perjantai 12. joulukuuta 2014

Salmela: "Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia" (2013)


"Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia" (2013) on satukirja, jonka 21 pienessä tarinassa seikkailevat muun muassa magneettinen ritari, Kalle-kala, päätön isi ja Löllöhirviö. Alexandra Salmelan iloisen viisaissa saduissa aikuiset hölmöilevät enemmän kuin lapset, joiden mielikuvitus pelastaa monet tilanteet.

Salmelan tarinoissa ei opeteta eikä saarnata. Niiden päähenkilöt ovat lapsia tai lapsenkaltaisia olioita, joiden ideat ja haaveet luovat uusia tapoja katsoa maailmaa – kokonaan uusia maailmoja.

Kirjan on kuvittanut yksi Slovakian arvostetuimmista kuvittajista, Martina Matlovičová, jonka hurmaava tyyli on yhdistelmä oivaltavia hahmoja, kiehtovaa piirrosjälkeä ja kollaasia. Kirja julkaistaan samaan aikaan Slovakiassa.

"Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia" sopii sekä jo lukemaan oppineille lapsille että ääneen luettavaksi. Jokainen kahden aukeaman pituisista kertomuksista on oiva hyvänyönsatu, jonka kuvia ja teemoja voi pohtia ja tutkia loputtomiin. Yhtä hyvin ne on tarkoitettu aikuisille, niin hölmöille kuin vähemmän hölmöillekin. (Teos -kustantajan sivusto)

     *     *     *

Lyhyitä, aika outoja satuja ja kertomuksia, joiden sopivuudesta oikeastaan kelleen en ole ihan varma. Mielikuvitusta on käytetty paljon, mutta hyvä tarina tarvitsee muutakin kuin rajattoman kyvyn kuvitella mitä tahansa.

     *     *     *

Sadut: mm. Kirahviäiti - Magneettine ritari - Vuoristorata - Päätön isi - Apinaprinsessa - Kesähiihto - Lohikäärmetorni - Leijasynttärit - Uupumuksen puu - Nina ja Simone - Merirosvomimmi - Lapsikorjaamo - Mestarirakentajat - Mississippin laivurit - Löllöhirviö - Pomppulinna - Kallekala - Iii ja Rororo - Pilvivuori - Avaruusseilaajat - Norsuäidin paluu

     *     *     *

Sadut ovat hyvin lyhyitä ja hyvin kuvitettuja, ja siinä mielessä sopivat ilmeisen hyvin tämän ajan levottomille lapsille, joiden on vaikea pysyä paikoillaan.

Häiritsevintä tarinoissa ovat - ehkä yllättäen - tahalliset asiavirheet, mikä on hieman kyseenalaista pedagogiikkaa.

Sinänsä sadut ovat hyvin kirjoitettuja, ja jotkut lasten mielestä varmasti koukuttavia ja jopa terapeuttisia.

     *     *     *

Muutkin kirjabloggarit ovat löytäneet tämän kirjan, ja Mari A:n -kirjablogin kirjoittaja piti oudoista saduista - enemmän kuin 6- ja 8-vuotiaat lapset, joten kirja taitaa sopia paremmin äideille ja iseille kuin lapsille. "Pidin aivan älyttömän paljon kirjan oudoista tarinoista, joissa realismi lyö kunnolla yli ja normaaliuden rajat rikotaan niin että rytisee." Ei todellakaan kuulosta lastenkirjasta. Lapset ovat lukijoina luonnollisen konservatiivisia.

Mari A:n -blogissakin lopulta kriittisesti pohditaan Alexandra Salmelan "Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia" (2013). Keille ne ovat oikein tarkoitettu. Esimerkiksi vanhemmille lapsille ne ovat liian lyhyitä ja nuoremmille liian outoja. - Kenties ne ovat tarkoitettu ennemmin keskusteluja ja pohdintoja varten, mihin tämä bloggaaja tuntuu päätyvän.

     *     *     *

Otan esimerkiksi sadun 'Lapsikorjaamo', jonka lapset Turun Lukuinto -projektissa videovinkkasivat, joten sitä kannattaa tarkastella muita tarkemmin.

Mari A:n -kirjablogissa tästä sadusta todetaan seuraavaa:

"Voi olla, että nämä tarinat eivät aukene aivan samalla tavalla lapsilukijalle, esimerkiksi 'Lapsikorjaamo' -tarinassa vialliset lapset viedään korjaamoon, koska ne eivät voita kilpailuja, eivätkä saa pääroolia näytelmissä. Epätäydellisten lasten osia vaihdetaan ja lapsille saadaan futisjalkoja, virtuoosisormia ja enkel'kasvoja. Aika monessa tarinassa tuntui, että lukijan tarvitsisi tietää niistä aiemmista tarinoista."

Niinpä, tällaisia ajatuksia tuli itsellenikin mieleen. Suorastaan julmaa huvia lasten kustannuksella, jotka eivät ehkä ymmärrä ollenkaan mistä tässä on kyse.

Tarina päättyykin siihen, että kaksi korjattavaa lasta karkaa korjaamolta kuin keskitysleiristä omana epätäydellisenä itsenään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti