surunsa. Elokuva on neljän pojan kasvutarina.

Elokuvassa esiintyvät muun muassa Corey Feldman (Teddy Duchamp) ja Kiefer Sutherland (Ace Merrill), jotka esiintyivät myöhemmin yhdessä myös elokuvassa
"The Lost Boys". (Wikipedia)

     *     *     *

Tämän elokuvan pääosassa on kuitenkin Gordie Lachance (Wil Wheaton), joka 4-kymppisenä kirjailijana muistelee poikien viimeistä yhteistä kesää, ilman tyttöjä.

Miksi Gordie juuri sillä hetkellä sitten, autossaan, alkoi miettiä ennen muuta parasta ystäväänsä Chris Chambersiä (River Phoenix) , jota ei ollut nähnyt 10 vuoteen? Hän oli kuullut radiosta, että Chris oli kuollut. Pistetty puukolla hengiltä. Chris oli pikaravintolassa mennyt selvittämään kahden itselleen tuntemattoman riitaa, ja hänelle oli käynyt huonosti.

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 394: "Kummajaisten kylä"

Vaihtuvan vuoden kunniaksi postasin kirjaston Naamakirjaan aiheeseen liittyvän tarinan.

     *    *     *

Tekstissä ei mainita valitettavasti yhtä tärkeää asiaa: kirjan kuvittaja on nuori hämeenlinnalainen graafisen alan opiskelija Miranda Koskinen, jonka isä on sattumoisin kirjailija J.-P. Koskinen.


Furman & Valtonen: "Jossakin on ilo - tietoa ja toivoa masennukseta kärsiville ja heidän läheisilleen" (2000)

"Jossakin on ilo" (2000) käsittelee ylen vakavaa aihetta, masennusta, mutta nimensä mukaisesti iloisesti ja optimistisesti. Kirjassa on samaa henkeä kuin Ben Furmanin aiemmassa teoksessa "Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus". Masennuksesta kärsivien, muumipeikkojen ja alan tutkijoiden kommentit ryydittävät helppotajuista ja mukaansa tempaavaa tekstiä, jonka luettuaan masentuneinkin jaksaa uskoa, että 'kyllä se siitä'. Sitä paitsi masennus ei ole aina masennusta vaan kyseessä voi olla aivan arkipäiväinen huoli tai suru tai ylipäätään mikä tahansa epämieluisa tunnetila, johon oma apu on kaikkein paras apu. (Takakansi)

     *     *    *

Finlandia-voittaja Jussi Valtonen on myös psykologi - ja tietokirjailija, mistä kertoo mm. tämä kirja, jonka hän värkkäsi Ben Furmanin kanssa liki 15 vuotta sitten.

Masennusta käsittelevä kirja ei ole hassumpi, vaikka kirjasta puuttuu yhteiskunnallinen näkökulma aiheeseen.

Kirjan viestin kai voisi tiivistää latteaan viisauteen: oma apu, paras apu. Kerro se myös niille 100 000 pitkäaikaistyöttömälle, joiden masennuksen syynä on kaltoinkohtelu maassa, jonne on lottovoitto syntyä.

Varsinkin 90-luvulla mietin päivittäin, millä tavoin valtion ja kuntien palveluksessa olevat työntekijät oikeuttavat omat työpaikkansa, kun samaan aikaan on yhtä päteviä ja koulutettuja ihmisiä tuhansittain tyrkyllä samanlaisiin tehtäviin. Tämä asia ei ole valjennut minulle vieläkään.

Elämme äärimmäisen itsekkyyden kulttuurissa, minkäänlaista myötätuntoa on turha toivoa keltään. Edes rakkaimmiltaan, ja varsinkaan heiltä.

tiistai 30. joulukuuta 2014

Hawking & Mlodinow: "Suuri suunnitelma" (2010)

"Suuri suunnitelma" (2010) on kosmologi Stephen Hawkingin ja Leonard Mlodinowin kirjoittama kirja.

Hawking sanoo, että kaikkeus on syntynyt ilman jumalan vaikutusta. Hänen mukaansa alkuräjähdys on ollut johdonmukainen seuraus fysiikan laeista. Kirjassa Hawkings käsittelee muun muassa kvantimekaanikan perusteita ja M-teoriaa.

'Tiede' -lehti pitää arvostelussaan kirjaa kelpona, mutta syyttää kustantajaa varman päälle pelaamisesta, sillä vastaavia kirjoja on julkaistu useita. Lehti suosittelee kirjaa uusille tai nuorille lukijoille. (Wikipedia)

    *    *    *

Ns. aristoteliselle maailmankatsomukselle on yhä vähemmän tilaa 2000-luvun maailmassa, minkä piiriin kuuluvat itseasiassa kaikki suuret uskonnot - ja myös niiden pohjalle rakentuvat erilaiset uususkonnot ja kultit. Ainoastaan totalitaristiset järjestelmät tarvitsevat kaiken kattavia uskontoja omiin tarkoitusperiinsä. Tässä mielessä on huolestuttavaa, että esim. monissa Euroopan maissa uskontoa opetetaan tunnustuksellisesti kouluissa. USA:ssa näin ei ole.

Kirjassa korostetaan ihmisen havainto- ja päättelykyvyn rajallisuutta, mikä on aina hyvä muistaa. Ihmisellä ei ole mitään edellytyksiä tehdä päätelmiä  esim. jumalien olemassaolosta, vaikka koko ajan tehdäänkin. Tällaiset väitteet ovat yhtä uskottavia kuin sen väittäminen, että kuu on juustoa tai ettei ihminen ole koskaan käynyt kuussa. Kaikkia väitteitä voidaan aina yrittää erilaisin retorisin keinoin puolustaa.

Voin esimerkiksi väittää ja sanoa uskovani, että kuu on juustoa - ja on vaikea todistaa, että olisin väärässä. Jossain n-ulottuvuudessa kuu voi jopa olla juustoa, mikä on todennäköisempää kuin se, että jumala on olemassa (saati sitten että tällainen olio on luonut maailmankaikkeuden).

maanantai 29. joulukuuta 2014

Leterrier: "Titaanien taistelu" (2010)

Perseus, Zeuksen kuolevainen poika, taistelee Hadeksen kätyreitä vastaan ja estää niitä valloittamasta sekä taivasta että maata. (IMDb)

"Titaanien taistelu" (2010) on toiminta-/seikkailufantasiaelokuva, uudelleenfilmatisointi elokuvasta "Jumalten taistelu" (1981), joka perustui löyhästi kreikkalaiseen myyttiin Perseuksesta. Elokuvan on ohjannut Louis Leterrier ja pääosaa näyttelee Sam Worthington.

Elokuva tarkoitettiin tavalliseksi 2D-elokuvaksi, mutta se muutettiin jälkituotannossa 3D-versioksi. Elokuvaohjaaja James Cameron piti ratkaisua virheenä, sillä hänen mielestään korkeatasoista 3D-versiota ei voi tehdä parissa viikossa.[1] Elokuva sai kriitikoilta pääasiassa huonoja arvosteluja. Rotten Tomatoes -sivuston mukaan 29 prosenttia arvosteluista oli positiivisia. (Wikipedia)

     *     *     *

Lähinnä sattumalta aloin katsoa Louis Leterrierin "Titaanien taistelu" (2010) -leffaa, ja voin sanoa että tykästyin siihen. Tavallisesti inhoan tällaista toiminnallisuutta ja väkivaltaa - mutta Olympoksen jumalille ja 1/2-jumalille se sallittakoon. Sitä paitsi animaatio on varsin mallikasta ja viihdyttävää. Myyttiset hahmot heräävät todella eloon, joten tämä on elokuvaa parhaimmillaan.

Esim. Zeuksen pojan Perseuksen ja Medusan kamppailu Hadeksessa on näkemisen arvoinen, vaikka en sitä yhtä kertaa useammin katsoisikaan.

     *     *     *

Silmien eteen vyöryy länsimaisen ihmisen mielenmaisema ennen kontaminaatiota kristinuskon ja juutalaisuuden kanssa. Ns. aristotelisessä maailmankuvassa, johon tällaiset mytologiatkin kuuluvat, on puolensa, vaikka siinä on paljon samoja heikkouksia kuin myöhemmässä juutalais-kristillisessäkin, jotka monin eri tavoin kietoutuvat toisiinsa 300-400-luvulta lähtien toisiinsa.

Hyvää on ennen muuta se, että jumalat eivät ole paljon ihmistä suurempia - ja pääsevät tässä elokuvassa Olympos-vuorelleen. Suurin heikkous on staattisuus, joka liittyy juuri jumalhahmojen luomiseen ja ylläpitämiseen.

Tosin kreikkalainen mytologia oli askel eteenpäin - kohti tieteelllistä ajattelua. Ihmisten mielikuvitus osoitti siinä suuren voimansa, joka toisella tavoin valjastettuna synnytti ensimmäiset (luonnon)tieteelliset löydöt.

Vaikka maailmankuva oli perusteiltaan virheellinen aina 1600-luvulle asti, edistysaskeleitakin otettiin. Esim. Aristoteles kehitteli suuren joukon teorioita - vain omassa päässään - joista suurin osa osoittautui täysin kelvottomiksi, mutta joukkoon mahtuu myös paljon sellaista, joka on kestänyt tähän päivään asti.

     *     *     *

Juuri tänään mietin Aristoteleen "Runousoppia" (2012), joka on kiinnostanut mm. suomalaisia jälleen 2000 -luvulla. Klassisen draaman teoriana, sillä on vielä tänä päivänä paikkansa muiden teorioiden joukossa niin hämmästyttävältä kuin se saattaa tuntuakin.

Aristoteleen opin ytimessä ovat tragediat, joita hänen aikanaan kirjoitettiin ja esitettiin paljon. Tragedioissa hyödynnettiin juuri tässäkin elokuvassa käytettyjä myyttejä - ja ne tuotiin taitavasti oman aikansa kulttuuria elävöittämään. Usein myyttien avulla pureuduttiin jopa hyvinkin ajankohtaisiin ja poliittisiin kysymyksiin, joita ei voinut muutoin suoraan käsitellä.

Myytit eivät siis olleet kuollutta kansanperinnettä ja ihmiset tunsivat myyttinsä niin kuin esimerkiksi me tunnemme tänä päivänä keskeiset kulttuurit myytit ja tarinat.

     *     *     *

Mitä Leterrierin "Titaanien taistelulla" sitten on annettavaa tämän päivän ihmisille? Onko sekin dramaturgialtaan tragedian tapainen kyhäelmä, jolla on kytköksiä tähän päivään? Jostain syystä elokuva on kuitenkin tehty ja se pakosti jollain tavoin kuvaa aikaansa.

Kenties se allegorisesti kuvaa USA:n / Euroopan maailmanherruutta ja uskoa sen jatkumiseen ikuisesti. Olympoksen jumalat ovat salainen maailmanhallitus, joka vetelee lankoja hallitusten puolesta. Sankari Perseus on Nato joukkoineen, joka tulee pelastaa ihmiset missä ja milloin on tarvis. Hadeksen joukkoja puolestaan on esim. tämän päivän Isis ja al Quida.

Linkki:

Perseus. Wikipedia

Foster: "Ihmeellinen poissaolo – vapautuminen keskellä hyvin tavallista elämää" (2014)

Valaistuminen, vapautuminen, herääminen, havahtuminen. Olemme tottuneet pitämään näitä sanoja itämaisiin uskontoihin, guruihin ja mestareihin liittyvinä kaukaisina termeinä. Jeff Foster osoittaa kirjallaan kuitenkin, että herääminen voi tapahtua kenelle tahansa, tässä ja nyt.

Heräämisemme esteenä ovat ainoastaan omat ajatuksemme ja uskomuksemme, tapamme ja tottumuksemme. Jeff Foster haastaa sinua kirjassaan unohtamaan kaiken tähän mennessä oppimasi ja tarkastelemaan elämää täysin uudella tavalla.

Henkisen tien kulkemiseen liittyy monenlaisia harhaanjohtavia uskomuksia, jotka pitävät meidät tiukasti unessa ja estävät tehokkaasti meitä havahtumasta näkemään asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat. Elämä ei kenties olekaan sellaista, millaista olet sen aina kuvitellut olevan. Heitä ennakkoluulosi pois ja antaudu elämäsi ehkä mahtavimmalle lukukokemukselle tämän hienosti ja herkästi kirjoitetun teoksen myötä, joka on kuin virvoittavaa vettä väsyneelle ja lopen uupuneelle henkiselle etsijälle. Koti ei ole enää kaukana. (Takakansi)

     *     *     *

Oletko tyhjäpää tavis? Silloin tämä kirja on sinulle.

Turha luulla, että aion lukea tätä kirjaa, pois se minusta, mutta tiedän ainakin yhden, joka lukee tätä yhtä mielellään kuin "Raamattua" tai käy katolisessa messussa.

Jos haluat muuttaa jotain elämässäsi, myöntää tekemiäsi virheitä ja pyytää anteeksi, silloin on parempi ottaa puhelin käteen ja lähettää esimerkiksi tekstiviesti. Tai pyytää tilinumero. Nautintoa voit saada myös itsetyydytyksestä ja joogasta sekä naapureiden arvostelusta ja vainoharhaisesta ikkunaantuijottelusta.

     *     *     *

Monenlaiset uususkonnot  ja New age -filosofiat ovat nostaneet länsimaissa päätään 1960-luvulta lähtien. Tällaisillta kirjoilla ajatusmaailma ujutetaan itsestäänselvyytenä ihmisten arkiajatteluun. Nämä usein Dalai laman nimissä esitetyt opit ovat perusteiltaan kuitenkin yhtä arveluttavia kuin ne mitkä niiden on tarkoitus korvata.

RUNO ON VAPAA. Osa 259 "Laulava komeetta"

Motto:

Rosettan Plasma Consortium (RPC) on paljastanut salaperäisen "laulun", jota komeetta Comet 67P / Churyumov-Gerasimenkoa laulaa avaruuteen. 

(ESA- Euroopan avaruusjärjestö)


This is exciting
      it is completely new to us

We did not expect this

We are still working to understand of what is happening


Linkki:

esaoperations. Singing Comet. SoundCloud

singing comet. Rosetta blog

esaoperations. SoundCloud

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Siili: "Härmä" (2012)

"Härmä" (2012) on JP Siilin käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, joka kertoo 1800-luvun puukkojunkkareista. (Wikipedia)

     *     *    *

Jos joku kuvittelee, että tämä elokuva kertoo jotain vain menneisyydestä, erehtyy pahanpäiväisesti. Yhtä hyvin kohteena voisi olla 2000-luvun Etelä-Pohjanmaa, Länsi-Suomi ja niiden kyläoikeudet, jotka tänä päivänä ovat levinneet myös pikkukaupunkeihin mihin Turkukin vielä kuuluu.

Nyt eivät ehkä heilu puukot, mutta todistelu ja oikeudenkäynti on samaa tasoa. Ja vastustajia voi kohdella mitä mielikuvituksellisimmilla keinoilla. Tällaisissa asioissa ei rajoja tunneta.

JP Siilin "Härmä" (2012) on hyvä muistutus siitä, että on jotain vielä pahempaa kuin Venäjän vallan aika. Pahempaa ovat sadat "Raamatuilla" seurakuntalaisiaan päähän lyövät kyläpäälliköt esikuntineen ympäri Suomea.

     *     *      *

"Härmä" on veretseisauttavan hurja. Härmän kuningas Esko Välitalo (Mikko Leppilampi) ei kaihda mitään keinoja lisätäkseen vähitellen valtaansa. Hän hukuttaa jopa oman isänsä. Notaari (Pirkka-Pekka Petelius) hirtetään sillankaiteeseen, kun hän oli tehnyt testamentin, joka ei ollut Eskon mielen mukainen. Veljen hän on valmis lähettämään Siperiaan ja naimaan kristillisesti tämän morsiamen Kantolan Ainon (Pamela Tola). Nimismies on tietysti Eskon miehiä, ja tekee mitä tämä käskee.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Jordan: "Jutun loppu - The End of the Affair" (1999)

Eräänä sateisena iltana Lontoossa vuonna 1946 kirjailija Maurice Bendrix tapaa sattumalta entisen rakastajattarensa Sarahin miehen Henryn, joka on hänen ystävänsä. Sarah oli yllättäen ilman mitään syytä lopettanut suhteen 2 vuotta aiemmin, eivätkä Sarah ja Bendrix sen jälkeen olleet tavanneet. 

Bendrixin pakkomielle Sarahia kohtaan saa lemmen leimahtamaan uudelleen. Mustasukkainen rakastaja palkkaa etsivän seuraamaan Sarahia, sillä Sarahin aviomies Henry epäili, että Sarahilla on suhde johonkuhun. (IMDb)

"Jutun loppu" (1999) on Neil Jordanin ohjaama elokuva vuodelta 1999, joka perustuu Graham Greenen romaaniin "Jutun loppu". (Wikipedia)

     *    *     *

Saattaa kuulostaa hieman kummalliselta tarinalta, mitä tämä Graham Greenen tarina onkin.

Ideana on epäsuora avioliittoinstituution kritikointi. Vielä 1940- ja 1950-luvuilla avioero ei ollut yhtä helppoa kuin tänä päivänä.

Henry ja Sarah ovat naimisissa, mutta eivät rakasta toisiaan. Heidän välillään on kuitenkin jonkinlainen tasapaino. Sarah tarvitsee kattoa päänsä päällä ja rahaa elämiseen. Henry puolestaan on varakas valtion virkamies, joka tarvitsee edustusrouvaa.

Kumpikaan eivät muutoin tarvitse toisiaan.

Sarah ja Maurice sen sijaan rakastavat toisiaan, ensi silmäyksestä lähtien intohimoisesti - ja loppuun asti.

Elokuvan loppuratkaisu on erikoinen. Kun lääkäri ilmoittaa Sarahille, että hänellä on enintään 3 kuukautta elinaikaa jäljellä, Maurice muuttaa avioparin luokse asumaan.

perjantai 26. joulukuuta 2014

Penn : "Pieni suuri mies" (1970)

Ikivanha Jack Crabb kertoo taakse jääneestä elämästään, johon liittyivät niin elämä intiaanien kanssa kuin taistelu jenkkien kenraali Custeria vastaan. (IMDb)

"Pieni suuri mies" (1970) on Arthur Pennin ohjaama veijaritarinamainen lännenelokuva, joka kuvaa lännen valloituksen historiaa kriittisesti ja myyttejä purkaen. 

Elokuva perustuu Thomas Bergerin romaaniin. Elokuvassa 121-vuotias Jack Crabb (Dustin Hoffman) kertoo historiantutkijalle elämänvaiheistaan. Elokuva pyörii cheyenneintiaanien ja heidän kulttuurinsa tuhon ympärillä. 

Lopussa on kuvattu Little Bighornin taistelu. Keskeisessä osassa esiintyviä todellisia henkilöitä ovat Wild Bill Hickok ja George Armstrong Custer. Pieni suuri mies menestyi kaupallisesti. (Wikipedia)

     *    *    *

Kerta kaikkiaan hieno ohjaustyö, ja silmiin pistävää on näyttelijöiden taidokas työskentely ja miten tilanteet viedään usein vaivihkaisella koomisuudella loppuun. Mieleen tulee vääjäämättä, että ilmaisuun on saatu jotain mm. cheyenne-intiaaneilta ja heidän suorasta, konstailemattomasta ja samalla rituaalimaisesta tavasta tehdä asioita.

Pelkästään heidän maailmankuvallaan leikittely on herkullista. Kertoja, joka identiteetti on sekoitus valkoisen miehen ja intiaanin identiteettiä, katselee tapahtumia koko ajan myös cheyennenä ja kommentoi niitä intiaanin silmin.

Esimerkiksi siinä misä sotiminen on valkoisilla tappamista, cheyenneill3 se oli vain voimien mittelöä, joka ei tähdännyt tappamiseen - mistä oli tietysti intiaaleille ainakin aluksi kohtalokkaita seurauksia.

Toistuvasti kertoja 121-vuotias Jack Crabb puhuu itsestään 'ihmisenä', kun taas valkoiset ovat vain valkoisia tai mustia valkoisia. Valloittajissa on siis jotain sellaista, joka erottaa heidät 'ihmisistä'. Mielenkiintoinen sanaleikki, kun ajattelee, että intiaanit ovat alkuperäiskansoja, joita hybridikansat ovat tappaneet joukoittain sukupuuttoon.

JATKUU...

RUNO ON VAPAA. Osa 258 "PIENI sydän jaksaa s-u-u-r-e-s-t-i rakastaa"

Motto:

It is only with the heart that one can see
rightly; what is essential is invisible to the eye.

(Antoine de Saint Exupéry)

sanot
         EI

joka on (sama kuin muilla)
         KYLLÄ

Mihin voi PIENI sydämeni enää uskoa?

Mihin suureen?

Linkki:

Dada. Wikipedia (No = Yes)

Dada Manifesto. Wikipedia (Tristan Tzara)

Spielberg: "E.T." (1982)

Elliott -niminen pikkupoika kerää rohkeutensa auttaakseen ystävällismielistä alienienia pakoon Maasta, takaisin kotiplaneetalleen. (IMDb)

"E.T." (1982) on Steven Spielbergin ohjaama tieteiselokuva. Sen pääosissa ovat Henry Thomas, Drew Barrymore ja Dee Wallace. Elokuva voitti neljä Oscar-palkintoa ja 37 muuta palkintoa. Lisäksi se oli ehdolla 27 muun palkinnon saajaksi.

"E.T:llä" on Rotten Tomatoes -verkkosivulla arvosanana 98 %, joka on korkeampi kuin millään muulla tieteiselokuvalla. (Wikipedia)

     *     *     *

Hieman toisenlainen scifi-elokuva, joka on mukava muistutus siitä, että näinkin voi asioita käsitellä. 2000-luvulla on palattu pimeään keskiaikaan, jossa kaikki ongelmat ratkaistaan kansallisvaltioiden aseilla, porvarillisissa tuomioistuimissa sekä noitaoikeudenkäynneissä.

Monien mielestä ikimuistoisinta elokuvassa on E.T. -alienin sympaattinen hahmo, mutta itse tajusin kesken kaiken, että herttainen pikkutyttö ei ole enempää eikä vähempää kuin Drew Barrymore.

JATKUU...

RUNO ON VAPAA. Osa 259 "TOP 5 Jouluhirviöt"

TOP 1 - Krampus

Suomalaiset lapset ja aikuiset ovat liian hyväuskoisia Joulupukin suhteen, sillä tämä partasuinen ukko ei liiku yksikseen vaan hänen seuranaan on vuohensarvinen ja -sorkkainen Krampus. Lahjojen sijaan Krampus antaa lapsille Koivuniemen herraa eli koivuvitsaa.

Tämä koskee tietysti vain tuhmia lapsia, mutta mistä tietää, onko kiltti vai tuhma? Ei sinun tarvitsekaan tietää, sillä kyllä Krampus tietää!

Jos Krampus sallii Joulupukin antaa sinulle lahjoja, on joulusi tällä kertaa pelastettu! Koskaan et silti voi olla varma...

    *    *    *

Suomessa on Joulupukin rooli ollut 2-jakoinen toisin kuin Saksassa, Itävallassa ja ns. Alppimaissa, joissa Joulupukki liikkuu muiden naamiokavereiden ennen muuta Krampuksen kanssa.

Köyhässä Suomessa pukki joutuu kantamaan niin risut kuin ruusut. Valtava on niiden tarinoiden kirjo, jotka kertovat siitä, miten pukki on vitsoineen hakannut paljaan pyllyn punaiseksi.

Linkki:

Top 5 pelottavinta joulumonsteria eli sinä kai luulit, että joulu on yhtä iloa ja riemua? By David Emery. About.com

Krampus. Wikipedia

Krampus in North American popular culture. Wikipedia


torstai 25. joulukuuta 2014

Mäkilaakso: "Yeti" (2013)

Kaverukset lähtevät lumiseen seikkailuun ja kohtaavat silmästä simään tappavan olennon. (IMDb)

"Yeti" (2013) on TV-elokuva, jonka on ohjannut Marko Mäkilaakso ja kirjoittanut Nathan Atkins

Kansainvälisessä levityksessä elokuva tunnetaan myös nimellä "Abominable Snowman". (Wikia)

     *     *     *

TÄNÄÄN TAI SIIS HETI HUOMENNA FOXILTA KLO 00:35

    *     *     *

Pieni ryhmä hiihtäjiä kiipesi vuonna 1992 Glacier Peakille Washingtonin osavaltiossa. Ryhmää, jota johti Jake Tanner, katosi jälkiä jättämättä, eikä heitä nähty enää koskaan.

20 vuotta myöhemmin Jake Tannerin poika Brian on isänsä jalanjäljillä, ja hän itse asiassa aikoo selvittää mitä hänen isälleen vuorella tapahtui.

Brian saapuu syrjäiseen paikkaan paljon paremmin varustautuneena kuin edellinen retkikunta. Ja hän aluksi kiertelee helikopterilla lähialueet läpi - ja sitten hänet pudotetaan alas. Seikkailun alku on lumivyöryn takia dramaattinen. USA:n erikoisjoukkojen sotilaana ja Afganistan-veteraanina hänellä ovat sotilaalliset otteet tilanteeseen, mutta siitä ei ole paljon apua.

Brianin siskon Ninan johdolla joukko maailmanluokan hiihtäjiä ja lautailijoita tulee etsimään Briania. Myrskyn lähestyessä heillä on vuorokausi aikaa löytää mies. Muutoin he eivät pääse takaisin kohtauspaikkaan ja ovat tuomittuja lähes varmaan kuolemaan.

Veli löydetään elossa, mutta pahin on vasta edessä, ja pelastusryhmä kohtaa jotain kauhean hirmuista ja oppii jotain Glacier Peakin vanhasta legendasta. He joutuvat taistelemaan tiensä alas vuorelta.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Selick: "Painajainen ennen joulua" (1993)

Jack Skellington, Halloween Cityn kuningas, keksii myös Joulukaupungin, mutta ei ihan ymmärrä mikä ero konsepteilla tulisi olla... (IMDb)

"Painajainen ennen joulua" (1993) on 'stop motion' -animoitu musikaali- ja fantasiaelokuva. Elokuvan hahmot, tarinan ja maailman on luonut Tim Burton, joka myös toimi toisena tuottajana. Ohjauksesta vastasi Henry Selick.

Elokuva sai kaksi Saturn- (paras fantasiaelokuva ja musiikki) ja kaksi 
'Annie' -palkintoa. Lisäksi se oli muun muassa 'Oscar'-ehdokkaana erikoistehosteistaan ja 'Golden Globe' -ehdokkaana musiikistaan. (Wikipedia)

     *    *    *

TÄNÄÄN FOXILTA KLO 21:55

     *    *    *

Kerrassaan mainio nukkeanimaatio. Tällaista kriittistä fantasian käyttöä en muista ennen nähneeni, joten tämä on poikkeuksellinen elokuva, mikä selittää myös sen myöhäisen esitysajankohdan.

Elokuva on tehty suurella sydämellä ja antaumuksella. Kaikki jouluun liittyvä pyhyys on poissa, ja joulupukki niin kuin pukkiin uskovat lapset saavat kylmää kyytiä. Lopuksi tietysti palataan päiväjärjestykseen, mutta ennen sitä on esitetty varteenotettava vaihtoehto nykyjoululle.

     *    *    *

Kauhun koko vuosisatainen kabinetti on tuotu kerralla valkokankaalle. On vaikea keksiä, mitä kirjallisuudeta löytyvää ikonista hahmoa ei olisi tyyliteltynä mukana.

Kauhun kingiksi on nostettu, jälkikäteen ajateltuna, odotetusti Halloween-kaupungin ja koko kauhun kuningas Jack, joka on vainaja. Luitaan kolisteleva luuranko on kaiken kauhun ja kuoleman pelon symboli.

Jos joku kuvittelee, että kauhukaupunki on kauhea, siinä hän erehtyy. Kaupunki on mitä iloisin - yhtä iloinen kuin Joulukaupunki joulupukkeineen, mutta vain toisenlainen.

     *    *    *

Halloween-kaupunki ja Joulukaupunki ovat tämän fantasiaelokuvan rinnakkaistodellisuuksia, joiden välillä liikutaan - tai lähinnä Jack ja Joulupukki liikkuvat.

Tarina lähtee liikkeelle siitä, kun Jack kokee, ettei hänellä ole enää mitään annettavaa muille - ja hän haluaa laajentaa ilosanomaansa Halloween-kaupungin ulkopuolelle.

Jack lähtee vaeltelemaan synkkään metsään, ja yhden metsän puun, kuusen kautta avautuu portti Joulukaupunkiin, joka on Jackille ennestään outo maailma.

     *    *    *

Jack viettää aikaansa, näkymättömänä mitä ilmeisimmin, Joulukaupungissa - ja palaa sitten takaisin kotiinsa Halloween-kaupunkiin mieli kaikenlaisia ideoita täynnä. Kaupunkilaiset ovat huolissaan, mitä heidän kuninkaalleen oikein on tapahtunut - ja lopulta hän kertoo muille Joulumaasta ja miten aikoo ryhtyä tekemään joulupukin hommia.

Jotta Jack voisi toteuttaa suunnitelmansa, täytyy Joulupukki ensin pelata pelistä pois, ja hän laittaa halloween-keppostelijat, pienet lapset asialle. He saavat kaapata pukin ja tuoda hänet pois Joulukaupungista.

Samaan aikaa Jack panee alamaisensa suunnittelemaan ja toteuttamaan joulua ihmisten maassa, Joulukaupungissa.

     *    *    *

Samalla innolla kuin yleensä paneudutaan vain halloweeniin paneudutaan nyt myös jouluun. Ainoa joka epäilee Jackin suunnitelmia on Sally, joka on eräänlainen Frankensteinin - tai tässä tapauksessa -tohtori Frinkensteinin hirviö.

Sally kertoo sopivassa välissä myös Jackille näyistään ja epäilyksistään, mutta kovassa vauhdissa oleva Jack ohittaa tällaisen. Sallyn pahimmat pelot osoittautuvat kuitenkin paikkansa pitäviksi, sillä Jack ei Frinkensteinin kanssa tekemistään tieteellisistä tutkimuksista huolimatta ole onnistunut oivaltamaan joulun todellista olemusta. Hänellä on vain teorioita siitä.

     *    *    *

Kun Jack vihdoin jouluyönä lähtee luurankoporoinen ja tekopartoineen sekä outoine lahjoineen liikkeelle, tulee siitä täydellinen katastrofi niin Jackille kuin joulupukkiin uskoville ihmisen lapsille.

Jopa kansalliskaarti ja armeija valjastetaan pelottavaa pukkia vastaan, ja hänet ammutaan ilmatorjuntatykillä alas taivaalta, mihin loppuu maailmanlaajuinen lahjojen levitys.

Jack ei tietysti kuole, sillä hänhän on jo vainaja, vaan kärsii vain arvovalta-tappion ja joutuu palaamaan häntäluu jalkojen välissä takaisin kotiinsa Halloween-kaupunkiin.

     *    *    *

Samaan aikaan toisaalla Sally on vapauttanut joulupukin Oogie-boogiemanin kynsistä, ja viime tingassa pelastaa tämän hengen.

Jack joka on tajunnut fataalisen virheensä, auttaa hänkin joulupukkia - ja pukki palautetaan kotiinsa. Jo kerran julistettu joulun peruuttaminen perutaan - ja lapset saavat sittenkin joulunsa ja vähemmän kauheat joululahjansa.

Nerokasta, kerrassaan nerokasta! I love this movie!!

RUNO ON VAPAA. Osa 257 "Joululahja"

Motto:

There's trouble close at hand
You'd better pay attention now
'Cause I'm the Boogie Man
And if you aren't shakin'
Then there's something very wrong

(Oogie-Boogieman)

    *     *    *

kauhusta kankeana
     hän jäi koko yöksi ikkunaan

lunta satoi, satoi läpi koko yön
     mutta hän ei nähnyt mitään
        ei kerrassaan yhtään mitään
            sakean lumisateen läpi

yöllä tuli mörkö sängyn alta

ja toi hänelle tämänvuotisen joululahjan

hyvää joulua, Vivian,
    maahisten maan kaunis kuningatar!

Linkit:

Oogie Boogie's Song. Nightmare before Christmas -movie. YouTube

Joululahja. wma-äänitiedosto

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 393: "Suudelma"

katselen kuinka kopistelet
    lumet jaloistasi
        naurat vitsille, kai
    astut ovesta sisään 
        ja menet hissiin

    hetken päästä olet ylhäällä
näen ikkunasta
        
        punaisen takkisi
    helman heilahtavan

suutelet pikaisesti

    kuinka paljon
        voitkaan
            halveksia
                minua

Linkki:

Aywy & Ekali. Contempt. SoundCloud

Aywy & Ekali. Contempt. YouTube

suudelma. wma-äänitiedosto

Hood: "Ender's game" (2013)

Nuori Ender Wiggin on pestattu Naton kaltaiseen tulevaisuuden organisaatioon johtaakseen taistelua vihamielisiä alieneja (Formics) vastaan, jotka onnistuivat melkein tuhoamaan ihmislajin edellisessä hyökkäyksessään. (IMDb)

"Ender's Game" (2013) on amerikkalainen, militaristinen tieteiselokuva, joka perustuu samannimiseen Orson Scott Cardin novelliin ja romaaniin. Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Gavin Hood. Pääosassa Andrew 'Ender' Wiggininä on Asa Butterfield, joka on epätavallisen lahjakas lapsi, joka on lähetetty superälykkäiden lasten sotilasakatemiaan ulkoavaruuteen. Tarkoituksena on valmistautua alienien tulevaisuudessa tulevaa hyökkäystä vastaan. (Wikipedia)

     *     *     *

Tällaiset elokuvat ovat hyvin huolestuttavia, ja vielä huolestuttavampaa on se, että tämä on alle 30 -vuotiaiden nuorten kulttielokuva. Silkkaa fasismia. Edellisten vuosikymmenten supersankarit ovat eläkkeellä, juuri niin kuin jo Zack Snyderin "Watchmen" (2009) -elokuvassa on ironisesti kuvattu.

Jotain kertoo siitä, että alkuperäisen kirjan tekijä Orson Scott Card on ottanut vaikutteita USA:n sisällissodan kuvauksista ja historiallinen tilanne, Neuvostoliiton kaatuminen vuonna 1989, on vaikuttanut olennaisesti kirjan sisältöön.

Allegorisesti elokuva kuvaa oikeastaan 2010-luvun maailmaa, jossa - ihan oikeasti - lapsia ja nuoria on USA:ssa / Natossa rekrytoitu terrorisminvastaiseen sotaan. Peliohjaimin esimerkiksi Pakistanissa ohjattiin muutama vuosi sitten miehittämättömiä lennäkeitä satoihin siviilikohteisiin.

Se mikä oli Persianlahden sodan aikaan 1990-luvun alussa vain tieteiskuvitelmaa on 10 vuodessa muuttunut täydeksi todeksi. - Kaiken huipuksi esim. USA:n laivasto suosittelee elokuvaa opetuselokuvaksi... (Elokuva sotilaallisissa piireissä siis arvostetaan korkealle.)

     *     *     *

Mitenkään yllätyksenä ei voi pitää sitä, että tarina on rantautunut myös Suomeen Teatteri Toivo -nuorisoteatterin kautta vuonna 2014, joka ylpeänä esittää "Ender's game" (2014) näytelmää.

JATKUU...

     *    *     *

Linkit:

Orson Scott Card. Ender's game. 1991. Wikipedia

Gavin Hood. Ender's game. 2013. Wikipedia

Gavin Hood. Ender's game. 2013 (trailer). YouTube

Sara Salmenmäki. Ender's game. Ensi-ilta 27.9.2014. Teatteri Toivo

Jari Tamminen. Avaruudessa ei homostella. Voima.fi -lehti 4.12.2013

tiistai 23. joulukuuta 2014

Kumble: "Julmia aikeita" (1999)

Kathryn luo vetoa siitä, että hänen velipuolensa Sebastian ei pysty makaamaan Annetten kanssa (joka on neitsyt, joka haluaa vain odottaa sitä oikeaa). Jos Sebastian häviää vedon, Kathryn saa hänen Jaggensa, jos Sebastian voittaa, hän saa Kathrynin. (IMDb)

"Julmia aikeita" (1999) on yhdysvaltalainen teinidraama, jonka ohjasi Roger Kumble. Pääosissa ovat Ryan Phillippe, Sarah Michelle Gellar, Reese Witherspoon ja Selma Blair.

Käsikirjoitus perustuu Choderlos de Laclosin kirjaan "Vaarallisia suhteita" (1782) ja se sai myös kaksi, suoraan videolla julkaistua jatko-osaa: "Julmia aikeita 2" (2000) ja "Julmia aikeita 3" (2004). (Wikipedia)

     *     *     *

TÄNÄÄN LIV-KANAVALTA KLO 21:00

     *     *    *

Elokuva pääsi hieman livahtamaan ohi, sillä en ehtinyt nähdä paljon muuta kuin lopputekstit... Mutta.

Elokuva alkaa, kun Kathryn Merteuil (Sarah Michelle Gellar) keskustelee rouva Bunny Caldwellin (Christine Baranski) ja tämän tyttären Cecilen (Selma Blair) kanssa opinnoistaan. Kathryn lupaa ottaa lapsellisen ja suojattua elämää eläneen Cecilen siipiensä suojiin.

Kesken kaiken paikalle porhaltaa hänen poikansa Sebastian Valmont (Ryan Philippe), johon äitipuoli suhtautuu kylmän viileästi ja lähtee paikalta pois Cecilen kanssa.

    *     *     *

Viimeistään tässä vaiheessa, heti ensimmäisen kohtauksen jälkeen, katsojalla tulisi kilkattaa kello. - Valmont, Valmont... Ai, niin. Se "Valmont" (1989).

Milos Forman filmatisoi ja sijoitti oikeaan aikaan 1700-luvulle de Laclosin kirjan "Vaarallisia suhteita" (1782), joka oli oman aikansa kohukirja.

    *     *     *

Kathryn paljastaa Sebastianille, heidän jäätyään kaksin, että hänen todellisena aikomuksenaan ei ole auttaa Cecilea vaan kostaa hänelle.

Kahrynin poikaystävä oli jättänyt hänet Cecilen takia - siitäkin huolimatta, että Cecile ei pätkääkään välittänyt pojasta.

Kathryn pyytää naistenmiehenä, ja myös siskopuolensa kanssa seksiä harjoittanutta, Sebastiania viettelemään Cecilen. Poika kieltäytyy kunniasta, mutta Kathryn ei luovuta. Sebastianilla on sen sijaan tähtäimessä toinen neitsykäinen Annette Hargrove (Reese Witherspoon), joka on koulun rehtorin tytär. 

Annette on siveyden sipuli, ja täysin tavoittamaton, joka on julkisesti ilmoittanut, ettei hän harjoita seksiä ennen kuin on löytänyt sen oikean ja on avioliitossa. Sebastianin onneksi tyttö asuu jonkin aikaa hänen tätinsä luona, joten hänelle tarjoutuu tilaisuus viettää aikaa kahden Annetten kanssa.

    *     *     *

Kathryn ja Sebastian tekevät diilin: Jos Kathryn voittaa, hän saa Sebastianin miljoonan dollarin Jaggen; jos Sebastian voittaa, hän lupaa harrastaa seksiä sisarpuolensa kanssa - pitkästä aikaa.

Diili ei ota sujuakseen, kun Annette ei osoita mitään kiinnostusta Sebastiania kohtaan. Joku on juorunnut tytölle Sebastianin maineesta. Lähteeksi paljastuu Kathrynin äiti, rouva Caldwell.

Kostaakseen Annetten menettämisen Sebastian suostuu Kathrynin alkuperäiseen ehdotukseen vietellä toisen neitsykäisen Cecilen, jonka siveys on rouva Caldwellin vastuulla.

    *     *     *

Kathryn auttaa Sebastiania tehtävässä. Tilannetta edesauttaa se, että paljastuu, että Cecilen musiikinopettaja Ronald Clifford (Sean Patrick Thomas) on rakastunut tyttöön. Cecile kertoo asiasta luottamuksellisesti 'suojelijalleen' Kathrynille.

Kathryn käräyttää Cecilen, ja rouva Caldwell puuttuu romanssiin. Samaan aikaan Sebastian kutsuu Cecilen luokseen 'auttaakseen' häntä vaikeassa tilanteessa. Todellisena ja tekosyynä on, että Sebastianilla on kirje Ronaldilta.

Sebastian viettelee Cecilen, mikä hämmentää Cecileä. Cecile kertoo suuseksistä Sebastianin kanssa Kathrynille, joka kannustaa Cecileä jatkamaan harjoituksia Sebastianin kanssa. Seksitaidoista kun on hyötyä sitten, kun hän pääsee Ronaldin kanssa läheiseen suhteeseen. Hieman lapsellinen Cecile uskoo ruumiinharjoituksista olevan hyötyä - sitä paitsi seksi on nautinnollista...

    *     *     *

Kathrynin ja Sebastianin veto Annetten viettelemisestä etenee myös, mutta sitä mutkistaa se, että Sebastian rakastuu Annetteen. Vastaavasti Kathryn on rakastunut velipuoleensa Sebastianiin, eikä halua, että tämä ryhtyy suhteeseen Annetten kanssa.

Sebastian joka tapauksessa voittaa vedon onnistuessaan viettelemään myös Annetten. Kathryn tarjoaa vedon voittona itseään Sebastianille, joka kieltäytyy kunniasta vedoten rakkauteensa Annetteen.

Kathryn suuttuu ja uhkaa paljastaa Annettelle, mitä Sebastian on tehnyt. Sen että hän on vain halvan vedon tulosta - ja että hän ei enää olekaan mikään siveyden sipuli, mitä hän on julkisesti esittänyt.

    *      *     *

Sebastian pakon edessä teeskentelee, että hän on luopunut Annettesta.

Kathryn suuntaa julman kostonsa nyt vuorostaan Sebastianiin. Hän kertoo valheellisesti musiikinopettaja Ronaldille, että Sebastian on lyönyt häntä. Ronald käy kadulla Sebastianin kimppuun - ja jää auton alle ja kuolee.

Sebastianin kannalta tapahtuma on kaksinverroin traaginen, sillä hän oli juuri päässyt kuin päässytkin suhteeseen Annetten kanssa paljastettuaan tälle Kathrynin juonet. Annette yrittää jopa pelastaa hänet Ronaldin kynsistä epäonnistuen siinä.

Ennen kuolemaansa Sebastian ehtii tunnustaa rakkautensa Annetteen ja Annette Sebastianiin. Samalla myös Ronad tajuaa, että Kathryn on ollut kaiken pahan alku ja juuri, ja hän on aiheetta käynyt Sebastianin kimppuun kohtalokkain seurauksin.

    *      *     *

Mitä opimme tarinasta? Ainakin sen että naiset kostavat julmasti ja käyttävät siinä kaikkia keksimiään keinoja.

maanantai 22. joulukuuta 2014

Ibsen: "Nukkekoti" [1879]

"Nukkekoti" [1879] on norjalaisen Henrik Ibsenin näytelmä, joka oli ilmestyessään kiistanalainen viktoriaanisia avioliittonormeja kohtaan sisältämänsä terävän kritiikin vuoksi. Näytelmä on romanttinen perhedraama, joka kuitenkin päättyy yllättävästi. "Nukkekodista" on tehty useita sovituksia televisioon.

Näytelmä on suomennettu ainakin neljä kertaa. Suomentajia ovat olleet Kaarlo Slöör, Maila Talvio, Eino Palola ja Lauri Sipari. (Wikipedia)

     *     *     *

Katselin tänä iltana alla olevasta linkistä löytyvän David Thackerin ohjaaman brittiläisen TV-näytelmän "A Doll's House" (1992), joka oli kerrassaan mainio. Juliet Stevenson ei ollut ehkä aivan tavanomainen Nora Helmer, mutta tulkinta oli varsin vakuuttava. Trevor Eve hänen miehenään Torvaldina ei hänkään ollut hullumpi.

Olen nähnyt näytelmän pari kertaa aiemmin TV:stä, mutta en aiemmin tätä versiota. Viimeksi 2000-luvun alkupuolella muistaakseni Uutena vuotena näytettiin Mabou Mines'in "Dollhouse", joka oli aivan uudenlainen tulkinta tästä klassikkonäytelmästä. Näytelmää näytettiin Bostonissa 9 vuotta putkeen, mikä kertoo paljon sovituksen suosiosta.

     *     *     *

Henrik Ibsenin realistisessa näytelmässä "Nukkekoti" [1879] kiinnitän huomiota aina muutamiin kohtiin, jotka tuntuvat epäuskottavilta. Tosin eiväthän antiikin tragediatkaan erityisen uskottavia väärinkäsityksineen aina olleet, ajatellaanpa vaikka Sofokleen "Kuningas Oidipusta".

Ehkä häiritsevimmältä on tuntunut rouva Linden ja asioitsija Krogstadin suhde. - Kuinka sattuikaan, että he tunsivat toisensa ja olivat olleet rakastavaisia! Tapahtumien kulku olisi ollut hyvin erilainen ilman tätä kytköstä.

Linde oli se joka sai Krogstadin muuttamaan mieltään ja pelastamaan Nora Helmerin petossyytteiltä, vaikka Nora toimi yleisesti hyväksytyn moraalin mukaan. Asetelmasta tulee mieleen toinen vastikään näkemäni realistinen klassikkonäytelmä eli Anton Tsehovin "Vanja-eno" [1899], jonka anti-kliimaksissa Vanja-eno epäonnistuu kahdesti yrittäessään ampua professori Serebrjakovin.

Kummassakin näytelmässä on vahvaa länsimaisen, muodollisen oikeuden kritiikkiä, vaikka kriitikot ja tutkijat eivät ole näytelmien tähän puoleen koskaan kiinnittäneetkään huomiota. Prosessi jossa 4-seinän sisällä tapahtuneita tapahtumia puidaan käräjäsaleissa ja tuomioistuimissa yksinkertaistaa ja vääristää tilanteen, jossa ihmiset ovat olleet - ja lain säännöksiin perustuvat ratkaisut ovat lähinnä arpapeliä.

     *     *     *

Toinen häiritsevä kohta "Nukkekodissa" on sen loppuratkaisu, kun Nora dramaattisesti - sen kummemmin keskustelematta - vain päättää lähteä kotoaan ja jättää niin miehen kuin lapset.

JATKUU...

Linkit:

Ibsen's Doll House to post #1 of 10 (TV-series). YouTube
The Belhaven University theatre. A Doll's House. YouTube
A Doll's House by Henrik Ibsen (FULL Audiobook). YouTube
30 sec preview - Mabou Mines' Dollhouse. YouTube

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 392: "Porvarillinen luonnenaamio eli elämä teatterina"


1980-luvun jälkeen syntyneet ja opiskelleet ovat tuskin koskaan kuulleet sanaa "porvarillinen luonnenaamio". Itselleni se on tullut kuluneella viikolla muutaman kerran mieleeni. Viimeksi tänään kun ajelin hiljaksiin polkupyörällä - ja katsoin ensimmäistä kertaa kuukausiin laskevaan aurinkoon.

Porvarillisuus, nationalismi ja kristinusko eri muodoissaan ovat tulleet 2000 -luvun ihmisille pelottavan itsestäänselviksi asioiksi, joita ilman he eivät voi kuvitella elävänsä.

Aivan niin kuin Karl Marx arveli, työväestölle käy - tai saattaa käydä niin -, että heistä tulee niin kiinteä osa kapitalistista maailmantaloutta, etteivät he enää voi kuvitella mitään muuta kuin sen ainoana todellisuutenaan, jota he puolustavat kansallisvaltion nimissä henkeen ja vereen mm. sodissa toisia samanlaisia valtioita vastaan.

Ironisessa ja satiirisessa muodossa 1500-luvun renessanssin Italian Commedia dell'arte -teatteri loi ajatuksen tällaisen naamion tai naamioiden olemassaolosta. Yksi suosituimmista hahmoista oli ulkomaalainen, usein espanjalainen miehittäjä ja sotilas Il'Capitano. Teatteri perustui improvisaatioon, ja usein jopa kaduilla esitettiin tuon ajan ihmisille tuttuja ajan ilmiöitä.

     *     *    *

Miten tässä näin on päässyt käymään? Miksi porvarillinen luonnenaamio on liimaantunut niin tiukasti jokaisen työtä tekevän kasvoille?

Kun lukee Keith Johnstonen kirjan "Impro" (1996) viimeistä osaa, alkaa vähitellen ymmärtää, miten naamiot toimivat. Kun jokin naamio on otettu kasvoille, on siitä yksinkertaisesti joko täysin mahdoton tai ainakin hyvin vaikea päästä eroon, koska ihminen muuttuu naamiokseen.

Naisille arkinen naamioleikki on hyvin tuttua, sillä he vaihtelevat paljon omaa ulkonäköään maskeeraamalla itseään eri tavoin eri tilanteissa. Naamiot viettelevät niin naamion kantajan kuin muut suhtautumaan kohteeseen naamion edellyttämällä tavalla.

Kun ihminen on naamionsa, hän on menettänyt identiteettinsä - jota hänellä ei ehkä koskaan ole edes ollut -, ja toimii koko ajan valitsemansa naamion edellyttämällä tavalla. Eikä voi itselleen mitään, kun naamio käskee ja kontrolloi häntä ja kehottaa toimimaan tietyllä tavalla.

     *     *    *

Suosituista suomalaisista näyttelijöistä, juontajista / toimittajista ja esim. aamuradion älyllisesti keskinkertaisista mutta hyvin nokkelista toimittajista on tullut tämän porvarillisen luonnenaamion kestokäyttäjiä ja levittäjiä ja samalla kritiikittömiä 'kansallisen valtiososialismin' ja sen ilmiöiden puolustajia. Yksi syy tähän on varmasti se, että he ovat niitä, jotka tunnetasolla - ja miksei myös taloudellisesti - hyötyvät naamiosta muita enemmän.

Kaikenlainen tyhjäpäinen ja esittäjilleen kiksejä tai henkisiä orgasmeja antava improilu on olennainen osa porvarillista luonnenaamiota. Ja naamionkantajat elävät siitä, että heitä ylistetään ja heidän esityksilleen nauretaan ja taputetaan. He tekevät jotain sellaista, mihin muut eivät pysty.

Ikoninen esimerkki tällaisesta improilusta on esimerkiksi Neil Hardwickin juontaman "Nyhjää tyhjästä" (2007) -ohjelmasarjan  'Matkalipun tarkistus', jossa näyttelijät Pertti Sveholm ja Vesa Vierikko esittivät outoja roolejaan.

Emmerich: "Independence day – Maailmojen sota" (1996)


Alienit ovat tulossa. Uskokaa tai älkää. Tavoitteena on ei enempää eikä vähempää kuin valloittaa ja tuhota kaikki mahdollinen. Ihmisten taistellessa paljon kehittyneempää teknologiaa vastaan heidän paras aseensa on heidän halunsa jäädä henkiin. (IMDb)

"Independence day – Maailmojen sota (1996) on Roland Emmerichin ohjaama yhdysvaltalainen katastrofielokuva, joka kertoo teknologisesti ylivertaisten avaruusolentojen massiivisesta hyökkäyksestä Maahan. Elokuvan pääosissa nähdään Will Smith, Bill Pullman ja Jeff Goldblum.

Elokuva voitti parhaiden erikoistehosteiden 'Oscar'-palkinnon. Sen tunnusmerkiksi ovat muodostuneet kohtaukset, joissa muukalaisten jättimäiset avaruusalukset tuhoavat joukon Yhdysvaltain suurkaupunkien kuuluisia nähtävyyksiä, kuten Empire State Buildingin, U.S. Bank Towerin ja Valkoisen talon. Ja elokuvaa tehtäessä siis elettiin vasta vuotta 1996, joten New Yorkin tornit romahtivat vasta 5 vuotta myöhemmin. (Wikipedia)

     *     *     *

TÄNÄÄN KLO 21:00 SUBILTA

     *     *     *

Ideologisesti äärimmäisen vastenmielinen, fasistinen elokuva. USA:n kansallispäivästä (4.7.) tehdään koko maailman kansallispäivä. Järjetöntä uhoamista ja tappamista, jolla huomio suunnataan samanaikaisesta Persianlahden sodasta omalta kannalta harmittomampiin kohteisiin.

"Independence day – Maailmojen sota" (1996) röyhkeästi haastaa ja mitätöi "E.T. - Extra-Terrestial" (1979) -elokuvan aivan vastakkaisen filosofian ja suhtautumisen Telluksen ulkopuoliseen älylliseen elämään.

Jumalan nimissä lahdataan ja tapetaan tuntematta huonoa omatuntoa niin kuin kristityt ovat tehneet viimeisen 1000 vuoden aikana niin usein rakentaessaan 1000 vuotisia valtakuntiaan.

lauantai 20. joulukuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 391: "Flashmob a'la Finland"

Motto:

When the sun is setting at the end of the day
And the city fills with shades of grey
In between the streetlight and the moonlit snow
There's a place I go
Where I do my show

(Drama Queen)

     *     *     *

Niin kauniilta kuin nationalistiset laulut kuulostavatkin ne ovat ahterista. Väärän ideologian levittämistä valitusta kansasta.

Mekö muka parempia kuin Australian aboriginaalit, Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat ja Lapin saamelaiset? Enemmistökö tällaiset asiat päättää? Ne joilla on enemmän raakaa voimaa - ja älliä alistaa Naton ja armeijan avulla muita?

... ...

Linkit: 

DQ - Drama Queen (official video)

Flashmob Finlandia (Helsingin rautatieasema). YouTube

Flash mob Maa on niin kaunis (Sello kirjasto). YouTube

Kansallisoopperan yllätyskeikka Kampissa. YouTube

Virtaa Vanhuksiin flashmob. YouTube

perjantai 19. joulukuuta 2014

Lower: "Hitlerin raivottaret - saksalaisnaisia natsien kuolemankentillä" (2014)

”Yksi noista naisista oli Erna Petri. Hän kuvaili luotettavan tuntuisesti ja yksityiskohtaisesti, miten puolialastomat juutalaispojat uikuttivat, kun hän otti pistoolin käteensä. Kun kuulustelija tiukkasi häneltä, miten hän, äiti, saattoi murhata nämä lapset, Petri viittasi hallinnon antisemitismiin ja omaan haluunsa osoittaa miehille pystyvänsä vetämään heille vertoja. Hänen rikoksensa eivät olleet yhteiskunnan ulkopuolisen luopion tekoja. Hänessä näytti ruumiillistuvan koko natsihallinto.”

Pitkään on ajateltu, että naisilla oli natsi-Saksassa vain kotiäidin rooli: nainen oli arjalaisen suvun jatkaja ja Hitlerin uskollinen alamainen. Vain harvoja naisia – lähinnä keskitysleirien vartijoita – tuomittiin oikeudessa 

Wendy Lowerin ainutlaatuinen, kaunistelematon tietokirja "'Hitlerin raivottaret" (2014) kertoo toisenlaisen tarinan. Sen mukaan sadattuhannet saksalaisnaiset lähtivät itään natsien valloittamille alueille ja toimivat miesten rinnalla Hitlerin tuhokoneistossa, myös kaikkein raaimmissa teoissa.

13 naisen tarinoissa seurataan, miten nuoret ja idealistiset sairaanhoitajat, opettajat, sihteerit ja vaimot muuttuivat sodassa ja miten he syyllistyivät murhiin ja kansanmurhiin Ukrainassa, Puolassa ja Valko-Venäjällä. Hitlerin raivottaret todistaa järkähtämättömästi, että naisten rooli natsien kuoleman kentillä oli paljon suurempi kuin mitä tähän asti on uskottu.

Wendy Lower on historian professori ja työskentelee tutkijana sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. "Hitlerin raivottaret" sai alkunsa Lowerin löytäessä ukrainalaisesta arkistosta 1992 dokumentin, johon oli kirjattu nuorten saksalaisnaisten nimiä osana natsihallintoa. Kirja oli viime vuonna arvostetun 'National Book Prizen' finalisti. (Atenan sivusto)

    *     *     *

Luonnollinen kysymys tällaisen kirjan jälkeen on: entä Saksan liittolaismaiden naiset - esimerkiksi Suomen Lotat? Entä heidän lapsenlapsensa ja heidän lapsensa, tämän päivän nuoret aikuiset naiset? - Suomalaiset ovat vuonna 2015 poliittisesti oikeistolaisempia, lähempänä kansallissosialisteja, kuin koskaan. Alkaako se jo näkyä yhteiskunnan eri osa-alueille?

"Kun tätä ideologista hulluutta jälkeenpäin ajattelee, on vaikea käsittää, miten kokonainen sukupolvi joutui sen valtaan ja vieläpä nopeasti ja niin täydellisesti." (s. 81)

Niin, pelottavinta tässä kaikessa on, ettei siihen tarvittu kuin muutama vuosi porvarihallitusta. Ja esim. Suomessa porvarihallitukset ovat istuneet jo pelottavan pitkään. Ja niin kuin tästäkin kirjasta käy ilmi: sosialidemokraattiset vanhemmat kasvattivat myös Hitler-Jugendia. Oma tausta ei suojannut muoti-ideologialta, kansallissosialismilta.

"Monet naiset pukivat natsiaikana tyytyväisinä virkapuvun ylleen ja omaksuivat vastikään löytämänsä aikuisen ja kansalaisen identiteetin (kansallissosialistisen) liikkeen piirissä. Vuonna 1945 he sitten riisuivat ja piilottivat arvomerkkinsä ja tunkivat virkapukunsa laatikoihin ja arkkuihin ullakoiden perille" (s. 119)

Ja Suomessa näitä Lotta-pukuja kaivettiin ensimmäisten porvarihallitusten aikana 1980- ja 1990-lukujen vauhteessa takaisin ullakoiden kätköistä, ja fasistisina lakkautetut järjestöt herätettiin uudelleen henkiin.

"Monet saksalaisnaiset menivät rikospaikoille uteliaisuudesta, julmuudesta tai muiden syiden takia. He yllyttivät rikoskumppaneina miespuolisia tovereitaan tappamaan samalla kun he itse käyttäytyivät monin tavoin loukkaavasti. He ylenkatsoivat juutalaisia getoissa ja rautatieasemilla. He takavarikoivat juutalaisten tavaroita ja ottivat niitä omaan käyttöönsä." (s. 142)

Suomessa ei ollut pitkällisen, historiallisen juutalaisvastaisuuden takia kuin kourallinen juutalaisia. Gettojen sijaan täällä oli esim. Viipurin lähellä suuri vankileiri, jonka vankien annettiin kuolla nälkään. Ja nimenomaan suomalaisissa vankileireissä sodan aikaan kuoli Euroopassa eniten ihmisiä.

"Naiset osoittivat kykenevänsä tappamaan samaan aikaan kun he toimivat myös muissa rooleissa: tilan emäntänä, arojen Neitsyt Mariana, joka hallitsi esiliina vyötäisillään orjatyöntekijöitä, lasta kantavana ja asetta heluttavana perheenemäntänä." (s. 156)

Paradoksi, jos sellaisesta edes voi puhua, on että monet Hitlerin raivottarista olivat tavallisia, kristityn esim. katolisen kasvatuksen saaneita naisia. Uskonnolla ja moraalilla ei tällöin, niin kuin ei historian aikana muutoinkaan, ole ollut juuri mitään tekemistä toistensa kanssa, vaikka siihen halutaan edelleen uskoa.

     *     *      *

Vaikka 2. maailmansodasta on kulunut jo 70 vuotta, esimerkiksi naisten osuutta tapahtumiin halutaan edelleen peitellä tai sitä ei ole haluttu selvittää. Siinä mielessä Wendy Lowerin "Hitlerin raivottaret" (2014) on varsin poikkeuksellinen kirja.

Jotain tuttua on siinä, miten naiset suhtautuivat syytettynä ollessaan omaan rooliinsa tappokoneistossa:

"En tiedä. En tiedä mitään. En kykene muistamaan. Minun oli noudatettava määräyksiä. Olin lomalla. Kuulin muilta joistain juutalaisvastaisista toimista, mutta minä en nähnyt juutalaisia." (s. 183)

Naiset eivät nähneet, kuulleet eivätkä tehneet mitään - hyvässä eivätkä pahassa. Mielestään. Ja siihen on tyydytty.

Myös toisella strategialla syytöksiä otettiin vastaan, jolloin kristityn mentaliteetin mukaan jotkut heittäytyivät marttyyreiksi tai uhreiksi:

"En koskaan ymmärtänyt armokuolemaa murhaksi... En ollut koskaan julma muita kohtaan... ja sen vuoksi joudun nyt vain kärsimään kärsimästä päästyäni".

Erna Petri, johon takakansitekstissä viitataan, ei kiistänyt tappaneensa, eikä sanonut avoimesti olevansa uhri, mutta hän selitti tekonsa syiksi tuohon aikaan vallinneet olosuhteet sekä suurelta osalta myös raa'an miehensä vaikutuksen.

"Halusin täyttää miesten odotukset. Sitä paitsi siihen aikaan tuolla alueella kuuli kaikkialla, miten juutalaisia henkilöitä ja lapsia ammuttiin, mikä myös sai minut tappamaan heitä."

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 390: "Ja he kaikki olivat nuoria naisia..."

Motto:

Kenenkään tässä kirjassa mainitun naisen
ei olisi tarvinnut
tappaa.

(Wendy Lower)

     *     *     *

ERNA

Hän selitti pitkään sitä, miten oli 
     ruokkinut lapset 
ennen heidän tappamistaan 

odottaen ilmeisesti tuomioistuimen liikuttuvan hänen 
    - ystävälllisyydestään ja 
    - avoimesta tunnustuksestaan.

Hän kompastui kuitenkin omiin valheisiinsa ja muistikatkoksiinsa.

Vielä 1963 laatimassaan vetoomuksessa Erna väitti 
    - ettei hän ollut tappanut ketään 
    - eikä ollut koskaan käsitellyt asetta. 

Hän oli valheellisesti myöntänyt murhanneensa lapset 
     - rakkaudesta ja 
     - pelosta

aus Liebe und Angst.

Linkit: 

Hitlerin raivottaret kylvivät tuhoa miesten rinnalla – osa naisnatseista surmasi jopa lapsia. Yle Uutiset 5.8.2014

torstai 18. joulukuuta 2014

Wirkola: "Dead Snow" (2011)

Joululoma muuttuu tavanomaista kauheammaksi joukolle opiskelijoita, kun he joutuvat käsittämättömän uhkan - natsi-zombien - kohteiksi. (IMDb)

"Død snø" (engl. "Dead Snow", 2011) on norjalainen kauhukomedia. Elokuvan ensi-ilta oli vuonna 2009, ja sen on ohjannut Tommy Wirkola. Suomessa elokuva on esitetty marraskuussa 2009 'Night Visions -festivaalilla', missä se sai yleisöpalkinnon, ja televisiossa Nelosella 9. huhtikuuta 2011.

Vuonna 2014 elokuva sai jatko-osan "Død snø 2", jonka ohjasi Wirkola. (Wikipedia)

     *     *     *

Nuorta naista Saraa jahdataan lumisen Norjan Lapissa Öksfjordissa. Natsiuniformuiset zombiet jahtaavat häntä - ja syövät hänet.

Kaikki alkaa siitä, kun kaksi autollista lääketieteen opiskelijoita, neljä miestä ja kolme naista, lähtevät lomamatkalla Saran mökille. Päivän nuoret leikkivät lumileikkejä riehakkaasti - ja illalla alkavat juoda olutta. Sara lähtee pimeään yön, menee tarpeilleen puuceehen ja kuulee kummia ääniä...

Mökin ovelle tulee outo kulkija, joka kertoo Lapin sodan aikaisista natsimiehittäjistä, jotka terrorisoivat läheisen kylän asukkaita ja varastivat heidän arvoesineitään. Lopulta kyläläiset nousivat vastarintaan ja tappoivat osan natseista, mutta loput pääsivät pakoon varastettujen esineiden kanssa. Kyläläiset olettivat, että he jäätyivät vuorille, joilla myös Saran mökki sijaitsee. Myöhemmin yöllä kulkijan lähdettyä ja pystytettyä teltan aukealle natsizombit tulevat tappavat miehen.

Seuraavana päivänä Saran poikaystävä Vegard lähtee moottorikelkallaan etsimään naista, joka oli aikaa sitten lähtenyt mökistä ulos, eikä tullut takaisin. Muut viisi jatkavat ulkona riehakkaita lumileikkejään aavistamatta mitään pahaa...

Saran sijaan Vegard löytääkin kulkijan kuolleena teltastaan. Myöhemmin jatkaessaan Saran etsimistä Vegard putoaa lumen läpi luolaan, jossa on natsien aseita, lippu ja Saran pää.

Samaan aikaan toisaalla Erland löytää mökin lattian alta rasian, joka sisältää kultakoruja ja kolikoita, joita natsizombit havittelevat. Tämän jälkeen zombit hyökkäävät mökkiin ja tappavat opiskelijat yksitellen.

Grete istuu puuceessa paskalla, kun joku vetää hänet alas - ja tappaa jälkiä jättämättä jne.

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 389: "Vain jäljet lumessa..."

Motto:

Maybe I'll disappear
Tracks will fade in the snow
You won't find me here

(Nine Inch Nails)

     *     *     *

Katsoo kauas tulevaisuuteen
     metsänlaitaan.

Näkee vain joukon zombeja
     juoksevan kohti.

Mitään ei ole enää tehtävissä
     - lumi peittää veriset jäljet.

Linkit: 

Nine Inch Nails. And All That Could Have Been. YouTube

Nesbø : "Lumiukko" (2008)

Kun ensilumi sataa Osloon, Birte Becker katoaa. Beckerin perheen talon pihalla on lumiukko, joka tuijottaa suoraan keittiön ikkunaan. Lumiukolle ilmestyy Birte-rouvan kaulahuivi.

Harry Hole on saanut oudon kirjeen, jonka on allekirjoittanut Lumiukko. Lumiukoksi ruvetaan kutsumaan miestä, jota etsitään. Sillä ainakin Sylvia Ottersen on tämän Lumiukon uhri.

Holella on uusi apulainen, Katrine Bratt. Bratt on työlleen omistautuva, ja hän jahtaa Lumiukkoa oudonkin kiihkeästi. Bratt on tullut Holen osastolle Bergenin siveelisyyspoliisista. Käy ilmi, että vuosia sitten Bergenissä on murhattu kaksi naista ja asiaa tutkinut poliisi on kadonnut. Poliisia pidetään jopa syyllisenä naisten murhiin.

Toiselta rikospaikalta löytyi aikanaan lumiukko.

Hole, Bratt ja skeptinen Magnus Skarre jahtaavat sarjamurhaajaa, johon kaikki eivät edes usko. Ehkä olisi syytä... (Takakansi)

      *     *     *

Kirja alkaa vuodesta 1980 (24 vuotta ennen kuin varsinainen romaani). Avioliitossa oleva nainen harrastaa seksiä rakastajansa kanssa keskellä päivää. Naisen teini-ikäinen poika odottaa autossa ulkopuolella. Rakastelu keskeytyy, kun he kuvittelevat jonkun katsovan heitä ikkunasta. Ulkona ei ole kuitenkaan muuta kuin lumiukko.

Kuvauksen merkitys paljastuu lukijalle vasta aivan kirjan lopulla, kun se osoittautuu vihjeeksi kirjan todellisen roiston henkilöllisyyteen.

     *     *     *

Thomas Kaufmann kirjoitti "The  Washington Independent Review of Books" (2011) -lehdessä, että "'Lumiukko' [2008] antaa meille jännitystä ja todellisen gallerian mieleenpainuvia epäiltyjä, mikä tekee kirjasta hienon lukukokemuksen." Kaufmann viittaa Alfred Hitchcockiin ja toteaa, että tämä puhuu ihmisistä, jotka haluavat vuoristorataan vain voidakseen huutaa kurkku suorana junan syöksyessä vauhdilla alas mäkeä - ja nauravat lopuksi kauhealle kokemukselleen. "Lumiukko" on ensiluokkaista vuoristorataa.

JATKUU...

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Korhonen & Airakasinen: "HYVÄ HANKAUS. Teatterilähtöiset menetelmät oppimisen ja osallisuuden mahdollisuuksina" (2008)

"HYVÄ HANKAUS" (2008) -artikkelijulkaisu syntynyt Teatterikorkeakoulun aikuiskoulutusyksikön 'Draamamenetelmät pedagogisina ja yhteisöllisinä työkaluina' -koulutuksen opiskelijoiden lopputöistä ja kouluttajien kirjoituksista. Julkaisun 18:ssa artikkelissa kirjoittajat kuvaavat teatterilähtöisten menetelmien sovelluksia eri aloilla, kuten esimerkiksi metsäekonomian opetuksessa yliopistossa, työyhteisö- ja johtamiskoulutuksessa, call center -työssä sekä eri kouluasteiden opetuksessa. 

Ulkomaisista kouluttajista mm. Allan Owens kirjoittaa japanilaisten opiskelijoiden kanssa tekemästään soveltavan taiteen projektista ja nostaa esille mielenkiintoisen käsitteen dissensus, joka työskentelyn aikana auttaa osallistujia ymmärtämään, että itse voi olla eri mieltä kuin toiset eikä kenenkään silti tarvitse olla väärässä. James Thompson pohtii teatterin merkitystä sotatoimialueella olosuhteiden helpottajana, sovinnon rakentajana ja vapauttajana. Stig A. Erikson lähestyy naisaktivistien elämää. Kotimaisia kirjoittajia ovat mm. Annukka Häkämies, Soile Rusanen sekä Jouni Leikkonen. Kirja sisältää myös harjoitus- ja draamaprosessiesimerkkejä. (draamatyo.fi)

    *     *     *

Kaiken mediahuuman ja -kasvatuksen keskellä on virkistävää saada käsiinsä tällaisia kirjoja, joissa on jotain järkeäkin. Toki kaikissa vimpaimissa ja some-ohjelmissakin on oma järkensä, mikä helposti hukkuu laitteiden ja palveluiden teknisiin ominaisuuksiin ja uskomattomiin mahdollisuuksiin, joita yritetään epätoivoisesti hyödyntää pedagogisesti, vaikka se ei parantaisi olemassaolevaa opetusta ja oppimista millään tavalla. Tekniikka on Suomessa ollut aina itseisarvo, ja sen hallitsijoille on maksettu esimerkiksi paljon parempia palkkoja kuin muille.

JATKUU...

tiistai 16. joulukuuta 2014

Jackson: "Lumiukko" (1982)

"Lumiukko" (1982) on brittiläinen vuonna 1982 ensi-iltansa saanut animaatioelokuva, joka perustuu Raymond Briggsin samannimiseen lasten kuvakirjaan vuodelta 1978. "Lumiukko" oli vuonna 1982 parhaan lyhytanimaation 'Oscar'-ehdokkaana ja se voitti muun muassa 'BAFTAn' palkinnon parhaana lastenelokuvana. Elokuvan jatko-osa, "Lumiukko ja lumikoira" sai ensiesityksensä jouluaattona 2012. (Wikipedia)

     *     *     *

Sympaattinen elokuva pienestä pojasta ja lumiukosta, jossa ei sanoja tarvita. Maagisesti pojan tekemä lumiukko muuttuu oikeaksi, mistä alkaa kaverusten keskinen seikkailu.

Aluksi lumiukko tutustuu Jamesin kotiin, sitten he ajelevat ympäriinsä isän moottoripyörällä - ja lähtevät lopulta lentoon.

Lento päättyy pohjoiseen revontulien keskelle, eikä enempää eikä vähempää kuin joulupukin luokse, missä juhlitaan ja pidetään hauskaa. Tanssitaan ja leikitään piirileikkiä.

Joulupukki näyttää pajansa ja poronsaa - ja antaa pojalle lahjaksi sinisen kaulaliinan, minkä jälkeen lennetään takaisin.

Aamulla James kokee järkytyksen - yön aikana hänen ystävänsä on .. kuollut tai sulanut. Todisteena edellisen yön tapahtumista on sininen kaulaliina, joka löytyy kylpytakin taskusta.

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 388: "Lumiukko - Snowman"

Motto:

We're walking in the air
We're floating in the moonlit sky
The people far below are sleeping as we fly

(H. Blake)

Pyöreitä, vihertäviä kiviä 
alhaalla maassa
*r*i*v*i*s*s*ä*

Ikiunta nukkuva lumiukko?

        tehnyt
    Joku 
porkkana-
    nenänkin. 
        Tiilistä kai.

Royalty On A Flying Horse

Linkit: 

Walking In The Air. From: The Snowman -movie. YouTube

Marc Chagall. Wikipedia

Vihreäkivi. Geologian tutkimuskeskus

Lumiukon Avaruus-laulu on joulun taianomainen tunnussävel. Yle Elävä arkisto

maanantai 15. joulukuuta 2014

RUNO ON VAPAA. Osa 256 "Appelsiini / Oranssi / Orange / Appelsin"

Appelsiini. Ääni-tiedosto


Idätys

     appelsiineja.
Hanki

(Kaksi riittää.)

Kylvä 
     siemenet
          keväällä.

(Kohta on kevät. Muukin ajankohta käy.)

Peitä jatkuvan kosteuden säilyttämiseksi.

(Elämä syntyi meressä, vedessä... Litsis.)

     Taimien ilmaantuminen kestää ...

(Kannattaa odottaa rauhassa.)

Kun taimet ovat 6-8 cm korkeita, 
     ne voidaan istuttaa.

(Joo...)


Kasvattaminen

Kesäisin sijoita mieluiten ulos 
     - lämpimään ja 
     - avaraan paikkaan.

(Hiekkalaatikollakin voi leikkiä.)

Tuo puu aina sisään ennen pakkasia.

(Ja välillä muutenkin. Yöksi.)

Talvella se tarvitsee 
     - valoisan mutta mieluisasti 
     - viileän paikan, sekä
     - aktiivista suihkutusta.

(Joo. Suihkutusta, ruiskutusta!)

Appelsiinipuu sietää voimakasta leikkausta.

(No, jaa...)


Minä vuonna appelsiini tuli kauppoihin koko kansan saataville? Helsingin kaupunginkirjasto

Nuotio. Ollaan Ananas ja Kookos? Rakkausriimejä (1998)

The Color Orange. The color of adventure and social communication. empower-yourself-with-color-psychology.com

Schlesinger: "Kultaseni" (1965)

Svengaavalla 1960-luvulla nuori kaunis nainen pääsee muodin huipulle ja suihkuseurapiireihin sängyn kautta. (IMDb)

"Kultaseni" (1965) on brittiläinen draamaelokuva, jonka on kirjoittanut Frederic Raphael ja ohjannut John Schlesinger. Päätähtösenä Julie Christie ja hänen miehisenä seuranaan Dirk Bogarde ja Laurence Harvey.

"Darling" sai 5 ehdokkuutta 'Academy Awards' -palkintoon ja Christie voitti parhaan näyttelijän palkinnon. Voitto tuli myös käsikirjoituksesta ja puvustuksesta. (Wikipedia)

      *     *     *

TÄNÄÄN YLE TEEMA KLO 21:40

      *     *     *

Parempi elokuva kuin odotin, ehkä siksi ettei ollut aivan ennakkokuvailujen mukainen. Tarina muistutti lopulta häiritsevän paljon Grace Kellyn elämäntarinaa, kenties tarkoituksella, mutta oli siitä eräänlainen light-versio.

JATKUU...

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 387: "Onko salaliittoteorioissa totta toinenkin puoli?"

Jesse Venturan "Salaliittoteoriat" [2010] panee todella miettimään, mitä länsimainen demokratia pohjimmiltaan oikein on. Ainakaan minulle esimerkiksi USA:n puolustushallinnon (mahdollinen) sekaantuminen iskuun omaa hallintorakennustaan Pentagonia vastaan ei ole hirveän suuri yllätys. Syyskuun 11. päivän tapahtumiin liittyy paljon sellaista, jota ei ole tuotu julkisuuteen ja selvitetty kansalaisille kovin tarkkaan.

Ventura nostaa ohjelmassaan kaksi henkeäsalpaavaa avointa kysymystä (jälleen kerran) pintaan. Mikä hallintorakennukseen oikein osui? Virallinen totuus matkustajakoneesta ei pidä paikkaansa, joten miksi halutaan salata tai kieltää se, että rakennukseen osui ohjus? Kysymys jää ohjelmassa tietysti auki, mutta on pääteltävissä, että kukaan tai mikään ulkopuolinen ei tällaista iskua olisi voinut käytännössä tehdä.

Toinen kysymys liittyy ensimmäiseen. Miksi presidentti George Bushin vain päivää ennen iskua 10.9.2001 tekemä TV-paljastus 1,3 biljoonan dollarin häviämisestä puolustusbudjetista ei tapahtuman jälkeen enää koskaan noussut julkisuuteen?

Oli niin tai näin kysymys menetti ajankohtaisuutensa, koska ohjus sattui osumaan juuri sellaiseen kohtaan valtavaa rakennuskompleksia, jossa puolustushallinnon talouteen liittyviä tietoja säilytettiin.

     *    *     *

Tilanteen arvioiminen panee mielikuvituksen todella lujille. Entäpä sitten ne WTC:n kaksoistornit? Miten nämä kaksi tapahtumaa todella liittyivät toisiinsa? Koneiden törmäämisellä New Yorkin maamerkkeihin olivat kohtalokkaat vaikutukset maailmantilanteeseen.

USA:n presidentin johdolla aloitettiin välittömästi mittava terrorismin vastainen sota, joka jatkuu vielä tänä päivänä - ja pieni Suomi Nato-sidonnaisuuksiensa kautta on mukana tässä prosessissa.

Kaikki tuntui sivullisen silmin hyvin tarkkaan suunnitellulta, ja kaikkien keinojen käytöstä kuten kansainvälisen oikeuden säännösten rikkomisesta tuli sallittua (Guantanamo Bay, Irakin sota).

     *    *     *

Viime kädessä kyse on ilmeisesti kansallisvaltioiden keskisestä hegemonista Maapallolla. USA on vähitellen viime vuosikymmeninä menettänyt taloudellista johtoasemaansa maailmassa Kiinalle ja yleensä Aasian maille (Venäjä mukaan lukien) sekä myös EU:lle (johon Venäjäkin osittain kuuluu).

Aikaisempina vuosikymmeninä 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla paljon puhuttu ns. aseteollinen kompleksi on se, mihin länsimaiden talous valitettavasti edelleen hyvin pitkälle perustuu. Teknologian kehittyminen on vain mutkistanut teollisuuden ja valtioiden armeijoiden välisiä suhteita ja sitonut ne entistä tiukemmin jatkuvassa kybersodankäynnissä toisiinsa.

Linkit: 

New Yorkin World Trade Center tulessa. Yle:n Elävä arkisto

Syyskuun 11. päivän terroriteot.Wikipedia

Salaliittoteoriat Jesse Venturan johdolla. (14.12.2014, Nelonen) Kausi 2. Jakso 8/8. Pentagon. 11. syyskuuta 2001 American Airlinesin lento 77 törmäsi Pentagoniin. Vai törmäsikö?