perjantai 30. tammikuuta 2015

Haanpää & Riikonen (toim.): "Sanasinfonia. Novelleja Sibeliuksesta" (2015)

Jean Sibeliuksen syntymästä tulee vuonna 2015 kuluneeksi 150 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi ilmestyvä novelliantologia esittelee kahdeksan eturivin kirjailijamme näkemyksen kansallissäveltäjästämme. Tekstit katsovat Sibeliusta läheltä ja kauempaa, fantasian, realismin ja huumorin keinoin − lämmöllä. Mukana ovat kirjailijat Emmi Itäranta, Olli Jalonen, Anneli Kanto, Maritta Lintunen, Jarkko Martikainen, Petri Tamminen, Jyrki Vainonen ja Miina Supinen.

Mitä päiväkirja paljastaa Sibeliuksen suhteesta hiuskuontaloonsa? Miksi säveltäjä juuttuu ikkunaan? Ratkeaako kahdeksannen sinfonian arvoitus? Heti juhlavuoden alussa ilmestyvä novelliantologia tarttuu raikkaalla ja modernilla tavalla yhteen suurimmista suomalaisuuden ikoneista. Samalla novelleista avautuu hienoja näköaloja kotimaiseen nykyproosaan, sen tyylien ja keinojen moninaisuuteen. (Takakansi)

   *    *     *

Ensimmäinen vaikutelma kirjasta on, sanoisinko, sovinnainen, mutta juuri muunlainen ei tällainen kirja kai voi ollakaan. Sibeliusta kannetaan kuin kukkaa kämmenellä. Muutoin tarinat poikkeavat paljonkin toisistaan.

Ensimmäinen novelli Petri Tammisen 'Hiukset kuin kultaista kauraa auringossa' on oikeastaan aika hauska, sillä sen ideana on kertoa, jotain sellaista, mitä  Sibeliuksesta ei aiemmin ole sanottu tai on sensuroitu. Kyse on toisaalta vain miehen hiuksista ja turhamaisuudesta sen suhteen, kun iän myötä hiukset lähtevät. Hyvä idea kuoleutuu heti alkuunsa, eikä kehity mihinkään suuntaan.

Maritta Lintusen 'Rapallo' viittaa tietysti Rapallo -nimiseen paikkaan Italiassa, jossa Aino ja Johan viettivät aikaansa 1900-luvun alussa tai ainakin säveltäjämestari vietti silloin kun ei ollut Roomassa huvittelemassa. Kumpikin Aino ja Johan keskittyivät omiin huoliinsa - ja tuolloiset tapahtumat - ainakin Lintusen fiktiossa - vaikuttivat koko heidän loppuelämäänsä. Aino ei enää voinut täysin kunnioittaa miestään, kun hän ei ollut huolissaan sairaasta lapsestaan ja perheen toimeentulosta.

Olli Jalosen 'Ihmisen ja luonnon ystävät ry' ei kerro oikeastaan mitään Jean Sibeliuksesta. Vain hänen painokuvastaan ja sen kohtalosta. Tosin Sibelius oli signeerannut kuvan. Kertomuksen päähenkilöinä on kolme naista, kolmessa sukupolvessa Irina ja hänen äitinsä Eeva ja Irenen mummo. Mummo oli nuorena tyttönä varastanut painokuvan työpaikaltaan - ja pitänyt sitä 70 vuotta piilossa, minkä jälkeen hän nyt antaa sen tyttärentyttärelleen.

Jarkko Martikaisen 'Jossain ruoho on vihreämpäää' on anekdootti säveltäjämestarin elämästä. Tilanteessa mies yrittää liikkua öisessä Helsingissä anonyymisti ja mennä kansankuppilaan, mutta hieman nolostihan siinä käy.

Jyrki Vainosen 'Lintu' on fantastinen tarina, jossa Nikolai-niminen mies Sibeliuksenn 'Tuonelan joutsenen' innoittamana rakentaa linnun, jonka avulla hän saa yhteyden kuolleeseen vaimoonsa Leenaan tms.

Minna Supisen 'Kadonnut sinfonia' tietysti viittaa mystiseen 8. sinfoniaan, jonka Sibeliuksen väitetään polttaneen ennen kuolemaansa keskeneräisenä. Tässä kertomuksessa sinfonia on löytynyt - ja se esitetään. Kyse on ilmeisesti huijauksesta - joka ainakin aluksi menee läpi.

Anneli Kanton 'Syvä iskumme on' selvästi viittaa 'Jääkärimarssin' säkeisiin, mutta itse novelli kertoo hänen oppilaansa Toivo Kuulan traagisesta kohtalosta, joka sivuaa Sibeliusta. Kuula soittaa Viipurissa pianoa, ja kun joku yleisöstä kehottaa häntä soittamaan 'Jääkärimarssia', hän kieltäytyy kunniasta. Tilane eskaloituu niin että nuori säveltäjä tapetaan.

Emmi Itärannan 'Luukanteleen kantaja' on kokoelman viimeinen tarina, joka sijoittuu jonkinlaiseen unimaailmaan. Rakenteeltaan tarina muistuttaa vanhoja uskomustarinoita tai legendoita, joissa riivaaja / demoni häiritsee säveltäjän elämää. Musiikin avulla otus saadaan - unessa - karkoitettua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti