sunnuntai 21. joulukuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 392: "Porvarillinen luonnenaamio eli elämä teatterina"


1980-luvun jälkeen syntyneet ja opiskelleet ovat tuskin koskaan kuulleet sanaa "porvarillinen luonnenaamio". Itselleni se on tullut kuluneella viikolla muutaman kerran mieleeni. Viimeksi tänään kun ajelin hiljaksiin polkupyörällä - ja katsoin ensimmäistä kertaa kuukausiin laskevaan aurinkoon.

Porvarillisuus, nationalismi ja kristinusko eri muodoissaan ovat tulleet 2000 -luvun ihmisille pelottavan itsestäänselviksi asioiksi, joita ilman he eivät voi kuvitella elävänsä.

Aivan niin kuin Karl Marx arveli, työväestölle käy - tai saattaa käydä niin -, että heistä tulee niin kiinteä osa kapitalistista maailmantaloutta, etteivät he enää voi kuvitella mitään muuta kuin sen ainoana todellisuutenaan, jota he puolustavat kansallisvaltion nimissä henkeen ja vereen mm. sodissa toisia samanlaisia valtioita vastaan.

Ironisessa ja satiirisessa muodossa 1500-luvun renessanssin Italian Commedia dell'arte -teatteri loi ajatuksen tällaisen naamion tai naamioiden olemassaolosta. Yksi suosituimmista hahmoista oli ulkomaalainen, usein espanjalainen miehittäjä ja sotilas Il'Capitano. Teatteri perustui improvisaatioon, ja usein jopa kaduilla esitettiin tuon ajan ihmisille tuttuja ajan ilmiöitä.

     *     *    *

Miten tässä näin on päässyt käymään? Miksi porvarillinen luonnenaamio on liimaantunut niin tiukasti jokaisen työtä tekevän kasvoille?

Kun lukee Keith Johnstonen kirjan "Impro" (1996) viimeistä osaa, alkaa vähitellen ymmärtää, miten naamiot toimivat. Kun jokin naamio on otettu kasvoille, on siitä yksinkertaisesti joko täysin mahdoton tai ainakin hyvin vaikea päästä eroon, koska ihminen muuttuu naamiokseen.

Naisille arkinen naamioleikki on hyvin tuttua, sillä he vaihtelevat paljon omaa ulkonäköään maskeeraamalla itseään eri tavoin eri tilanteissa. Naamiot viettelevät niin naamion kantajan kuin muut suhtautumaan kohteeseen naamion edellyttämällä tavalla.

Kun ihminen on naamionsa, hän on menettänyt identiteettinsä - jota hänellä ei ehkä koskaan ole edes ollut -, ja toimii koko ajan valitsemansa naamion edellyttämällä tavalla. Eikä voi itselleen mitään, kun naamio käskee ja kontrolloi häntä ja kehottaa toimimaan tietyllä tavalla.

     *     *    *

Suosituista suomalaisista näyttelijöistä, juontajista / toimittajista ja esim. aamuradion älyllisesti keskinkertaisista mutta hyvin nokkelista toimittajista on tullut tämän porvarillisen luonnenaamion kestokäyttäjiä ja levittäjiä ja samalla kritiikittömiä 'kansallisen valtiososialismin' ja sen ilmiöiden puolustajia. Yksi syy tähän on varmasti se, että he ovat niitä, jotka tunnetasolla - ja miksei myös taloudellisesti - hyötyvät naamiosta muita enemmän.

Kaikenlainen tyhjäpäinen ja esittäjilleen kiksejä tai henkisiä orgasmeja antava improilu on olennainen osa porvarillista luonnenaamiota. Ja naamionkantajat elävät siitä, että heitä ylistetään ja heidän esityksilleen nauretaan ja taputetaan. He tekevät jotain sellaista, mihin muut eivät pysty.

Ikoninen esimerkki tällaisesta improilusta on esimerkiksi Neil Hardwickin juontaman "Nyhjää tyhjästä" (2007) -ohjelmasarjan  'Matkalipun tarkistus', jossa näyttelijät Pertti Sveholm ja Vesa Vierikko esittivät outoja roolejaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti