lauantai 31. tammikuuta 2015

Howard: "Enkelit ja demonit" (2009)

"Enkelit ja demonit" (2009) on Dan Brownin samannimiseen kirjaan perustuva elokuva, joka on jatkoa elokuvalle "Da Vinci -koodi". Tom Hanksin esittämä sankarihahmo selvittelee siinä Illuminatin salaliittohankkeita. Elokuvan on ohjannut Ron Howard ja käsikirjoituksesta vastaavat Akiva Goldsman ja David Koepp.

Elokuva on osittain kuvattu Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERNissä Genevessä. Monet Rooman nähtävyydet, kuten Vatikaani ja Sikstuksen kappeli, Piazza Navona ja lukuisat kirkot, ovat elokuvassa keskeisessä osassa. Vatikaani tosin asetti tekijöille kuvausrajoituksia. Ohjaaja Howardin mukaan Vatikaani pyrki estämään kuvaukset Rooman kirkoissa. Vatikaani kiisti tämän ja väitti Howardin pyrkivän hankkimaan väitteillään julkisuutta filmille. (Wikipedia)

     *     *     *

TÄNÄÄN 5:LTA KLO 21:00

     *     *     *

Jälleen yksi elokuva, joka rakentuu tällä kertaa vuosisataisen salaliiton pohjalle. Aristotelisen draaman käänteet johtavat lopulta odotettuun ja samalla yllättävään loppuun kliimaksin jälkeen.

      *      *     *

Katolisen kirkon sankarina on uskonnoton Harvardin yliopiston tiedemies Robert Langdon (Tom Hanks), joka lennätetään suoraan yliopiston uimahallilta Vatikaaniin. Vastapalveluna auttamisestaan Langdon saa käyttöönsä pitkään odottamansa Galileo Galilein julkaisun "Diagramma Veritatis", jossa hän todistaa tieteellisesti ensimmäistä kertaa, miten maa kiertää aurinkoa.

Dan Brown on ovelasti kehitellyt juonensa siten, että Illuminatin salaliitto kirkkoa vastaan on kirkon omaa syytä, koska se on ei ole antanut totuuden tulla julki ja on kaltoinkohdellut Illuminatin jäseniä.

Vuosisatojen hiljaiselon jälkeen salaseura nostaa päätään murhaamalla ensin paavin ja yrittämällä saada oman edustajansa tämän lähimmän miehen camerlengo Patrick McKennan (Ewan McGregor) paaviksi, missä se melkein onnistuukin.

RUNO ON VAPAA. Osa 279: "The Mad Axewoman"


Motto:

"The story reveals society's broader fears of people, especially (wo)men and young being alone and among strangers in the darkened world outside the security of their own home or car." (Brunvand 1981)

     -     -     -     -      -     -

olet sinä vaan hullu 

mitä sinä teet sillä
     kirveellä

     -     -     -     -      -     -

Linkit:

Flashing Lights (Kanye West song). Wikipedia
Kanye West. Flashing Lights. YouTube

Travi$ Scott. Lights (Love Sick). YouTube
Travi$ ScottLights (Love Sick -lyrics). Genius.com

Axeman of New Orleans. Wikipedia
The Mad Axeman. Urban legend. http://www.quotev.com/

Minna Canth. Sylvi. Näytelmä (1893)
J. Kalakangas. Petollinen vaimo eli maisteri Nantti Sainion surullinen kuolema myrkyllä ja rouvansa Aina Sainion tunnustus ja tuomio (1892)
TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 95. Vaara! Murhaajia aina vapaana!

Ickert & Greiss: "Pocahontas" [2010]

Joskus sattuu käsiin kummallisia videoita / elokuvia, joista ei oikein tiedä mitä ne ovat. Tänään minulle kävi juuri niin käydessäni hämeenlinnalaisella kirpputorilla. Löysin sieltä "Pocahontas" -animaatioelokuvan, mutta se ei ollut Disney-animaatio. Siis mistä oli kyse?

     *     *     *

Pieni saksalainen tuotantoyhtiö Dingo Pictures on tuottanut liukuhihnalta keskinkertaisia animaatioita, joissa tosin kerrotaan samat tarinat Disneyn -elokuvissa. Niiden taso ei kuitenkaan ole ollenkaan samaa luokkaa kuin alkuperäisissä animaatioissa. Lisäksi ne ovat huomattavasti lyhyempiä kuin alkuperäiset tarinat. "Pocahontas" oli alle puoli tuntia, kun se Disneyn versiona on liki tunnin pidempi.

     *     *     *

On valitettavaa, että niin Disneyn kuin Dingon animaatioelokuvat ovat silkkaa legendaa, mutta miten muuten voisi ollakaan? Todellisuus on aivan liian karu kerrottavaksi.

Legendassa Pochahontasista on paljon totta, mutta esimerkiksi rakkaustarina hänen ja kapteeni Smithin välille on täysin sepitetty.

Linkit:

Tarina / legenda:

Pocahontas: Her Life and Legend. Historic Jamesstowne
Pocahontas. Wikipedia
The real Pocahontas. http://pocahontas.morenus.org/
Pocahontas. Disney movies and racism. http://disneyandmovies.pbworks.com/

Animaatiot:

Pocahontas (Disney vs Fake). YouTube
Pocahontas (DisneyFull Movie, 82:35). YouTube
Pocahontas: Intiaanityttö (Dingo. Full Movie, 28:35). YouTube
Pocahontas. Dingo Pictures

Elokuvat:

Bryan Foy. Pocahontans and John Smith (1924). IMDb
Lew Landers. Captain John Smith and Pocahontas (1953). Wikipedia
Danièle J. Suissa. Pocahontas: The Legend (1999, 102 min.). Wikipedia
Terrence Malick. The New World (2005, 135 min.). Wikipedia

Liukkonen: "Venäläiset tulevat!" (2013)

Venäläinen nykytodellisuus on jo läsnä suomalaisessa arjessa, joka päivä. Miten sen kanssa eletään? Tämä kirja tiivistää tarinoiksi käytännön kokemusta ja tutkimustietoa monilta elämänaloilta. Leena Liukkosen teoksessa on kyse myös siitä, keitä me itse olemme ja miksi katsomme venäläisiä niin kuin katsomme. Osa Venäjästä kun on katsojan silmässä.

Myös historialla on osuutensa asiassa. Talvisodan lisäksi kannattaa katsoa vähän kauemmaskin taaksepäin. Läntisen ja itäisen sivilisaation raja ei syntynyt Kylmän sodan vuosikymmeninä vaan niitä edeltävien vuosisatojen kuluessa, venäläisyyden kulttuurinen vaikutus jäi vähäiseksi jopa autonomian ajan Suomessa. (Takakansi)

    *     *     *

Sisällys: - Vieras valtakunta - Katse länteen, eteenpäin mars - Atlantin ja Uralin välissä - Vieraassa talossa - Työ tyhmästä pitää - Valta ja raha - Moskova 2.0 - Venäläiset tulevat -

     *     *     *

Varsin viihdyttävä ja asiapitoinen kirja suomalaisista ja heidän rakkaista naapureistaan idässä. Tämä on hyvä kertauskurssi kaikille suomalaisille varsinkin viimeiseen 30 vuoteen rauhanomaista rinnakkaineloa, mutta myös hamaan menneisyyteen vuosituhansien taakse.

Hyvä muistutus on mm. se, että venäläiset ovat tulleet vain silloin, kun Ruotsi ja Venäjä ovat sotineet keskenään. Eli silloin kun Suomi on ollut jonkin sotilaallisen suurvallan kyljessä, ja sen aggressiivisen sotilaspolitiikan välineenä, ongelmia on syntynyt. Tällä hetkellä suurvalta on USA-vetoinen Nato, johon porvaripuolueet kielipuolue RKP:ta myöten ovat kansallisvaltio-Suomea ajamassa.

Asetelma on sikäli kiinnostava, että venäläiset ovat suomenruotsalaisten jälkeen toiseksi suurin vähemmistöryhmä Suomessa, ja luulisi nimenomaan kielipuolueen ymmärtävän toista kielellistä vähemmistöä. Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole.

     *     *     *

JATKUU...

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 104 -

CC by  Mimmi Lithen - Carpe Diem
Eilen illalla Yle Teemalta tuli klo 20:n aikaan 4-osaisen "Scifin historiaa" (2014) käsittelevän BBC:n dokumenttisarjan 2. osa. Ensimmäistä osaa en valitettavasti enää voinut katsoa, koska sen katseluaika oli mennyt Yle Areenalla juuri umpeen.

2. osa 'Muukalaiset hyökkäävät' oli varsin kiinnostavasti rakennettu jakso. Päällimmäisenä jäi mieleeni, millaista on ollut H.G. Wellsin "Maailmojen sodan" kuvaaminen valkokankaalla - eri tavoin eri vuosikymmeninä - ja miten elokuvan tekemiseen on vaikuttanut kulloinen poliittinen tilanne.

Kiinnostavin tieto, mitä olen usein miettinyt - ja mihin nyt sain selvyyden -, oli että H.G. Wells oli todellakin saanut idean kirjansa kirjoittamiseen oman aikansa 1800-luvun lopun yhteiskunnasta. Wells oli alkanut kuvitella miltä intialaisista tuntui se, että britit muukalaisina (!) saapuivat heidän maahansa ja alkoivat hallinnoida heitä 'demokratian' nimissä.

Ja hämmästyttää on, miten kirja on vaikuttanut suoranaisena poliittisena doktriinina länsimaisessa 'demokraattisessa' ajattelussa aina tähän päivään asti. Se ensimmäistä kertaa määritteli sen, miten alieneihin tulee suhtautua. Niihin tulee suhtautua ulkoisena uhkana ja siten vihamielisesti.

     *      *     *

Seuraavan kerran kirja tuli ajankohtaiseksi vuonna 1938 eli 2. maailmansodan aattona USA:ssa, kun Orson Welles teki sen pohjalta kuuluisan radiokuunnelmansa, joka sai miljoonat ihmiset paniikkiin. Useita ihmisiä jopa kuoli siksi, että ihmiset asein puolustivat itseään kuvittelemiaan hyökkääjiä vastaan ja autoilla kaahasivat pois vaara-alueelta.

Kuunnelman väliin taitavasti sijoitetut fiktiiviset uutiset laukaisivat ihmisissä pelkoreaktioita, jotka eivät talttuneet edes silloin, kun sama uutistenlukija kertoi kyseessä olevan vain radiokuunnelman.

     *      *     *

50-luvulla alkanut ns. Kylmä sota USA:n ja Neuvostoliiton välillä synnytti ensimmäisen Byron Haskinin "Maailmojen sota" (1953) -elokuva, joka aikoinaan siihen asti kallein produktio.

Samoin kuin kuunnelma elokuva oli todentuntuinen ja pelottava, mikä sai ihmiset pelkäämään muukalaisten tulemista maahan, jotka todennäköisemmin olivat venäläisiä kuin alieneja.

Suurilla tripodi-jaloilla ja kehittynein laserasein varustetut avaruusoliot vyöryivät yli kaupunkien ja tappoivat amerikkalaisia, mikä oli tietysti pelottava näky.

     *      *     *

1990-luvun versio maailmojen sodasta oli Roland Emmerichin elokuva "Independence Day" (1996). Tällä kertaa avaruusalus laskeutui USA:n ylle ja alkoi tuhota strategisia kohteita kuten Valkoisen talon. Vaikka tarina ei ollut ihan Wellsin alkuperäisen kertomuksen mukainen, loppuratkaisu on suoraan klassikkokirjasta.

Biologisen viruksen sijaan tietokonevirus tuhoaa avaruudesta tulleen, vihamielisen ja  teknologisesti edistyneemmän vihollisen.

     *      *     *

Myös vuonna 2005 tehtiin tällä kertaa Steven Spielbergin ohjaama "Maailmojen sota", joka oli ehkä hieman uskollisempi alkuperäiselle tarinalle kuin edellinen elokuva, ja mm. animaatiotekniikalla kohtauksista saatiin entistä näyttävämpiä, pelottavampia ja todentuntuisia.

Tämän elokuvan tekemiseen olivat puolestaan vaikuttaneet vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumat, mikä sai Spielbergin "Kolmannen asteen yhteyden" ja "E.T:n" jälkeen tekemään hyvin toisenlaisen alieni-elokuvan.

Erojakin Wellsin tarinaan oli. Esim. alienit eivät tuoneet tekniikkaansa maapallolle vaan se oli ollut täällä piilossa esihistoriallista ajoista lähtien. Syy miksi muukalaiset palasivat oli banaalisti siinä, että he olivat ajatelleet itseään kehittymättömämpiä ihmisiä ravinnoksi itselleen ja olivat jättäneet ihmiset muutamaksi sadaksi tuhanneksi vuodeksi lisääntymään ja täyttämään maan...

perjantai 30. tammikuuta 2015

RUNO ON VAPAA. Osa 278: "Jos..."



olisin
      tullut 
jos
   olisit 
         pyytänyt

et pyytänyt, en tullut

yksinkertaista, rakkaani

          onneksi elämässä ei ole muuta kuin aikaa
     mutta aika käy lopulta vähiin
ennen kuin loppuu ...


Haanpää & Riikonen (toim.): "Sanasinfonia. Novelleja Sibeliuksesta" (2015)

Jean Sibeliuksen syntymästä tulee vuonna 2015 kuluneeksi 150 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi ilmestyvä novelliantologia esittelee kahdeksan eturivin kirjailijamme näkemyksen kansallissäveltäjästämme. Tekstit katsovat Sibeliusta läheltä ja kauempaa, fantasian, realismin ja huumorin keinoin − lämmöllä. Mukana ovat kirjailijat Emmi Itäranta, Olli Jalonen, Anneli Kanto, Maritta Lintunen, Jarkko Martikainen, Petri Tamminen, Jyrki Vainonen ja Miina Supinen.

Mitä päiväkirja paljastaa Sibeliuksen suhteesta hiuskuontaloonsa? Miksi säveltäjä juuttuu ikkunaan? Ratkeaako kahdeksannen sinfonian arvoitus? Heti juhlavuoden alussa ilmestyvä novelliantologia tarttuu raikkaalla ja modernilla tavalla yhteen suurimmista suomalaisuuden ikoneista. Samalla novelleista avautuu hienoja näköaloja kotimaiseen nykyproosaan, sen tyylien ja keinojen moninaisuuteen. (Takakansi)

   *    *     *

Ensimmäinen vaikutelma kirjasta on, sanoisinko, sovinnainen, mutta juuri muunlainen ei tällainen kirja kai voi ollakaan. Sibeliusta kannetaan kuin kukkaa kämmenellä. Muutoin tarinat poikkeavat paljonkin toisistaan.

Ensimmäinen novelli Petri Tammisen 'Hiukset kuin kultaista kauraa auringossa' on oikeastaan aika hauska, sillä sen ideana on kertoa, jotain sellaista, mitä  Sibeliuksesta ei aiemmin ole sanottu tai on sensuroitu. Kyse on toisaalta vain miehen hiuksista ja turhamaisuudesta sen suhteen, kun iän myötä hiukset lähtevät. Hyvä idea kuoleutuu heti alkuunsa, eikä kehity mihinkään suuntaan.

Maritta Lintusen 'Rapallo' viittaa tietysti Rapallo -nimiseen paikkaan Italiassa, jossa Aino ja Johan viettivät aikaansa 1900-luvun alussa tai ainakin säveltäjämestari vietti silloin kun ei ollut Roomassa huvittelemassa. Kumpikin Aino ja Johan keskittyivät omiin huoliinsa - ja tuolloiset tapahtumat - ainakin Lintusen fiktiossa - vaikuttivat koko heidän loppuelämäänsä. Aino ei enää voinut täysin kunnioittaa miestään, kun hän ei ollut huolissaan sairaasta lapsestaan ja perheen toimeentulosta.

Olli Jalosen 'Ihmisen ja luonnon ystävät ry' ei kerro oikeastaan mitään Jean Sibeliuksesta. Vain hänen painokuvastaan ja sen kohtalosta. Tosin Sibelius oli signeerannut kuvan. Kertomuksen päähenkilöinä on kolme naista, kolmessa sukupolvessa Irina ja hänen äitinsä Eeva ja Irenen mummo. Mummo oli nuorena tyttönä varastanut painokuvan työpaikaltaan - ja pitänyt sitä 70 vuotta piilossa, minkä jälkeen hän nyt antaa sen tyttärentyttärelleen.

Jarkko Martikaisen 'Jossain ruoho on vihreämpäää' on anekdootti säveltäjämestarin elämästä. Tilanteessa mies yrittää liikkua öisessä Helsingissä anonyymisti ja mennä kansankuppilaan, mutta hieman nolostihan siinä käy.

Jyrki Vainosen 'Lintu' on fantastinen tarina, jossa Nikolai-niminen mies Sibeliuksenn 'Tuonelan joutsenen' innoittamana rakentaa linnun, jonka avulla hän saa yhteyden kuolleeseen vaimoonsa Leenaan tms.

Minna Supisen 'Kadonnut sinfonia' tietysti viittaa mystiseen 8. sinfoniaan, jonka Sibeliuksen väitetään polttaneen ennen kuolemaansa keskeneräisenä. Tässä kertomuksessa sinfonia on löytynyt - ja se esitetään. Kyse on ilmeisesti huijauksesta - joka ainakin aluksi menee läpi.

Anneli Kanton 'Syvä iskumme on' selvästi viittaa 'Jääkärimarssin' säkeisiin, mutta itse novelli kertoo hänen oppilaansa Toivo Kuulan traagisesta kohtalosta, joka sivuaa Sibeliusta. Kuula soittaa Viipurissa pianoa, ja kun joku yleisöstä kehottaa häntä soittamaan 'Jääkärimarssia', hän kieltäytyy kunniasta. Tilane eskaloituu niin että nuori säveltäjä tapetaan.

Emmi Itärannan 'Luukanteleen kantaja' on kokoelman viimeinen tarina, joka sijoittuu jonkinlaiseen unimaailmaan. Rakenteeltaan tarina muistuttaa vanhoja uskomustarinoita tai legendoita, joissa riivaaja / demoni häiritsee säveltäjän elämää. Musiikin avulla otus saadaan - unessa - karkoitettua.

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 408: "2 x Venäjä"

Venäjä on lähes päivittäin tapetilla eri tavoin suomalaisessa julkisuudessa. Eilen tapahtui näin ainakin kolmeen otteeseen.

Ensin aikaisin aamulla kuulin kirjailija Juha Vuorisen Radio Suomipopissa lukeman 'Vuorissaarnan', työpaikalla luin Helsingin Sanomista valtio-opin dosentti Tuija Parvikon kirja-arvion toimittaja Polina Žerebtsovan nuoruuden päiväkirjoista "Sodan sirpaleet" (2015).

Illalla TV1:n 'A-Talkissa' vatkattiin Suomen osallistumista NATO:n sotaharjoituksiin Virossa. Silmiinpistävää oli, että paikalla ei ollut yhtään poliittiseen vasemmistoon lukeutuvaa henkilöä.

     *    *     *

Niin hyvä kuin Juha Vuorisen 'Haluatko maistaa valtikkaani' -kolumni jälleen kerran olikin, paistaa siitä läpi suomalaiskansalllinen ylimielisyys muita kohtaan. Vuorinen edustaa reformoidun kirkon valittua kansaa, joka voi sanoa ehdottomana totuutena muille millaisia he ovat - kritiikkiä hän tuskin pystyy ottamaan vastaan samoista asioista mistä hän arvostelee muita.

Venäläisten ja ei-eurooppalaisten loputon demonisointi on todella ärsyttävää ja henkisesti puuduttavaa, ja sen toivoisi joskus laantuvan. Esimerkiksi Juha Vuorisen usko asiaansa on kuitenkin yhtä syvää ja pyhää kuin esim. Jehovan todistajilla omaan asiaansa, ja suhtaudun hyvin pessimistisesti siihen, voiko siihen koskaan ja mitenkään vaikuttaa mitenkään.

     *    *     *

Vuorisen kolumnin keskeinen argumentti tällä kertaa on, että koska Venäjä ei ole koskaan ollut demokratia, meidän eurooppalaisina on vain tyytyminen siihen. Ja parasta mitä voi tapahtua on, että Venäjä palaa tsaarin aikaan, sillä silloin maassa vallitsi edes jonkinlainen järjestys.

Tällä hetkellä Juha Vuorisen / Mikael Wöllerin mukaan oligarkit hallitsevat maata yhdessä nykyisen poliittisen johdon kanssa mafian kaltaisin menetelmin.

Tälle parivaljakolla on helppo heittää vastakysymys siitä, miten hyvin ja tarkkaan he ovat tutkineet omat kotoiset nurkkansa. Mistä he tietävät, että Suomi - tai mikä tahansa muu Euroopan kansallisvaltio - on yhtään sen demokrattisempi kuin esimerkiksi Venäjä? Ketkä todellisuudessa hallitsevat Suomea? Eivät vain Erkon tapaiset harmaat eminenssit. Takavuosina puhuttiin näistä näkymättömistä vallankäyttäjistä yleisesti ja avoimesti, enää tähän ei uskalleta ryhtyä.

     *    *     *

Astetta hämmentävämpi ja ristiriitaisempi on tutkija Tuja Parvikon suhtautuminen Venäjään ja venäläisiin yhden Suomeen pakolaisena muuttaneen puolittain venäläisen ja puolittain tsetseenin Polina Žerebtsovan kautta.

Parvikon kirja-arviosta paistaa autuas ymmärtämättömyys - tai ennemmin halu olla ymmärtämättä - sitä, miten erilainen on todellisuus jossain Kaukasuksella, mistä alueesta ja sen 200 kansasta myös Ville Haapasalo kertoo ohjelmasarjassa "Kaukasia 30 päivässä"  (2014), joka juuri tällä hetkellä pyörii Yle Teemalla.

On jotenkin ironista, että kaukasialainen nainen tulee 'poliittisena pakolaisena' Suomeen, jossa tällä hetkellä suorastaan vainotaan venäläisiä. Mutta hänhän onkin täällä selvästikin tsetseeninä, eikä niinkään venäläisenä. Mielenkiintoinen asetelma joka tapauksessa.

     *    *     *

Ilman muuta jokaisen yksilön kokemukset ovat tärkeitä, jos eivät muuta niin hänelle itselleen. Ja tässä tapauksessa Polina Žerebtsovalle, joka lähtiessään Kaukasukselta Venäjälle oli ensin vainottuna venäläisenä Tsetseniassa ja sitten vainottuna tsetseeninä Venäjällä ja luultavasti nyt Suomessa on riskinä, että hän joutuu vainotuksi venäläisenä Suomessa. Oli niin tai näin - jotkut yksilöt joutuvat vainotuksi missä ikinä ovatkaan... Outo paradoksi.

Polinan kuvaus - Varvikon kertomana - elämästään Groznyissa oli riipaiseva. Nuori tyttö elää kahdestaan äitinsä kanssa, ja joutuu äkkiä omien naapureidensa silmätikuksi. Vain siksi, että äiti on venäläinen. Kun Polinan päiväkirjat julkaistiin Venäjäksi, se ei kuitenkaan miellyttänyt kansallismielisiä venäläisiä ja nuorta naista painostettiin lopettamaan tällaisten kirjojen julkaiseminen.

Ja nyt Polina siis asuu Suomessa... Ja valmistelee jatkoa nyt suomeksi julkaistuun kirjaan.

Eilen illalla Polina sai nähdä TV:stä, miten suomalaiset valmistelevat sotaharjoituksia hänen toista isänmaataan Venäjää vastaan, mikä on herättänyt varmasti ristiriitaisia ajatuksia. Luulen, että hän harkitsee muuttamista Afrikkaan tai Amerikkaan.

Linkki:

Juha Vuorinen. Haluatko maistaa valtikkaani? 29.1.2015. Radio Suomipop / Aamulypsyn kolumni. Podcast

Tuija Parvikko. Polina Žerebtsovan nuoruuden päiväkirja tuo Tšetšenian sodan arkisen kauheuden suoraan iholle. Helsingin Sanomat / Kulttuuri 29.1.2015. Arvio

Iivana Julma (Venäjän 1. tsaari). Wikipedia

torstai 29. tammikuuta 2015

Genzmer & Hellenbrand: "Mysteria. Selittämättömiä ihmeitä ja ja arvoituksellisia ilmiöitä" (2008)

Meidän maailmassamme on paljon arvoituksellisia paikkoja ja selittämättömiä tapahtumia, joista tiedämme vielä varsin vähän, vaikka niitä on tutkittu vuosikaudet. Tässä kirjassa käsitellään Graalin maljaa ja muita taruesineitä, salaperäisiä löytöjä, jotka viitttaavat muinaisajan pitkälle kehittyneeseen tekniikkaan, jetiä ja muita eläimiä, joita kryptoeläintiede tutkii, ja paljon muita arvoituksia. Kirja tempaa lukijan mukaansa matkalle mysteerien maailmaan ja antaa mielenkiintoisia vastauksia ja selitysehdotuksia kysymyksiin, jotka ovat askarruttaneet ihmiskuntaa ja askarruttavat edelleen. (Takakansi)

     *    *    *

Suuri osa siitä mitä "Mysteria" (2008) kerrotaan on ainakin minulle jo lapsuudesta ja nuoruudesta hyvin tuttuja.

Kirjan sisältö on jaettu osastoihin: 1) Arvoitukselliset paikat, 2) Arvoitukselliset muinaisjäänteet, 3) Taruhahmoja, -esineitä ja -olentoja, 4) Uskonnolliset ihmeet ja arvoitukset, 5) Alkemia, magia ja kiroukset, 6) Rajatieteet, 7) Kryptoeläintiede, 8) Nykyajan salaisuuksia ja 9) Oudot voimat.

     *    *    *

Vaikka voisi kuvitella, että tällaiset aiheet vuosien ja vuosikymmenten varrella hiipuisivat, näin ei kuitenkaan ole. Jotkut ovat tarinoidensa kautta kestoaiheita mm. TV-dokumenttisarjoissa.

Vastikään TV:ssä näytettiin 'Isojaloista' ohjelmasarja, jonka yhtäkään jaksoa en tosin katsonut. 'Alienit' on yksi kestoaiheista mm. elokuvasarjan takia, jota näytetään vähintään muutamann vuoden välein.

'Loch Nessin hirviöstä' ei ole kuulunut vähään aikaan mitään, ja ilmeisenä syynä on se, ettei web-kameroista, jotka tihrustavat järvelle ole valitettavasti löytynyt mitään kiinnostavaa. Lentokoneita katoaa edelleenkin kuten 'Lento 73' vuonna 2001, tosin ei 'Bermudan kolmiossa' tai mistäpä sen tietää minne kone joutui.

     *    *    *

Kiehtovia ikuisuusaiheita ovat esim. 'Aikahyppyjen' mahdollisuus. Ihmisiä katoaa ja väittää palanneen - jostain. Varmasti jostain ja jonnekin. Viljapelloilla on edelleen kuvioita, mutta huijausten paljastuminen on tietysti vaimentanut kiinnostusta tätä ilmiötä kohtaan.

'Mädäntymättömistä ruumiista' oli jokin aika sitten ohjelma - vai luinko niistä jostain. Niille joka tapauksessa on hyvin luonnollinen selitys, joka johtuu maaperästä.

     *    *    *

'Druidit' ihmetaitoineen nousevat aina välillä jostain uudesta näkökulmasta pintaan. Ihmisten kadonnut vanha viisaus jaksaa kiinnostaa. Se minkä roomalaiset ja kristinusko tehokkaasti tuhosivat.

Kryptoeläinteeteessä erilaiset taruolennot muutkin kuin isojalat kiinnostavat, ennen muuta  ne toiset ihmislajit, joita uskotaan nähdyn milloin missäkin.

Parapsykologia on yksi kestokiinnostuksen aiheista aina jostain näkökulmasta. Jos ei muuta niin mahdollisuus saada yhteyttä kuolleisiin sukulaisiin tai ystäviin jaksaa kiinnostaa. Siis 'Spiritismi' eri muodoissaan. 'Hypnoosi' on niin lähellä arkitajuntaa, ettei se voi olla panematta mielikuvitusta liikkeelle.

     *    *    *

'Uskonnolliset ihmeet' taitavat tänä päivänä kiinnostaa enää lähinnä uskovaisia, sillä nämä aiheet ovat varsin loppuunkaluttuja samoin tunnetuimmat tarut olentoineen. 'Ihmissudet', 'zombiet' ja manaaminen elävät TV-sarjojen ja -elokuvien kautta ikielämäänsä.

Reitman: "Jurtit" (1979)

Oudolla huumorilla varustetut leiriohjaajat ja leiriläiset, keskinkertaista heikommalla kesäleirillä. (IMDb)

"Jurtit" (Meatballs, 1979) on kanadalainen komedia, jonka ohjasi Ivan Reitman. Siinä Bill Murray ensiintyy ensimmäisen kerran tähtiroolissa. Tämä elokuvan jälkeen Murray on useassa Reitmanin menestyselokuvassa kuten "Natsat" (1981) ja "Ghostbusters" (1984). (Wikipedia)

      *    *     *

"Jurtit" (1979) on komedia, jossa tapahtuu todennäköisesti kaikkea sellaista, mitä oikeillakin leireillä - hieman liioiteltuna. Tapahtumat pyörivät pitkälti koomikko Bill Murrayn ympärillä, mutta eivät mitenkään häiritsevästi. Lapset ja nuoret pääsevät esille kepposineen, romansseineen kaikkineen.

Leirinuotiolla kerrotaan tietysti tarinoita, mikä oli yksi syy, miksi halusin nähdä elokuvan. Eli millä tavoin Murray koukuttaa kuulijansa kertomallaan 'Koukkukäsi' -tarinalla.

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 407: "Moderni myytti. Osa 3"

Roland Barthesin tapa tarkastella myyttejä ja Charles Piercen merkkien jako indekseihin, ikoneihin ja symbolehin vastaavat toisiaan.

Esimerkiksi urbaanilegendassa 'Koukkukäsi' (The Hook) ovat nämä kaikki puolet. Linda Déghin viimeiseksi jääneessä tulkinnassa tästä tarinasta korostuu se, miten legenda indeksoi tässä tapauksessa sitä todellisuutta, jossa 1940-2000 -luvun nuoret ovat eläneet - ja elävät.

Tarinan kautta ajateltuna todellisuus on sitä, että jossain vaiheessa 10-30 -vuoden välillä lapset / nuoret harrastavat seksiä keskenään  (tai aikuisten kanssa), jolleivät sitten päätä ryhtyä nunniksi tai munkeiksi.

      *     *     *

'Koukkukäsi' kuvaa tietysti vain yhden tilanteen, miten Kuhertelupaikassa (Lover's Lane) autossa voi käydä. Yhtä hyvin paikka, jossa seksiä harjoitetaan, voi olla mikä tahansa - ja aina joku voi tulla ja yllättää.

Itse tarinaa voi käyttää - niin kuin on käytetty - eri tilanteissa eri tavoin. Moralistin näkökulmasta sanottuna: hyvässä ja pahassa. Vaikka tarina on opettavainen ja varoittaa siitä, mitä syrjäisillä paikoilla voi tapahtua, tarinan merkityksen voi nähdä aivan päinvastaisena. Vaara kiehtoo ja kiihottaa.

     *     *     *

Ja tässä 'Koukkukättä' analysoinut moralisti Linda Dégh näkee nykytarinoiden vaarallisuuden: nuoret itse päättävät, minkä merkityksen he antavat tarinalle ja miten he sitä käyttävät tai ovat käyttämättä.

Ikonisena merkkinä tarinan tosiasiallinen käyttö tilanteessa ja sen alkuperäinen vaivihkaa käyttäytymistä 'oikeaan' suuntaan ohjaava tarkoitus eivät käykään välttämättä yksiin. Tarina kun voi myös antaa mallin myös aivan vastakkaiselle toiminnalle eli houkutella toimimaan niin kuin tarinassa on toimittu, mikä pahimmillaan merkitsee 50-luvun kielellä sanottuna sekstaamista autossa ja sitä että koukkukätinen mies tulee oven läpi ja iskee ainakin tytön hengiltä.

     *     *     *

Kun folkloristit keskustelivat keskenään  1970-1990 -luvulla 'Koukkukädestä', heidän keskustelunsa ohjautui tarinan symbolisiin merkityksiin, mikä keskustelu johti umpikujaan. Toisella puolella olivat psykoanalyytikot, toisella feministit, jotka kuitenkin pääsivät jonkinlaiseen konsensukseen tarinan tulkinnasta.

Kyse oli tyttötarinasta jota lähinnä tytöt kertoivat toisilleen. Tähän uskottiin. Déghin viimeinen tulkinta tarinasta vuodelta 2001 on huolestuttava, sillä sen kuvaa yhteiskunnasta voi pitää kai lähinnä fasistisena. Hän näkee yhteiskunnan hyvin mustavalkoisena, jossa on monenlaista persoonallista pahuutta (demonit), joka tässä tarinassa kiteytyy tekokätiseen mieheen. - Ja vastaavasti nuoret ovat ainakin siinä mielessä moraaliltaan rapistuneita, etteivät he enää piittaa siitä, kun heitä varoitellaan liian varhaisen seksin vaaroista.

     *     *     *

Alun perin Dégh tulkitsi tekokäsistä miestä vammaisena, jollaisiin tarinassa suhtauduttiin rasistisesti. Tulkinnan saattoi lukea tarinasta suoraan. Ennen modernia yhteiskuntaa ei ihmisillä ollut tällaisia tekokäsiä tai -jalkoja. Ja tarkalleen ottaen yleiseksi ilmiö tuli 1900-luvun maailmansotien aikana ja niiden jälkeen.

Dégh luopui tästä tulkinnasta, ja hyväksyi psykoanalyytikkojen esittämän symbolisen tulkinnan. Koukkukätinen mies edusti uhkaa, joka tytöllä oli niin auton sisällä kuin sen ulkopuolella. Eli hän saattoi joutua koukutetuksi ja seksuaalisen hyväksikäytön tms kohteeksi.

Lopulta hän päätyi siihen, että nuoria metsissä vaanivat murhaajat ja muut olivat todellinen uhka, eikä tarinaa tarvinnut tulkita enää mitenkään. Se oli mitä se oli. Tässä Dégh kuitenkin haksahti omaan koukkuunsa, sillä ainoa temppu, jonka hän teki oli, että hän vaihtoi vain tarinan motiivin toiseksi, seksin väkivaltaan.

Linkki:

Mytologioita (Barthes). Wikipedia
Semiotic elements and classes of signs (Pierce). Wikipedia

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 406: "Moderni myytti. Osa 2"

Yksinkertaiselta näyttävä, tavallinen uutiskuva, ei sekään ole ongelmaton. Tämän varmaan kaikki tänä päivänä jo tietävät ja ymmärtävät.

Julkisuuteen tulee aina silloin tällöin kohahduttavia kuvia, jotka ovat olleetkin esimerkiksi sota-alueella olevien toimittajien lavastamia tai sillä tavoin rajattuja, että ne kertovat jotain ihan toista tarinaa kuin mitä on kuvan esittämä todellisuus.

      *     *     *

Lisäksi emme koskaan voi lopullisesti tietää, mitä kuvassa olevien ihmisten päässä oikein liikkuu ja miksi he tekevät sitä, mitä he kuvassa tekevät. Todellisuuteen tarttuminen on sietämättömän vaikeaa, jollei sitten lähes mahdotonta.

Oikeastaan meidän onkin vain tyytyminen siihen, että uutiskuvat kertovat omaa kieltään tapahtumista - ne koodaavat asioita omalla tavalla - ja todellisuus on sitä mitä se on.

      *     *     *

Näin ajatellen jokainen joka yrittää kuvin tai muilla tavoin tarinoin tarttua todellisuuteen perustaa
oman esityksensä johonkin teoriaan siitä, millainen todellisuus hänen näkemyksensä mukaan on.

Tässä mielessä kaikki tulkinnat ovat aina jollain tavoin myyttisiä, eivätkä kohtaa kuvaamaansa todellisuutta. Esim. Roland Barthesin tulkinta Paris Match -lehden kuvasta on sekin myyttinen, vaikka hän purkaakin analyysillään nationalistista myyttiä. Samaan aikaan hän luo kuitenkin jotain toista myyttiä.

Kenties - ja uskon niin -, että yksien myyttien avulla päästään lähemmäksi totuutta, vaikkapa tässä tapauksessa mustasta sotilaspojasta, kuin toisten myyttien avulla. Paris Match -lehden tapa esittää poika on kyseenalainen, kun taas Barthesin tulkinta on ainakin hyväntahtoinen ja pyrkii tarkastelemaan asioita heikompiosaisen pojan kannalta. Silti kummatkin saattavat erehtyä tulkinnoissaan.

Kenties poika vain leikki ranskalaista sotilasta? Ehkä hänelle oli maksettu siitä, että pukee uniformun päälleen ja osoittaa kunnioitusta Ranskan lippua kohtaan? Tai ehkä hän todella uskoi Ranskan suuruuteen, mutta miksi hän uskoi siihen?

Linkki:

MytologioitaWikipedia

Bertolucci: "Fasisti" (1970)

Heikkotahtoinen italialaismies ryhtyy fasistien kätyriksi ja ulkomailla salamurhaa vanhan opettajansa, josta on tullut toisinajattelija. (IMDb)

"Fasisti" (1970) on poliittinen draama, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut italialainen Bernardo Bertolucci. Elokuva perustuu Alberto Moravian samannimiseen novelliin. Pääosissa ovat Jean-Louis Trintignant ja Stefania Sandrelli. Elokuva on tehty Italian ja Länsi-Saksan elokuvayhtiöiden yhteistyönä.

Elokuvassa hyödynnetään fasismin ajan taidesuuntaa art deco'ta, johon kuuluivat keskiluokan salongit ja hallitsevan eliitin valtavat salit. (Wikipedia)

     *    *    *

Bernardo Bertoluccin elokuvat ovat aina kiinnostavia, ja tämän tekee kiinnostavaksi mm. se, että ohjaaja ei ollut 3-kymppiä enempää tätä tehdessään.

Elokuva on hyvin visuaalinen, kaunis, mutta ironisesti se on sitä estetiikkaa, jota kansallissosialistit / fasistit arvostivat. Katsoja joutuu pakosti miettimään tämän hyvin synkän poliittisen ideologian ja filosofian valoisia puolia halusi tai ei - eli olemaan itse konformisti, mihin elokuvan italiankielinen nimi viittaa.

     *    *    *

Toinen katsojaa hämmentävä seikka on se, miten päähenkilö Marcello (Jean-Louis Trintignant) haluaa olla vain normaali ja olla erottumatta joukosta.

Normaalisuuden pyrkimyksissään Marcello on valmis tekemään mitä tahansa - jopa murhaamaan! Aikamoinen paradoksi! Samaan aikaan on muistettava, että Marcello ei ole mikä tahansa taatelintallaaja vaan akateemisesti koulutettu tohtori ja humanisti.

     *    *    *

Marcello ei pidä itseään sen kummemmin fasistina kuin kommunistina tai minään muunakaan, mutta tosiasiassa hän on tietysti fasisti, sillä hän haluaa kulkea massan mukana - ja tehdä sen mikä on lain mukaista ja moraalisesti oikein siinä ajassa missä hän elää. Jälleen uusi paradoksi!

Normaalisuuden testinä Marcello lähtee nuoren vaimonsa Giulian (Stefania Sandrelli) kanssa häämatkalle Pariisiin, jossa hänen tehtävänään on murhata entinen opettajansa, professori Quadri (Enzo Tarascio). Viime tingassa Marcello alkaa empiä - niin kuin konformistin rooliin hyvin sopii - ja jättää likaisimman työn eli  professorin ampumisen hänen tekemisiään kyyläävällä Italolle.

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 405: "Moderni myytti"

Aina silloin tällöin palaan mielessäni jossain tilanteessa vuosia sitten lukemaani Roland Barthesin "Mythologies" [1957] -kirjan kuuluisimpaan esseeseen, jossa hän lukee yhtä Paris-Match -lehden kansikuvaa.

Barthesin tapaa kertoa kuvan tarina toisin on mahdollista käyttää myös nykytarinoiden myyttisen sisällön paljastamiseksi yllättävän yksinkertaisella tavalla.

Folkloristit ovat jostain syystä - ja väitän tarkoituksellisesti - ohittaneet nykytarinoita tutkiessaan ja tulkitessaan tämän puolen tarinoista, kun ovat kategorisoineet tarinat vain realistiseksi fiktioksi.

      *     *     *

Barthesin idea on yksinkertainen. Esimerkiksi sanomalehden (media) valokuva (merkki) on mahdollista nähdä osana kulttuurista koodia. Kuvalla kerrotaan jonkin merkkijärjestelmän mukainen tarina jostain asiasta.

Esimerkiksi alla olevan Barthesin analysoiman kuvan tarinan voi jokainen lukea ja kertoa, merkityksellistää omalla tavallaan.


Roland Barthes näki kuvassa "mustan sotilaspojan, joka osoittaa kunnioitustaan suurvalta-Ranskan lippua kohtaan", mikä herätti hänessä ristiriitaisia tunteita.

On tietysti muistettava, että 1950-luvulla käytiin katkeria itsenäisyystaisteluita esimerkiksi Algeriassa ja muissa Ranskan kolonialisoimissa maissa, ja on vähintäinkin ironista kuvata mustaa lapsisotilasta valtalehden kanteen.

     *     *     *

Se mitä poika kuvassa edustaa, miten hänet on merkityksellistetty, on jotain aivan muuta kuin mitä poika todellisuudessa on, mikä tekee kuvan sisällöstä myyttisen. Kuva kulttuurisena merkkinä (sen kertoma tarina) ja sen merkityksellistämä kohde (musta poika) eivät kohtaa toisiaan. Tai kuva tekee väkivaltaa Ranskan orjuuttamille lapsille.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että tarinat ja todellisuus eivät ylipäätään koskaan täysin vastaa toisiaan, mistä Barthes on hyvin tietoinen, sillä myös Barthesin kertoma tarina kuvasta voidaan kyseenalaistaa. Ja nationalistisesta / oikeistolaisesta / kansallisvaltion näkökulmasta tarina tietysti vastaa sitä todellisuutta, missä Ranskan porvaristo ja keskiluokka elävät vielä tänäkin päivänä.

     *     *     *

Kaksinkertaista ironiaa on tietysti siinä, että lapsisotilas ei itse tajua omaa etuaan, riistettyä asemaansa vaan on kääntynyt, aivopesty, omaa kieltään, kulttuuriaan, uskontoaan, kansaansa ja maataan vastaan.

Kuvan pojasta ja hänen taustastaan sen kummemmin Paris-Match -lehden lukijat kuin Bartheskaan eivät tienneet mitään. Poika oli vain - musta poika.

Pojalle on mahdollista rakentaa erilaisia elämäntarinoita. Hänhän voi olla esimerkiksi jonkun heimopäällikön poika, joka on ehkä hyötynyt siitä, että ranskalaiset ovat tukeneet juuri heitä, eivätkä jotain toista heimoa. Joten kenties pojan tilanteessa on hyvinkin ymmärrettävää, miksi hän on pukenut ylleen Ranskan armeijan uniformun ja tilanteessa osoittaa kunnioitustaan trikoloria kohtaan.

Linkki:

Mytologioita. Wikipedia

tiistai 27. tammikuuta 2015

Mykkänen & Liukas: "Koodi2016. Ensiapua ohjelmoinnin opettamiseen peruskouluissa" (2014)

Opetushallituksen matematiikan opetus-suunnitelmatyöryhmän puheenjohtajalta Leo Pahkin:

”Pääasia on halu tuoda esille, mistä ohjelmoinnissa on kysymys. Ja innostaa nuoria huomaamaan, että ohjelmointi on jännittävää. Parhaimmillaan kouluille olisi hyvä saada myös pöhinää, jonka myötä oppilaille järjestettäisiin erilaisia kerhoja ja valinnaisopintoja.” (Mykkänen & Liukas 2014, 48)

     *    *     *

Sain aamupäivällä kollegalta meilin, jossa vinkattiin tämä kirja ja Linda Liukaksen Educa-messuilla pitämä esitelmä ohjelmoinnista, mitkä herättivät monenlaisia ajatuksia.

Minulla on uskoakseni jonkin verran keskimääräistä enemmän näkemystä niin ohjelmoinnista, kirjoittamisesta kuin myös opettamisesta, ainakin siinä mielessä, että olen kouluttautunut näihin ammateihin - ja jopa opettanut jonkin verran ohjelmointia vaikkakin aikuisopiskelijoille.

     *    *     *

En ymmärrä tällaista hirveää hypetystä ohjelmoinnista, sillä se ei ole mitään uutta. Esim. Joensuun yliopiston Normaalikoulussa ala-asteen oppilaat ovat ohjelmoineet roboteita ihan oikealla ohjelmointikielellä jo yli 20 vuotta sitten. - Sattumalta 15 vuotta sitten puuhasin pari päivää itsekin näiden laitteiden kanssa.

Ajatus siitä, että ohjelmointi olisi poissa matematiikan tuntikehyksestä on kuolleena syntynyt ja kauhistuttava ajatus. Ei ainakaan tällaisilla tempuilla Suomea nosteta tulevaisuudessa nousuun. Looginen ajattelu, jota ohjelmointi vaatii - kuten hyvin tiedetään - on suhteessa matematiikkaan hyvin soveltavaa.

Ja ennemminkin matemaattisen ja loogisen ajattelun perusteita tulisi opetuksessa vahvistaa, mikä antaisi parempia valmiuksia tietojenkäsittelyyn, mitä ohjelmointikin on.

     *    *     *

Kaikkein ikävintä Juhani Mykkäsen ja Linda Liukaksen kirjassa on hyvinkin oikeistolainen retoriikka, joka on itsessään hyvin epäjohdonmukaista ja aikansa elänyttä. Globaalissa maailmassa 1800-luvun idealistisilla  kansallisvaltio-opeilla ja kilpailuyhteiskunta-filosofialla ei pötkitä pitkälle.

Jokainen joka on käyttänyt esimerkiksi pesukonetta, tietää miten se toimii. On vaikea löytää laitteita, joissa ei olisi jonkinlaista softaa mukana. Se ettei itse osaa ohjelmoida, ei tarkoita sitä, etteikö voisi ymmärtää tasan tarkkaan mistä on kyse.

Tärkeämpää olisi puuttua siihen, millainen kuva koulussa annetaan yhteiskunnasta. Miten koulu kannustaa kriittiseen ja moniarvoiseen ajatteluun. Siitä kaikki lähtee. Jos pystyy perustellusti kyseenalaistamaan äidinmaidossa saamansa sinipuna-ajattelun, nationalismin ja kristinuskon on jo pitkällä ajattelunsa kehityksessä.

Linkki:

"Koodaus on tulevaisuuden ensimmäinen vieras kieli". Yle Uutiset (Educa-messut 24.1.2015)

Aurora: "Kadotaan kaupunkiin" (2015)

Viime päivinä radiokanavilla on kuullut toistuvasti, miten tamperelainen Aurora on julkaissut 1. debyyttialbuminsa "Kadotaan kaupunkiin" (2015).

Muutavat levyn kappaleet ovat tosin tulleet tutuiksi jo aiemmin sillä niitä on soitettu kuukausia radioiden soittolistoilla.

Auroran musiikki on viihdyttävää tunnelmointi-musiikkia, luultavasti lähinnä nuorille naisille - heidän toiveistaan, ongelmistaan ja unelmistaan.

Levy on kuunneltavissa mm. Spotifyn kautta, mistä tietysti voi myös ostaa ladattavia yksittäisiä biisejä tai koko esikoisalbumin.

      *     *     *

Yksi kiinnostava uusi tuttavuus on esimerkiksi 'Runopoika', jonka satuin kuuntelemaan tänä aamuna, jossa on jonkin sortin yhteiskunnallistakin sanomaa.

Kappaleen pohjalta on tehty myös video, joten kenties sillä on jokin erityinen asema tai merkitys


tällä albumilla.

Kaappaus kuvassa on kaksi laulun säettä
"Ei tule ehkä kunnon miestä oivaa.
Yhteiskunnan ratasta vaan kapinoiva"
Sehän kai se runoilijoiden rooli on, mitä jotkut laulujen tekijätkin ovat - sukupuoleen katsomatta.

Linkki:
Auroran debyyttialbumi "Kadotaan kaupunkiin" ilmestyi tänään. Sony Music
Aurora. Kadotaan kaupunkiin. Spotify
Aurora. Artisti. Facebook
Aurora. Kotisivu
Runopoika. Video. YouTube

maanantai 26. tammikuuta 2015

Mäkelä: "Varasto" (2011)

"Varasto" (2011) on Taru Mäkelän ohjaama elokuva, joka perustuu Arto Salmisen samannimiseen romaaniin, jonka pohjalta käsikirjoituksen on tehnyt Veli-Pekka Hänninen. Elokuvaa luonnehditaan kansankomediaksi.

Salmisen kirja kuvastaa 1990-luvun lamaa, ja Mäkelä tunsi elokuvanteon aloitusvaiheessa, että siltä osin aihe oli mennyttä aikaa, mutta muuttui kuitenkin uuden talouskriisin myötä ajankohtaiseksi valmistuessaan.

Käsikirjoitusta siistittiin muun muassa kiroilun ja seksin osalta, jotta elokuva saisi rahoitusta kirkolta, mutta rahaa ei tullut. Siistitty versio jäi kuitenkin voimaan. Myös elokuvan yleistunnelmaa muutettiin mustasta komediasta valoisammaksi. Mäkelä on kertonut, että muutoksen taustalla oli hänen oma toipumisensa rintasyövästä. (Wikipedia)

      *    *     *

TÄNÄÄN SUB KLO 21:00

     *      *     *

Varastomies Antero Rouskua ei voi pitää järin luokkatietoisena työläisenä, ennemmin hän voisi olla niitä 2000-luvun duunareita, jotka ovat perussuomalaisten vaalikarjaa, jos nyt edes vaivautuvat käymään äänestämässä. Ennemmin eivät.

Rouskun moraali on arveluttava, ainakin rippikoulun moraalioppien mukaan arvioituna, jotka hän selvästi tuntee. Surutta hän varastaa varastosta, jossa on töissä ja saa siitä sievoiset sivutulot. Tosin hän ei oikein tiedä, mihin saamiaan rahoja käyttäisi ja paneekin ne vain haisemaan. Ostaa kalliita tavaroita itselleen.

Tilanne muuttuu tukalaksi, kun ökyrikas 40-liikkeen kauppaketjun omistaja huomaa, että tavaraa on hävinnyt suuret määrät. Rouskua ei epäillä, ja hän vierittää syyn oman pomonsa Ranisen kontolle, joka saa potkut, mutta Ranisen onneksi asia muuten jää siihen.

Läheltä-piti -tilanteesta huolimatta Antero Rousku jatkaa puuhiaan, mutta tulee lopulta  järkiinsä ja tekee selväksi välittäjälleen, että tavaraa ei enää tipu.

     *      *     *

Asetelmaa hämmentää samalla työpaikalla työskentelevä bimbo Karita, jonka Antero panee paksuksi ja yrittää viimeiseen saakka ensin saada Karitalle aikaan keskenmenon ja sitten välttää vastuuta isäksi joutumisesta. 

Karita on kuitenkin nähnyt Anteron puuhat, ja kiristää miestä sillä, että hän ilmiantaa tämän, jos mies ei muuta hänen luokseen asumaan ja hyväksy rooliaan hänen miehenään ja tulevana isänä.

Pitkin hampain Antero Rousku muuttaa Karitan luokse asumaan. Ja oikuttelustaan huolimatta heidän yhteiselämänsä alkaa sujua hyvin.

     *      *     *

Suorastaan inhorealistisessa tarinassa ei ole miellyttäviä hahmoja, sellaisia joihin katsoja haluaisi samastua, vaikkakin katsojissa varmasti on anteroita, karitoita ja raninisia. 

"Varasto" (2011) panee miettimään, miksi Arto Salminen aikoinaan kirjoitti kirjan, johon elokuva perustuu. Onko tämä kuva suomalaisesta palkkatyöntekijästä ja hänen sielunmaisemastaan. Luulen että tässä on enemmän totta kuin suomalaiset duunarit haluavat itse uskoa ja hyväksyä.

Roeper: "Debunked! Conspiracy theories, urban legends and evil plots of the 21st century" (2008)

Lento 93 joka laskeutui salassa Clevelandiin, jolloin NASA kaappasi matkustajat. Nostradamus ennusti JFK-juniorin lentoturman, jonka toteutti Maailmanhallitus.
Nettipokerin korttipinot ovat vilpillisesti rakennettu. Donald Rumsfeld oli lintuinfluenssasta aiheutuneen paniikin takana.

Tältähän tämä 21:n vuosidan salaliittoteoreetikon mielenmaisema näyttää, joka uskoo että kaikki mitä ihmisen täytyy tehdä perustuu merkkien tulkitsemiseen ja vasta sitten tiedät mitä todella tapahtuu. Ja tuhannet, jos eivät sitten miljoonat ihmiset itse asiassa uskovat, että näin maailma toimii.

"Debunked" (2008) -kirjassa (suom. "Kumottu") kirjoitetaan reippaalla otteella, mutta asiapitoisesti tusinasta suosituimmasta tämän vuosisadan urbaanilegendasta ja salaliittoteoriasta. Chicago Sun -lehden toimittaja Richard Roeper on käsitellyt näitä aiheita kymmenissä lehtikolumneissaan ja kahdessa aiemmassa kirjassaan "Urban Legends" ja "Hollywood Urban Legends" viimeisen 15 vuoden aikana. Roeper kertoo kunkin salaliittoteorian taustat, lainaa niihin uskovia - ja sitten repii teorian riekaleiksi paljain käsin.

Tämä kirja antaa sinulle arvokasta aseistusta seuraavaa kertaa varten, jolloin keskustelet jonkun kanssa tässä toisesta 'varjomaailmasta', jossa  salaisissa tuomioistuimissa vedellään naruja ja vaikutetaan kaikkeen terroriuskuista urheilutulosten lopputuloksiin. (Takakansi)

     *    *    *

Sisällys: I Liitot pahan kanssa (evil plot) - II Media - III Urheilu ja pelit- IV Viihde - V Business - VI Ihmeet - VII Kulttuuri - VIII Politiikka - IX Elokuvat

     *    *    *

Suurin osa kirjan aiheista on suomalaisillekin hyvin tuttuja, varsinkin jos on seurannut amerikkalaisia dokumenttisarjoja. Kirja alkaa heti tärkeimmäistä eli syyskuun 11. päivän 2001 tapahtumista. Suurin vieläkin hämmennystä aiheuttava seikka on, mitä tapahtui lennolle numero 93.

Päätyikö Pentagonia kohti lentänyt kone jonnekin muualla kuin sinne minne sen väitettiin päätyneen?  Kenties se ei päätynyt Cleveland-Hopkinsin lentokentälle, mutta luultavasti se ei törmännyt myöskään Peantagonin rakennuksiin. Virallisissa tarinoissa on ammottava aukko, mikä pitää yllä erilaisia teorioita siitä, mitä todella tapahtui.  - Richard Roepert kuitenkin tyytyisi siihen, mitä tähän mennessä on tuotu julki, mihin hänellä on ehkä syynsä, mitä hän ei sano.

Toinen Suomessa tuntemattomampi salaliitto liitty edesmenneeseen presidentti Bill Clintoniin ja siihen mien hän mahdollisesti oli sekaantunut seksiskandaalin lisäksi epäilyttäviin kuolemantapauksiin. Henkilöitä joiden on väitetty liittyvän Clintoneihin on kertynyt vuosien varrella 200 nimeä.

Kolmas suuri pahan liitto liitty Euroopassa tuttuun prinsessa Dianan kuolemaan, joka edelleenkin elää omaa elämäänsä. Tätä tapausta yhdistää moniin muihin vähäisempiin se, että uhri kuoli henkilöautossa.

JATKUU...

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

RUNO ON VAPAA. Osa 277: "Geronimo"


Elokuvassa "Salaliittoteoria" (1997) Jerry kirjoittaa tukalassa paikassa sanan 'Geronimo' milloin minnekin.

Mies yhdistää sanan rakkauteensa Alicea kohtaan, joka alkoi ensisilmäyksellä. Ironisesti se esti CIA:n aivopesemää Jerryä tappamasta Alicen isää, mikä oli annettu hänen tehtäväkseen.

* * *

GERONIMO

         antaa
rakkaus siivet 
ja 
auttaa 
lentämään 
pois

rakastan sinua

Linkit:

Richard Donner. Salaliittoteoria. 1997. Elokuva
Geronimo. Wikipedia

Donner: "Salaliittoteoria" (1997)

Tavallisella taksikuskilla on pakkomielle salaliittoteorioista, joista yksi osoittautuu yllättäen todeksi. Valitettavasti pelastaakseen itsensä hänen täytyy selvittää mistä asiassa oikein on kyse. (IMDb)

"Salaliittoteoria" (1997) on jännityselokuva, jonka ohjasi Richard Donner ja pääosissa ovat Mel Gibson ja Julia Roberts. Elokuva kertoo taksikuskista nimeltä Jerry Fletche. Jerry keksii melkein mistä tahansa asioista salaliittoteorioita. Alice Sutton pitää Jerryä vain vainoharhaisena reppanana joka yrittää usein uskotella hänelle teorioitaan. Mutta kerran Jerryn eräs teoria osuu erittäin lähelle valtion salaisuuksia ja kohta on Jerryllä sekä Alicella koko hallitus hengittämässä niskaan. (Wikpedia)

     *     *     *

TÄNÄÄN SUB KLO 21:00

     *     *     *

Niin, tämä ohjaaja Richard Donnerin elokuva "Salaliittoteoria" (1997) pudottaa katsojan maanpinnalla. Oltiin salaliittoteorioista mitä mieltä tahansa, nekin ovat teorioita. Ja salaliittoteoriat voivat olla samalla tavalla totuudenmukaisia kuin mitkä tahansa muutkin teoriat.

     *     *     *

Alice Sutton (Julia Roberts) on lakinainen, joka työskentelee USA:n oikeusministeriössä.  Jerry Fletcher (Mel Gibson) on tavallinen newyorkilainen taksikuski, joka pakkomielteisesti kertoo koko ajan ja kaikista mahdollisista asioista salaliittoteorioita asiakkailleen.

Jerry on kerran pelastanut Alicen ryöstöyritykseltä, minkä jälkeen mies on käynyt useita kertoja naisen luona kertomassa teorioitaan ja pyytämässä kyselyitä ja selvityksiä milloin mistäkin. Alice niin kuin ei kukaan muukaan ota Jerryä vakavasti.

Myös Alicella on oma pakkomielteensä eli oman isänsä murhan selvittäminen, ja vähitellen paljastuu, että Jerrylläkin on jotain tekemistä asian kanssa, tosin tahtomattaan. Aluksi näyttää siltä, että Jerry oli tappanut isän, mutta asia olikin juuri päinvastoin.

     *     *     *

Elokuvassa CIA:n sisäinen salaliitto osoittautuu paikkansa pitäväksi, mutta FBI:n agentti Lowryn (Cylk Cozart) avulla Jerryn onnistuu sentään säilyttää henkensä samoin kuin Alicenkin. CIA-vetoinen salainen murhaaja-systeemi jatkaa olemassaoloaan, mikä tekee loppuratkaisusta erikoisen.

RUNO ON VAPAA. Osa 276: "Kotkan sulka"


Kotkan sulka

                    toinen puoli     tumma
                    toinen puoli valkoinen

Päivänvalo
      pimeys

                         sota
                        rauha

                                       elämä
                                    kuolema

"Katso tarkkaan kotkaa, sen sulkien takia, ne kertovat elämän tarinan."

Linkit:


Longfellow. Laulu Hiawathasta". [1855]
Lumbee. Wikipedia
Symbolism of the Eagle Feather. Native American Legend (A Lumbee-tribe Legend)
Symbolism of the Eagle Feather. Ya-Native. A social network platform

lauantai 24. tammikuuta 2015

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 103 -

CC by  Mimmi Lithen - Carpe Diem

jos katse voisi tappaa
     olisin kai kuollut

ehkä minä olenkin kuollut
     henkisesti tapettu

miksi sinä teit sen taas
    olet minulle vastauksen velkaa

RUNO ON VAPAA. Osa 275: "Siivet"

Motto:

Riko minut rakkaani
riko minut vaan
ehjäksi en enää tahtoisikaan

(Anna Puu)

     *     *     *
                          o
                           n
                        o n
u n e l m i l l a   o n   s i i v e t
 s i i v e t   o n   u n e l m i l l a
                        o n
                        e i
             aikaa  e  i   paikkaa
             paikkaa  e   i  aikaa
                        e i
     -     -     -     -    -

Anna Puun 'Riko minut' oli yksin eilen "Seili" (2014) -musikaalissa esitetyistä kappaleista. Kun Sofialta viedään Seilissä hänen lapsensa, häneltä viedään kaikki. Jo sitä ennen hän oli menettänyt Johanneksen - ja kaiken vapautensa tultuaan loppuiäksi sijoitetuksi turkulaiseen mielisairaalaan. Sairaala lakkautettiin niinkin myöhään kuin vuonna 1962. Sitä ennen saari oli täynnä naisia, joista ei juuri kukaan piitannut.

     *     *     *

Katsoja pakotetaan kysymään, eikä Johannes - yksittäinen ihminen - joka kaiken lisäksi oli rakastunut Sofiaan voinut tehdä enemmän. Johanneksen kiinnostuksen Sofiaan tappoi ilkeä ja pahansuopa sairaanhoitaja, joka oli rakastunut Seilin lääkäriin ja koki kauniin Sofian uhkana itselleen.

Käänne oli kun hoitaja antoi Johannekselle kaksi vaihtoehtoa: joko Sofia oli hullu tai sitten hän oli huora. Niistä sai valita. Johannes ei ymmärtänyt, miksi Sofia oli tarjonnut itseään lääkärille, mutta Sofia ei halunnut mitään muuta niin paljon kuin päästä pois vankilastaan keinolla millä hyvänsä. 

Hullun leiman Sofia oli saanut otsaansa jäätyään yksin Vaasaan Johanneksen lähdettyä perheensä luokse Turkuun heidän ensimmäisen ja ainoan yönsä jälkeen. Saadakseen rahaa kotimatkaa varten Sofian täytyi tehdä mitä tahansa työtä, eikä hänelle tarjottu muuta vaihtoehtoa kuin myydä itseään. Tästä seurasi se, että Sofia tappoi ensimmäisen asiakkaansa lyömällä häntä kynttilänjalalla päähän.

Linkit:


Anna Puu. Riko minut. YouTube

Jenni Vartiainen. Seili. YouTube

Symbol meaning of feathers.whats-your-sign.com

A Look At The Meaning of Feathers. ask-engels.com

perjantai 23. tammikuuta 2015

Kouki: "Seili. Musikaali" (2014)

Turku 100 vuotta sitten. Sofia ja Johannes kohtaavat ja rakastuvat kuin hullut.

Rakkaus on kuitenkin mahdoton; voidakseen elää yhdessä kummankin pitäisi hylätä entinen elämänsä. Alkaa moraalisääntöjä uhmaava suhde, joka sysää Sofian syöksykierteeseen. Pohjalla odottaa menolippu Seilin suljetulle mielisairaalasaarelle.

Mutta Sofia ei ole hullu, vaikka häntä sellaisena kohdellaan. Kun Sofia tutustuu Seilin mielisairaalan muihin potilaisiin, hän huomaa ettei ole ainoa selväjärkinen särkyneiden sydänten saarella. Yhteiskunnan ulkopuolelle eristetyt naiset löytävät toivoa toisistaan. Sofian toivo on Johanneksessa. Rakastettu tulee hakemaan, tuleehan?

100 vuoden takaiseen Turkuun sijoittuva tarina kertoo unohtumattomasta rakkaudesta, jonka vuoksi ihminen on valmis uhraamaan kaiken. Se on tarina kohtuuttomista kohtaloista ja elämänhalua kannattelevasta toivosta. Se on myös tarina legendaarisesta Seilin saaresta, jolle kerran joutuneet eivät koskaan palanneet.

Tarinaa kuljettaa suomalaisten naisartistien tunnetuksi tekemä musiikki. Mukana on lauluja mm. Jenni Vartiaiselta, Emma Salokoskelta, Eriniltä, Irinalta, Anna Puulta, Mariskalta, Anna Erikssonilta, Maija Vilkkumaalta, Johanna Kurkelalta, Jannalta, Chisulta, Laura Närheltä ja PMMP:ltä. (Turun kaupunginteatteri)

     *     *     *

Näin tänä iltana "Seilin" (2014) ja olin siitä hyvin vaikuttunut enkä vain minä vaan yleisön joukosta kuului jopa bravo-huutoja. Minua liikuttaa aina ensimmäiseksi tarina tai tarinat, joista tässä tapauksessa Sofian (Helmi-Leena Nummela) ja Johanneksen (Petja Lähde) outo rakkaus oli koko musikaalin keskiössä.

Muitakin tarinoita musikaalissa kerrottiin. Sofia oli tietysti vain yksi Seiliin joutuneista naisista, ja hänen tarinastaan teki koskettavan se, että hän oli ainoa, jolla oli edes vähän toivoa päästä pois saarelta.

     *     *     *

Musiikki ja kappaleiden sanat oli onnistuttu taitavasti nivomaan muuhun kerrontaan. Jenni Vartiaisen 'Seili' oli kuin tehty musikaalia varten. Laulu kuvasi hyvin tilannetta, jossa Sofiaa vietiin Seiliin soutuveneellä. Laulunkin nainen on Sofia.

Olen sen verran vähän nähnyt livenä nykyteatteria, että minuun teki vaikutuksen myöskin tekniikan käyttö kerronnan tukena. Kolmen videoinstallaation kautta kerrottiin Hildan, Alman ja Sigrin tarinat, mikä tuki heidän omaa kerrontaansa.

Kun Sofia karkasi - tai yritti karata - Seilistä talvella jäätä pitkin, muut naiset auttoivat häntä sytyttämällä kirkon tuleen. Näyttämöllä tämä oli toteutetti pyrotekbiikalla - ja koko näyttämö näytti olevan oikeissa liekeissä. Näyttävä kohtaus.

     *     *     *

Sofian alamäki alkaa siitä, kun hän karkaa omista häistään, ja jää tyhjän päälle. Ilman perheen ja suvun tukea hän ei ollut muuta kuin irtolainen, jotka tuohon aikaan olivat yhtä kuin rikollisia, jotka joutuivat vankilaan.

Prostituoituna hän ei olisi ollut rikollinen, joten hänelle tarjottiin Vaasassa tällaista työtä, mikä vain pahensi Sofian alamäkeä, sillä hän tappoi ensimmäisen asiakkaansa - ja joutui mielisairaaksi kategorisoituna Seiliin.

JATKUU...

RUNO ON VAPAA. Osa 274: "Let Me Luv U"

Motto:

it’s been so long we’ll 
     been together

that I can’t explain to my heart 
     that it’s in luv

Jori HulkkonenLet Me Luv U (Muzique Tropique's In Love Remix - L. Panchenko). mp3Juices. (Ilmainen lataus)

* * *

Suunnittelen kirjaston 'VerkkoSpurttia' ja etsin hyviä esimerkkejä teeman "Kuuntele ja lataa musiikkia" alle.

Esim. Jori Hulkkosen julkaistuja äänitteitä löytyy kirjastosta muutamia - mutta ajat ovat musiikkimaailmassa muuttuneet.

     *     *    *

Kirjastojärjestelmästä löysin (vain) tällaista

(1) Processory (esitt.). "Change is gradual". Sugarcane Recordings, 2011. Jerry Valuri, Jori Hulkkonen

Elektronisen musiikin tuottajan ja muusikon Jori Hulkkosen ja laulaja Jerry Valurin Processory julkaisi vuonna 2007 hyvät arviot saaneen ensilevynsä. Toisella levyllä mennään uuteen suuntaan: "The new direction is a more synthetic one, complete with lo-fi aesthethics and transhumanistic themes", kertoo yhtyeen amerikkalainen levy-yhtiö Sugarcane Records. "Change is gradual" -levyltä on ennakkoon julkaistu singlenä/videona kappale 'Nightfall'.

(2) Hulkkonen, Jori (esitt.). "Man from earth". Turbo Recordings, 2009

Sisältö: mm. Dancerous, My brother went to space and all I, Got was this lousy vacuum, Ridge over troubled forrester.

Tekno/tanssimusiikin ammattilainen ja dj Jori Hulkkonen on julkaissut levyjä monella eri nimellä, mm. Avalon Unbounded, Bobby Forrester ja Electroromantic. Hulkkosen kymmenes levy ilmestyy hänen omalla nimellään. Tyyli on muuttunut balladeista ja ambientista tanssittavampaan suuntaan.

(3) Hulkkonen, Jori (esitt.). "Errare machinale est". F Communications, 2008

Jori Hulkkonen on saavuttanut elektronisen musiikin säveltäjänä sellaisen statuksen, ettei hänen juurikaan tarvinne miettiä musiikkia tehdessään levyjensä kaupallisia arvoja, tai että mitäköhän mieltä muut ovat, ja se kyllä kuuluu tälläkin levyllä. Kappaleiden äänimaailmat pohjaavat lämpimine analogisaundeineen ja vahvoine riffeineen vahvasti 1990-luvun teknoon. Siltikään kyse ei ole missään nimessä johonkin aikakauteen sidotusta musiikista, vaan Hulkkonen hyödyntää tuotannossaan koko elektronisen musiikin kirjoa kokeellisesta minimalismista, elektroon ja ambienttiin. Myös pop ja jopa rock ovat levyllä hyvin edustettuina. Levyä kuulematta voisi edellisen lausuman pohjalta erehtyä kuvittelemaan kokonaisuutta hajanaisen sillisalaattimaiseksi, mutta päinvastoin. Paketti pysyy harvinaisen loistavasti kasassa, johdatellen kuulijansa melkoiselle matkalle, jossa riittää kosolti ihmeteltävää. Papukaijamerkki loistavista biisinimistä! (Aksentti / Jasse Kesti)

(4) Soundi DVD 2006. 40 erinomaista esitystä. Poko Records, 2005

Soundin liiteDVD joulukuussa 2005

(5) Hulkkonen, Jori (esitt.). "Different". F Communications, 2002

Jori Hulkkonen (synt, g, keyb, perc)...

JATKUU...

Linkit:


Jori Hulkkonen. Fly Over Detroit (unreleased, 1995). SoundCloud

Jori Hulkkonen. Let Me Luv U - VIDEO.YouTube

Jori Hulkkonen. Let Me Luv U.YouTube

JoriHulkkonen.com. HomePage

The​Official​Jori​Hulkkonen. SoundCloud

torstai 22. tammikuuta 2015

Pakula: "Pelikaanimuistio" (1993)

Oikeustieteen opiskelija paljastaa salaliiton, joka johtaa Valkoiseen taloon, ja panee itsensä ja muut vaaraan... (IMDb)

"Peikaanimuistio" (1993) on oikeuslaitoksen toimintaa käsittelevä rikostrilleri, joka perustuu John Grishamin samannimiseen romaaniin. Elokuvan on ohjannut Alan J. Pakula ja tähtinä Julia Roberts nuorena oikeustieteen opiskelija Darby Shaw'na ja Denzel Washington  Washington Heraldin sankaritoimittajana (Wikipedia)

     *    *     *

Viime viikkoina käytäväkeskustelut ovat useasti ohjautuneet tähän teemaan - salaliittoteorioihin. Erilaiset teoriat liikkuvat vilkkaana tässäkin ajassa niin kuin on ollut ainakin viimeisen 1000 vuoden ajan.

1980-luvulla tutustuin sattumalta historiantutkijaan nimeltä Juhani Sarsila, joka oli juuri julkaissut kirjan väärennösten merkityksestä historiassa. Kaikkiin suuriin historialliseen sotilas-poliittisiin käänteisiin liittyy valheita ja väärennöksiä, mikä on aika hätkähdyttävää.

Poliittinen eliitti esim. tämän päivän Suomessa surutta valehtelee kansalaisilleen esim. maan NATO-suhteista. Faktuaalisesti tuleva seikkailu Virossa merkitsee sitä, että Suomi kansallisvaltiona toimii niin kuin se olisi USA:n NATO-liittolainen. Kenraalit ja presidentti ovat ohittaneet demokraattisen päätöksentekoprosessin niin kuin missä tahansa takavuosien diktatuureissa.

     *     *     *

Elokuva "Pelikaanimuistio" (1993) on idealistinen muistutus siitä, että demokraattinen mekanismikin saattaa toimia. Ironisesti henkilöt, jotka puolustavat demokratiaa, toimivat kuitenkin edustuksellisen järjestelmän ulkopuolella.

Moderneissa demokratia-teorioissa medioita (lehdistö, RTV) pidetään ns. 4. valtiomahtina, joiden merkitys korostuu, kun kaikki muut mekanismit pettävät.

Alan J. Pakulan elokuvassa 4. valtiomahtina on Washington Heraldin nuori, musta toimittaja Gray Grantham (Danziel Washington), jonka rinnalla toimii nuori, kaunis oikeustiedettä opiskeleva nainen Darby Shaw (Julie Roberts). Derby Shaw on kaiken lisäksi se, joka elokuvan alussa kirjoitti kunnianhimoisen pelikaanimuistion, joka johtaa uskomattomaan tapahtumaketjuun.

Vaaleihin valmistautuva istuva presidentti ei joudu oikeuteen, mutta joutuu väistymään siksi, että on sotkeutunut mm. poliittisiin murhiin. Tällaistahan ei tietysti voi tapahtua todellisuudessa, eihän? Ei ainakaan omalla maaperällä.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

RUNO ON VAPAA. Osa 273: "Tanssisinko peuranaisen kanssa?"

sain
     tänään 
kutsun turkulaiseen viini- ja ruokaravintolaan
     tårgetiin ensi lauantaiksi

piazza hämärtyy myöhemmin illalla
     rubix klubiksi

vanha klubi on muuttanut uuteen paikkaan

     avajaisissa
dj:nä on suomi-teknon yksi tunnetuimpia nimiä

     jori hulkkonen

pienen ihmeen täytyisi tapahtua että lähden

     olen 
          hyvin 
               utelias
                    liitämään

                         yli turun (flying as a fly over turku)

                        lennän 
               vain
          jos
entä

Linkit:


RUNO ON VAPAA. Osa 118. Legenda Peuranaisesta

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 241. Lyhyttä legendaa urbaanisti 3

Blomberg. Valkoinen peura" (1952) -elokuva

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 219. Vivianin tanssiin kutsu

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 243.Vivian ja kultainen nenärengas

RUNO ON VAPAA. Osa 20. Petra - valkoinen peura

Kontro & Leinonen. Metsäpeura (2011) -tietokirja

Pulliainen & Leinonen. Petra. Karjalan Peura (1990)

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 101 -

CC by  Mimmi Lithen - Carpe Diem
Juttelin aamupäivällä kollegan kanssa, joka on huomattavasti enemmän nörtti ja tuntee verkkomaailman kuin omat taskunsa.

Hän kysäisi ohimennen mm. tunnenko sellaisen palvelun kuin "BookZZ. World largest ebook library", josta löytyy paljon kiinnostavia tietokirjoja ym. Sanoin että enpä ole kuullut, vaikka olisi ehkä pitänyt.

Hetken kuluttua googletin palveluun ja huomasin ostaneeni ainakin muutamia kirjoja turhaan siksi, etten ollut tiennyt niiden olevan vapaasti saatavilla. Palvelusta löytyy laskurin mukaan tällä hetkellä 2 400 000 e-kirjaa.

     *    *    *

Ja tartuin hetkeen - Carpe Diem - ja imutin "BookZZ" palvelusta yhden PDF-tiedoston koneelleni. Vain  siksi että löysin kirjan, josta oli minulle välitöntä hyötyä. Kyse on sarjakuvakirjasta "The Big Book of Urban Legends" (1995), joka Amazon -kirjakaupassa maksaa uutena liki 50 dollaria.

Kirjassa on 200 tunnettua urbaanilegendaa sarjakuvitettuna mm. tämä klassikko: 'The Hook' (Koukkukäsi):




tiistai 20. tammikuuta 2015

RUNO ON VAPAA. Osa 272: "Elämä satua?"


Joskus elämä
on enemmän
satua kuin
totta
.

Linkit:

Hartzell & Helminen: Kuningas jolla ei ollut sydäntä (1982)

RUNO ON VAPAA. Osa 67: Käännän selän jotta sydän ei kääntyisi

RUNO ON VAPAA. Osa 159. Käännät selkäsi...

RUNO ON VAPAA. Osa 215. Kaunosielun kosintamatka

Waltari: Satu kuninkaasta jolla ei ollut sydäntä (1983)

RUNO ON VAPAA. Osa 271: "Hyvä hankaus..."


Muistan vielä viime
     perjantaiyön

Kello kolme 
     lyö

Hyvä hankaus 
     kaulaa vasten

Linkki:


Saul Bellow (1969). Tartu tilaisuuteen

Eeva Kilpi 1972. Tamara. Hienostunut eroottinen romaani

Eero Koivistoisen yhtye. Tahdon rakastella sinua. Spotify.fi

Pekka Korhonen & Raija Airaksinen (toim. ) : Hyvä Hankaus 2.0Taideyliopiston Kokos-julkaisusarja 1/2014.

Eppu Nuotio 1998 Ollaan Ananas ja Kookos. Rakkausriimejä

Eero Ojanen 2002. Rakkauden filosofia

Ovidius 1965. Rakastamisen taito; Rakkauden parannuskeinot

Ulla-Maija Paavilainen 2007. Sinulle luotu - naishuippujohtajan elämää

Rainer Maria Rilke [1923].Sonetit Orfeukselle

Raija Siekkinen 1994. Häiriö maisemassa