keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Furman & Valtonen: "Jossakin on ilo - tietoa ja toivoa masennukseta kärsiville ja heidän läheisilleen" (2000)

"Jossakin on ilo" (2000) käsittelee ylen vakavaa aihetta, masennusta, mutta nimensä mukaisesti iloisesti ja optimistisesti. Kirjassa on samaa henkeä kuin Ben Furmanin aiemmassa teoksessa "Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus". Masennuksesta kärsivien, muumipeikkojen ja alan tutkijoiden kommentit ryydittävät helppotajuista ja mukaansa tempaavaa tekstiä, jonka luettuaan masentuneinkin jaksaa uskoa, että 'kyllä se siitä'. Sitä paitsi masennus ei ole aina masennusta vaan kyseessä voi olla aivan arkipäiväinen huoli tai suru tai ylipäätään mikä tahansa epämieluisa tunnetila, johon oma apu on kaikkein paras apu. (Takakansi)

     *     *    *

Finlandia-voittaja Jussi Valtonen on myös psykologi - ja tietokirjailija, mistä kertoo mm. tämä kirja, jonka hän värkkäsi Ben Furmanin kanssa liki 15 vuotta sitten.

Masennusta käsittelevä kirja ei ole hassumpi, vaikka kirjasta puuttuu yhteiskunnallinen näkökulma aiheeseen.

Kirjan viestin kai voisi tiivistää latteaan viisauteen: oma apu, paras apu. Kerro se myös niille 100 000 pitkäaikaistyöttömälle, joiden masennuksen syynä on kaltoinkohtelu maassa, jonne on lottovoitto syntyä.

Varsinkin 90-luvulla mietin päivittäin, millä tavoin valtion ja kuntien palveluksessa olevat työntekijät oikeuttavat omat työpaikkansa, kun samaan aikaan on yhtä päteviä ja koulutettuja ihmisiä tuhansittain tyrkyllä samanlaisiin tehtäviin. Tämä asia ei ole valjennut minulle vieläkään.

Elämme äärimmäisen itsekkyyden kulttuurissa, minkäänlaista myötätuntoa on turha toivoa keltään. Edes rakkaimmiltaan, ja varsinkaan heiltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti