keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Bertolucci: "Fasisti" (1970)

Heikkotahtoinen italialaismies ryhtyy fasistien kätyriksi ja ulkomailla salamurhaa vanhan opettajansa, josta on tullut toisinajattelija. (IMDb)

"Fasisti" (1970) on poliittinen draama, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut italialainen Bernardo Bertolucci. Elokuva perustuu Alberto Moravian samannimiseen novelliin. Pääosissa ovat Jean-Louis Trintignant ja Stefania Sandrelli. Elokuva on tehty Italian ja Länsi-Saksan elokuvayhtiöiden yhteistyönä.

Elokuvassa hyödynnetään fasismin ajan taidesuuntaa art deco'ta, johon kuuluivat keskiluokan salongit ja hallitsevan eliitin valtavat salit. (Wikipedia)

     *    *    *

Bernardo Bertoluccin elokuvat ovat aina kiinnostavia, ja tämän tekee kiinnostavaksi mm. se, että ohjaaja ei ollut 3-kymppiä enempää tätä tehdessään.

Elokuva on hyvin visuaalinen, kaunis, mutta ironisesti se on sitä estetiikkaa, jota kansallissosialistit / fasistit arvostivat. Katsoja joutuu pakosti miettimään tämän hyvin synkän poliittisen ideologian ja filosofian valoisia puolia halusi tai ei - eli olemaan itse konformisti, mihin elokuvan italiankielinen nimi viittaa.

     *    *    *

Toinen katsojaa hämmentävä seikka on se, miten päähenkilö Marcello (Jean-Louis Trintignant) haluaa olla vain normaali ja olla erottumatta joukosta.

Normaalisuuden pyrkimyksissään Marcello on valmis tekemään mitä tahansa - jopa murhaamaan! Aikamoinen paradoksi! Samaan aikaan on muistettava, että Marcello ei ole mikä tahansa taatelintallaaja vaan akateemisesti koulutettu tohtori ja humanisti.

     *    *    *

Marcello ei pidä itseään sen kummemmin fasistina kuin kommunistina tai minään muunakaan, mutta tosiasiassa hän on tietysti fasisti, sillä hän haluaa kulkea massan mukana - ja tehdä sen mikä on lain mukaista ja moraalisesti oikein siinä ajassa missä hän elää. Jälleen uusi paradoksi!

Normaalisuuden testinä Marcello lähtee nuoren vaimonsa Giulian (Stefania Sandrelli) kanssa häämatkalle Pariisiin, jossa hänen tehtävänään on murhata entinen opettajansa, professori Quadri (Enzo Tarascio). Viime tingassa Marcello alkaa empiä - niin kuin konformistin rooliin hyvin sopii - ja jättää likaisimman työn eli  professorin ampumisen hänen tekemisiään kyyläävällä Italolle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti