perjantai 2. tammikuuta 2015

Kunnas: "Riku, Roope ja Ringo - värikäs päivä" (Uud. 2012)

Rouva Lampaan kameleontti on karannut! Riku, Roope ja Ringo lähtevät etsimään kameleonttia. Tehtävä on vaikea, sillä Kalle Kameleontti vaihtaa alituiseen väriä. (Takakansi)

     *    *    *

Itse kirja on taattua 'Mauri Kunnas' -laatua, mutta sen pohjalta tehty vinkkaus...

(Ei se ole mikään vinkkaus, sillä kukaan ihminen tässä maailmassa ei parhaalla tahdollakaan löydä vinkattua kirjaa mistään muuta kuin opettajan työpöydältä tai kirjastosta.)

Jokainen joka on katsonut ao. videon, voi vetää itse omat johtopäätöksensä siitä. Surkea ja mitätönhän se on; ja minä opettajana häpeäisin - tai ainakin minun pitäisi hävetä - sitä mitä olen tehnyt. Jonkinlaisesta lasten aliarvioimisestahan siinä on kyse. Vaikka tahattomasta.

(7-8 -vuotiaat lapset ovat satujen ja tarinoiden huippuammattilaisia. Miksei heidän annettu kertoa tarinasta omia versioitaan. Tai keksiä aivan omia tarinoitaan.)

     *    *    *

Yksi esimerkki siitä, millaisiin ilmiöihin ns. mediakasvatus ja 'monilukutaidon' edistäminen johtavat. Olen usein ihmetellyt opettajien tyhmyyttä monissa asioissa vaan mikään yllätys ei tietysti ole, että suurin osa on poliittisesti kritiikitöntä ja hyvin oikeistolaisia, mikä näkyy nuorimpien sukupolvien vääristyneessä Suomi-kuvassa ym.

Helsingin Sanomien taannoisen pilapiirtäjän Kari Suomalaisen karikatyyri kypäräpäisestä papista voisi olla tämän päivän peruskoulun (ja miksei myös ammatti)opettajan karikatyyri.

(Itse valitettavasti tajusin koulussa tarinoilla harjoitettavan aivopesun jo tuossa samaisessa 7-vuoden iässä. Kaikki Jeesus-tarinat ja ristiinnaulitsemiset oksettivat, eikä niistä löytynyt minkään maailman moraalia. Kaikkea muuta. Surkeita tarinoita menneestä maailmasta ja toisesta kulttuurista olivat.

Esim. 12-vuotias poika öykkäröimässä temppelissa oppineille miehille. Onkos moista kuultu? Ja pitää itseään jumalana. Sairasta. Todellinen narsisti. - Siitä olisin 7-vuotiaana tehnyt videon!)

Opettajille edistys on sitä, että he saavat käsiinsä kalliita vimpaimpia, joita he voivat jakaa myös lapsille ilman että päässä on minkäänlaista ajatusta siitä, millaista pedagogista hyötyä tai edes iloa on niiden käyttämisestä. - Siinä sitä kokemuksellista oppimista ja kriittistä reflektiota kerrakseen.

Kenties opettajien ammattikunta on Suomessa aivan liian arvostettua suhteessa niihin älyllisiin saavutuksiin, joihin he aivan arkisissakin asioissa yltävät. Kenties onkin niin, että näissä asioissa tulisi ottaa oppia Rapakon takaa USA:sta, jossa opettajille on osoitettu paikkansa pakan pohjalla. - Ja jokainenhan tietää, millainen mahti USA on niin tieteessä, taiteessa kuin teknologiassakin puhumattakaan taloudesta.

     *      *     *

Niin, millainen kertomus se Mauri Kunnaksen "Riku, Roope ja Ringo - värikäs päivä" oikein olikaan? Se ei selvinnyt minulle koskaan, ei ainakaan tuon vinkkauksen perusteella.

Keitä edes olivat Riku, Roope ja Ringo? Ja mikä ihmeen kameleontti, ilmeisesti yksi ja sama otus, on piirretty noihin lasten tekemiin kuviin?

Linkki:

Mauri KunnasVärikäs päivä. Tuubi - yhteisöllinen koulu. (C. O. Malmin koulun ja Hannunniitun koulun yhteinen 1. luokka teki kirjavinkkauksen Applen iMovie -ohjelmalla.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti