sunnuntai 18. tammikuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 403: "Tolonin herääminen"

Motto:

[Tolon waked up and opened his radio. His 1st thought in the morning, and last in the evening, had been Vivian. How is she?]

Tuskin oli Melusine tajunnut tahdittoman tunkeutujan 
     läsnäolon, kun hän 
muutti itsensä lohikäärmeeksi 
          ja lähti ulos 
huutaen kurkku suorana, 
     eivätkä kuolevaisen silmät enää sen jälkeen 
          häntä nähneet.

(Walter Scott )

     *     *     *

[Nytkään Tolon ei toivo mitään niin paljon kuin että Vivian olisi läsnä tässä-ja-nyt.]

Tolonin ensimmäinen ajatus herättyään sunnuntaamuna oli, mitenkähän pahasti hän oli tällä kertaa mokannut. Hän jostain syystä alkoi toimia aina hieman päättömästi tajuttuaan Vivianin läheisyyden - ja yhteyden mikä heidän välillään oli.

Tolon saattaa esimerkiksi tajuttuaan Vivianin lähellään joutua paniikkiin, ja hävitä paikalta sanomatta sanaakaan, eikä hän osaa jälkikäteen selittää miksi teki niin. Maahisnaisella on häneen vain niin vahva vaikutus, mitä tämä ei itse tunnu tajuavan.

Tolonin ja Vivianin suhde ei ole ollut helppo, ja välillä Tolon mietti, oliko heillä edes suhdetta, vaikka he olivat tuhannesti antaneet sydämensä ja sydänverensä toisilleen.

Eniten Tolonia vaivasi se, miten vaikea Viviania oli lähestyä silloinkin, kun se oli mahdollista. Maahinen oli kuin haurasta lasia, joka tuntui särkyvän pelkästä läheisyydestä ja kosketus oli sille aivan liikaa.

Mielensä suurilla voimilla Vivian saattoi vahingoittaa itseään. Usein hän - sitä Tolon aina ihmetteli - tuottaa itselleen jopa ruhjeita, mitä Tolon ei voinut olla ihmettelemättä. Miksi Vivian teki niin? Usein hän saattoi vielä syyttää Tolonia siitä, mikä sivullisen silmin näytti kummalliselta. Ja Tolon ei ollut koskaan väkivaltainen, mikä sai Tolonin tuntemaan itsensä hyvin kurjaksi. Ei siksi mitä muut ajattelivat vaan siksi että Viviankin tuntui ajattelevan, että se mitä maahisnaiselle tapahtui oli jotenkin Tolonin syytä.

Ja vaikka Tolon oli itsekin maahinen, oli paljon asioita, jotka eivät mahtuneet hänen ymmärrykseensä ja tämä oli yksi niistä kipeimmistä kysymyksistä. Eikä Vivian koskaan selittänyt mitään. Hän vain näytti, sormillaan osoitti, miten asiat olivat, jos vaivautui siihenkään. Usein Vivian vain olemassaolollaan ilmaisi itseään. Miten hän oli hiljaa ja liikkumattomana kuin patsas paikallaan.

     *     *     *

Enimmäkseen Tolon katseli Viviania, hänen tekemistään, olemistaan ja mm. maalaamistaan lumoutuneena. Vivian maalasi yleensä lattialla, johon hän levitti joko valtavan kanvaksen tai minkä tahansa mille pinnalle hän milloinkin teki mitä nyt sattuikaan tekemään. Joskus Vivian maalasi suoraan seinille tai teki ulkona graffiitteja, mikä oli Vivianin lempipuuhaa. Hän inhosi vaaraa - ja rakasti vaarantunnetta, vaaraa silloin kun se ei ollut todellista.

Muuten Vivian karttoi kaikkea riskien ottamista. Hän ei mennyt ovesta ulos, jos hänellä oli sellainen tunne, että joku oli oven takana tai odotti häntä ulkona, joku sellainen jonka hän ei tahtonut odottavan itseään. Tätäkin Tolon ihmetteli: miksi Vivian pelkäsi koko ajan? Toisaalta Vivian oli maahinen ja maahisten tuli olla koko ajan varuillaan ja pelätä kaikkeaa ihmisten maailmassa.

Usein Vivian saattoi valvoa päiväkausia nukkumatta kerrallaan muuta kuin muutamia minuutteja. Hän saattoi kuvitella, että jos hän nukahtaa, sattuu jotain ikävää tai hirveää, eikä hän voisi antaa sitä itselleen anteeksi. Tolon on yrittänyt kysyä, mikä on se mitä Vivian pelkää, mutta hän ei osaa sanoa mitä se on.

     *     *     *

Päivä sen jälkeen, kun pilalehti Charlie Hebdoniin oli tehty aseellinen isku ja useita ihmisiä oli tapettu, Vivian tuli levottomaksi. Tolonin yllätykseksi Vivian ei kutsunut sitä terrori-iskuksi vaan vain lähinnä naurettavaksi ja lapselliseksi teoksi. 

Teko ei olisi koskettanut Viviania muuten ehkä niin paljon kuin kosketti, mutta hän oli joitain viikkoja aiemmin alkanut itse piirtää sarjakuvastrippejä, joissa hän pilkkasi kristinuskon jumalaa samalla tavoin kuin eilisessä YleLeaksissa.

Heti kun Vivian oli nähnyt TV1:ssa Kari Hietalahden sketsin Jumalasta (God) hän otti itsestään kuvan samanlainen muki kädessä, ja pani sen Facebook -profiiliinsa. Itse asiassa YleLeaksin ajatus suomalaisesta muslimien pilalehdestä on sekin samanlainen kuin mikä Vivianilla on ollut mielessään.

Viavianin stripeissa ollaan tasapuolisesti ikäviä kaikkia tämän päivän jumalia kohtaan, mutta profeetat jätetään rauhaan. Jumalat ottavat myös mittaa toisistaan. Jeesus on niin kuin vanhoissa suomalaisissa legendoissa spurku, joka kerjää rahaa ja ruokaa - ja kostaa julmasti niille, jotka eivät esimerkikiksi Helsingin Rautatieasemalla anna edes viisisenttistä.

     *     *     *

Tolonin on ikävä omaa, pikkumaista jumalatartaan muki kädessä, jossa lukee GOD. Siksi hän lähteekin keittiöön keittämään itselleen kahvia ja netin kautta skoolaa Vivianin kanssa. Skool!

Oikeasti Vivian nukkuu vielä edellisillan ankaran bailaamisen jälkeen.

Linkki:

la fée Mélusine. YouTube

YleLeaks. Jakso 18/136: Yle Areena

Lähteitä:

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 232: "Tolonin legenda, moderni muunnelma"
TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 234: "Tolon näkee kummallisen unen"
TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 235: "Tolon - in balance?"
TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 304: "Tolon vihdoin vapaana"
TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 354: "Tolon - tänään"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti