maanantai 29. joulukuuta 2014

Leterrier: "Titaanien taistelu" (2010)

Perseus, Zeuksen kuolevainen poika, taistelee Hadeksen kätyreitä vastaan ja estää niitä valloittamasta sekä taivasta että maata. (IMDb)

"Titaanien taistelu" (2010) on toiminta-/seikkailufantasiaelokuva, uudelleenfilmatisointi elokuvasta "Jumalten taistelu" (1981), joka perustui löyhästi kreikkalaiseen myyttiin Perseuksesta. Elokuvan on ohjannut Louis Leterrier ja pääosaa näyttelee Sam Worthington.

Elokuva tarkoitettiin tavalliseksi 2D-elokuvaksi, mutta se muutettiin jälkituotannossa 3D-versioksi. Elokuvaohjaaja James Cameron piti ratkaisua virheenä, sillä hänen mielestään korkeatasoista 3D-versiota ei voi tehdä parissa viikossa.[1] Elokuva sai kriitikoilta pääasiassa huonoja arvosteluja. Rotten Tomatoes -sivuston mukaan 29 prosenttia arvosteluista oli positiivisia. (Wikipedia)

     *     *     *

Lähinnä sattumalta aloin katsoa Louis Leterrierin "Titaanien taistelu" (2010) -leffaa, ja voin sanoa että tykästyin siihen. Tavallisesti inhoan tällaista toiminnallisuutta ja väkivaltaa - mutta Olympoksen jumalille ja 1/2-jumalille se sallittakoon. Sitä paitsi animaatio on varsin mallikasta ja viihdyttävää. Myyttiset hahmot heräävät todella eloon, joten tämä on elokuvaa parhaimmillaan.

Esim. Zeuksen pojan Perseuksen ja Medusan kamppailu Hadeksessa on näkemisen arvoinen, vaikka en sitä yhtä kertaa useammin katsoisikaan.

     *     *     *

Silmien eteen vyöryy länsimaisen ihmisen mielenmaisema ennen kontaminaatiota kristinuskon ja juutalaisuuden kanssa. Ns. aristotelisessä maailmankuvassa, johon tällaiset mytologiatkin kuuluvat, on puolensa, vaikka siinä on paljon samoja heikkouksia kuin myöhemmässä juutalais-kristillisessäkin, jotka monin eri tavoin kietoutuvat toisiinsa 300-400-luvulta lähtien toisiinsa.

Hyvää on ennen muuta se, että jumalat eivät ole paljon ihmistä suurempia - ja pääsevät tässä elokuvassa Olympos-vuorelleen. Suurin heikkous on staattisuus, joka liittyy juuri jumalhahmojen luomiseen ja ylläpitämiseen.

Tosin kreikkalainen mytologia oli askel eteenpäin - kohti tieteelllistä ajattelua. Ihmisten mielikuvitus osoitti siinä suuren voimansa, joka toisella tavoin valjastettuna synnytti ensimmäiset (luonnon)tieteelliset löydöt.

Vaikka maailmankuva oli perusteiltaan virheellinen aina 1600-luvulle asti, edistysaskeleitakin otettiin. Esim. Aristoteles kehitteli suuren joukon teorioita - vain omassa päässään - joista suurin osa osoittautui täysin kelvottomiksi, mutta joukkoon mahtuu myös paljon sellaista, joka on kestänyt tähän päivään asti.

     *     *     *

Juuri tänään mietin Aristoteleen "Runousoppia" (2012), joka on kiinnostanut mm. suomalaisia jälleen 2000 -luvulla. Klassisen draaman teoriana, sillä on vielä tänä päivänä paikkansa muiden teorioiden joukossa niin hämmästyttävältä kuin se saattaa tuntuakin.

Aristoteleen opin ytimessä ovat tragediat, joita hänen aikanaan kirjoitettiin ja esitettiin paljon. Tragedioissa hyödynnettiin juuri tässäkin elokuvassa käytettyjä myyttejä - ja ne tuotiin taitavasti oman aikansa kulttuuria elävöittämään. Usein myyttien avulla pureuduttiin jopa hyvinkin ajankohtaisiin ja poliittisiin kysymyksiin, joita ei voinut muutoin suoraan käsitellä.

Myytit eivät siis olleet kuollutta kansanperinnettä ja ihmiset tunsivat myyttinsä niin kuin esimerkiksi me tunnemme tänä päivänä keskeiset kulttuurit myytit ja tarinat.

     *     *     *

Mitä Leterrierin "Titaanien taistelulla" sitten on annettavaa tämän päivän ihmisille? Onko sekin dramaturgialtaan tragedian tapainen kyhäelmä, jolla on kytköksiä tähän päivään? Jostain syystä elokuva on kuitenkin tehty ja se pakosti jollain tavoin kuvaa aikaansa.

Kenties se allegorisesti kuvaa USA:n / Euroopan maailmanherruutta ja uskoa sen jatkumiseen ikuisesti. Olympoksen jumalat ovat salainen maailmanhallitus, joka vetelee lankoja hallitusten puolesta. Sankari Perseus on Nato joukkoineen, joka tulee pelastaa ihmiset missä ja milloin on tarvis. Hadeksen joukkoja puolestaan on esim. tämän päivän Isis ja al Quida.

Linkki:

Perseus. Wikipedia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti