keskiviikko 28. tammikuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 405: "Moderni myytti"

Aina silloin tällöin palaan mielessäni jossain tilanteessa vuosia sitten lukemaani Roland Barthesin "Mythologies" [1957] -kirjan kuuluisimpaan esseeseen, jossa hän lukee yhtä Paris-Match -lehden kansikuvaa.

Barthesin tapaa kertoa kuvan tarina toisin on mahdollista käyttää myös nykytarinoiden myyttisen sisällön paljastamiseksi yllättävän yksinkertaisella tavalla.

Folkloristit ovat jostain syystä - ja väitän tarkoituksellisesti - ohittaneet nykytarinoita tutkiessaan ja tulkitessaan tämän puolen tarinoista, kun ovat kategorisoineet tarinat vain realistiseksi fiktioksi.

      *     *     *

Barthesin idea on yksinkertainen. Esimerkiksi sanomalehden (media) valokuva (merkki) on mahdollista nähdä osana kulttuurista koodia. Kuvalla kerrotaan jonkin merkkijärjestelmän mukainen tarina jostain asiasta.

Esimerkiksi alla olevan Barthesin analysoiman kuvan tarinan voi jokainen lukea ja kertoa, merkityksellistää omalla tavallaan.


Roland Barthes näki kuvassa "mustan sotilaspojan, joka osoittaa kunnioitustaan suurvalta-Ranskan lippua kohtaan", mikä herätti hänessä ristiriitaisia tunteita.

On tietysti muistettava, että 1950-luvulla käytiin katkeria itsenäisyystaisteluita esimerkiksi Algeriassa ja muissa Ranskan kolonialisoimissa maissa, ja on vähintäinkin ironista kuvata mustaa lapsisotilasta valtalehden kanteen.

     *     *     *

Se mitä poika kuvassa edustaa, miten hänet on merkityksellistetty, on jotain aivan muuta kuin mitä poika todellisuudessa on, mikä tekee kuvan sisällöstä myyttisen. Kuva kulttuurisena merkkinä (sen kertoma tarina) ja sen merkityksellistämä kohde (musta poika) eivät kohtaa toisiaan. Tai kuva tekee väkivaltaa Ranskan orjuuttamille lapsille.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että tarinat ja todellisuus eivät ylipäätään koskaan täysin vastaa toisiaan, mistä Barthes on hyvin tietoinen, sillä myös Barthesin kertoma tarina kuvasta voidaan kyseenalaistaa. Ja nationalistisesta / oikeistolaisesta / kansallisvaltion näkökulmasta tarina tietysti vastaa sitä todellisuutta, missä Ranskan porvaristo ja keskiluokka elävät vielä tänäkin päivänä.

     *     *     *

Kaksinkertaista ironiaa on tietysti siinä, että lapsisotilas ei itse tajua omaa etuaan, riistettyä asemaansa vaan on kääntynyt, aivopesty, omaa kieltään, kulttuuriaan, uskontoaan, kansaansa ja maataan vastaan.

Kuvan pojasta ja hänen taustastaan sen kummemmin Paris-Match -lehden lukijat kuin Bartheskaan eivät tienneet mitään. Poika oli vain - musta poika.

Pojalle on mahdollista rakentaa erilaisia elämäntarinoita. Hänhän voi olla esimerkiksi jonkun heimopäällikön poika, joka on ehkä hyötynyt siitä, että ranskalaiset ovat tukeneet juuri heitä, eivätkä jotain toista heimoa. Joten kenties pojan tilanteessa on hyvinkin ymmärrettävää, miksi hän on pukenut ylleen Ranskan armeijan uniformun ja tilanteessa osoittaa kunnioitustaan trikoloria kohtaan.

Linkki:

Mytologioita. Wikipedia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti