perjantai 19. joulukuuta 2014

Lower: "Hitlerin raivottaret - saksalaisnaisia natsien kuolemankentillä" (2014)

”Yksi noista naisista oli Erna Petri. Hän kuvaili luotettavan tuntuisesti ja yksityiskohtaisesti, miten puolialastomat juutalaispojat uikuttivat, kun hän otti pistoolin käteensä. Kun kuulustelija tiukkasi häneltä, miten hän, äiti, saattoi murhata nämä lapset, Petri viittasi hallinnon antisemitismiin ja omaan haluunsa osoittaa miehille pystyvänsä vetämään heille vertoja. Hänen rikoksensa eivät olleet yhteiskunnan ulkopuolisen luopion tekoja. Hänessä näytti ruumiillistuvan koko natsihallinto.”

Pitkään on ajateltu, että naisilla oli natsi-Saksassa vain kotiäidin rooli: nainen oli arjalaisen suvun jatkaja ja Hitlerin uskollinen alamainen. Vain harvoja naisia – lähinnä keskitysleirien vartijoita – tuomittiin oikeudessa 

Wendy Lowerin ainutlaatuinen, kaunistelematon tietokirja "'Hitlerin raivottaret" (2014) kertoo toisenlaisen tarinan. Sen mukaan sadattuhannet saksalaisnaiset lähtivät itään natsien valloittamille alueille ja toimivat miesten rinnalla Hitlerin tuhokoneistossa, myös kaikkein raaimmissa teoissa.

13 naisen tarinoissa seurataan, miten nuoret ja idealistiset sairaanhoitajat, opettajat, sihteerit ja vaimot muuttuivat sodassa ja miten he syyllistyivät murhiin ja kansanmurhiin Ukrainassa, Puolassa ja Valko-Venäjällä. Hitlerin raivottaret todistaa järkähtämättömästi, että naisten rooli natsien kuoleman kentillä oli paljon suurempi kuin mitä tähän asti on uskottu.

Wendy Lower on historian professori ja työskentelee tutkijana sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. "Hitlerin raivottaret" sai alkunsa Lowerin löytäessä ukrainalaisesta arkistosta 1992 dokumentin, johon oli kirjattu nuorten saksalaisnaisten nimiä osana natsihallintoa. Kirja oli viime vuonna arvostetun 'National Book Prizen' finalisti. (Atenan sivusto)

    *     *     *

Luonnollinen kysymys tällaisen kirjan jälkeen on: entä Saksan liittolaismaiden naiset - esimerkiksi Suomen Lotat? Entä heidän lapsenlapsensa ja heidän lapsensa, tämän päivän nuoret aikuiset naiset? - Suomalaiset ovat vuonna 2015 poliittisesti oikeistolaisempia, lähempänä kansallissosialisteja, kuin koskaan. Alkaako se jo näkyä yhteiskunnan eri osa-alueille?

"Kun tätä ideologista hulluutta jälkeenpäin ajattelee, on vaikea käsittää, miten kokonainen sukupolvi joutui sen valtaan ja vieläpä nopeasti ja niin täydellisesti." (s. 81)

Niin, pelottavinta tässä kaikessa on, ettei siihen tarvittu kuin muutama vuosi porvarihallitusta. Ja esim. Suomessa porvarihallitukset ovat istuneet jo pelottavan pitkään. Ja niin kuin tästäkin kirjasta käy ilmi: sosialidemokraattiset vanhemmat kasvattivat myös Hitler-Jugendia. Oma tausta ei suojannut muoti-ideologialta, kansallissosialismilta.

"Monet naiset pukivat natsiaikana tyytyväisinä virkapuvun ylleen ja omaksuivat vastikään löytämänsä aikuisen ja kansalaisen identiteetin (kansallissosialistisen) liikkeen piirissä. Vuonna 1945 he sitten riisuivat ja piilottivat arvomerkkinsä ja tunkivat virkapukunsa laatikoihin ja arkkuihin ullakoiden perille" (s. 119)

Ja Suomessa näitä Lotta-pukuja kaivettiin ensimmäisten porvarihallitusten aikana 1980- ja 1990-lukujen vauhteessa takaisin ullakoiden kätköistä, ja fasistisina lakkautetut järjestöt herätettiin uudelleen henkiin.

"Monet saksalaisnaiset menivät rikospaikoille uteliaisuudesta, julmuudesta tai muiden syiden takia. He yllyttivät rikoskumppaneina miespuolisia tovereitaan tappamaan samalla kun he itse käyttäytyivät monin tavoin loukkaavasti. He ylenkatsoivat juutalaisia getoissa ja rautatieasemilla. He takavarikoivat juutalaisten tavaroita ja ottivat niitä omaan käyttöönsä." (s. 142)

Suomessa ei ollut pitkällisen, historiallisen juutalaisvastaisuuden takia kuin kourallinen juutalaisia. Gettojen sijaan täällä oli esim. Viipurin lähellä suuri vankileiri, jonka vankien annettiin kuolla nälkään. Ja nimenomaan suomalaisissa vankileireissä sodan aikaan kuoli Euroopassa eniten ihmisiä.

"Naiset osoittivat kykenevänsä tappamaan samaan aikaan kun he toimivat myös muissa rooleissa: tilan emäntänä, arojen Neitsyt Mariana, joka hallitsi esiliina vyötäisillään orjatyöntekijöitä, lasta kantavana ja asetta heluttavana perheenemäntänä." (s. 156)

Paradoksi, jos sellaisesta edes voi puhua, on että monet Hitlerin raivottarista olivat tavallisia, kristityn esim. katolisen kasvatuksen saaneita naisia. Uskonnolla ja moraalilla ei tällöin, niin kuin ei historian aikana muutoinkaan, ole ollut juuri mitään tekemistä toistensa kanssa, vaikka siihen halutaan edelleen uskoa.

     *     *      *

Vaikka 2. maailmansodasta on kulunut jo 70 vuotta, esimerkiksi naisten osuutta tapahtumiin halutaan edelleen peitellä tai sitä ei ole haluttu selvittää. Siinä mielessä Wendy Lowerin "Hitlerin raivottaret" (2014) on varsin poikkeuksellinen kirja.

Jotain tuttua on siinä, miten naiset suhtautuivat syytettynä ollessaan omaan rooliinsa tappokoneistossa:

"En tiedä. En tiedä mitään. En kykene muistamaan. Minun oli noudatettava määräyksiä. Olin lomalla. Kuulin muilta joistain juutalaisvastaisista toimista, mutta minä en nähnyt juutalaisia." (s. 183)

Naiset eivät nähneet, kuulleet eivätkä tehneet mitään - hyvässä eivätkä pahassa. Mielestään. Ja siihen on tyydytty.

Myös toisella strategialla syytöksiä otettiin vastaan, jolloin kristityn mentaliteetin mukaan jotkut heittäytyivät marttyyreiksi tai uhreiksi:

"En koskaan ymmärtänyt armokuolemaa murhaksi... En ollut koskaan julma muita kohtaan... ja sen vuoksi joudun nyt vain kärsimään kärsimästä päästyäni".

Erna Petri, johon takakansitekstissä viitataan, ei kiistänyt tappaneensa, eikä sanonut avoimesti olevansa uhri, mutta hän selitti tekonsa syiksi tuohon aikaan vallinneet olosuhteet sekä suurelta osalta myös raa'an miehensä vaikutuksen.

"Halusin täyttää miesten odotukset. Sitä paitsi siihen aikaan tuolla alueella kuuli kaikkialla, miten juutalaisia henkilöitä ja lapsia ammuttiin, mikä myös sai minut tappamaan heitä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti