keskiviikko 28. tammikuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 407: "Moderni myytti. Osa 3"

Roland Barthesin tapa tarkastella myyttejä ja Charles Piercen merkkien jako indekseihin, ikoneihin ja symbolehin vastaavat toisiaan.

Esimerkiksi urbaanilegendassa 'Koukkukäsi' (The Hook) ovat nämä kaikki puolet. Linda Déghin viimeiseksi jääneessä tulkinnassa tästä tarinasta korostuu se, miten legenda indeksoi tässä tapauksessa sitä todellisuutta, jossa 1940-2000 -luvun nuoret ovat eläneet - ja elävät.

Tarinan kautta ajateltuna todellisuus on sitä, että jossain vaiheessa 10-30 -vuoden välillä lapset / nuoret harrastavat seksiä keskenään  (tai aikuisten kanssa), jolleivät sitten päätä ryhtyä nunniksi tai munkeiksi.

      *     *     *

'Koukkukäsi' kuvaa tietysti vain yhden tilanteen, miten Kuhertelupaikassa (Lover's Lane) autossa voi käydä. Yhtä hyvin paikka, jossa seksiä harjoitetaan, voi olla mikä tahansa - ja aina joku voi tulla ja yllättää.

Itse tarinaa voi käyttää - niin kuin on käytetty - eri tilanteissa eri tavoin. Moralistin näkökulmasta sanottuna: hyvässä ja pahassa. Vaikka tarina on opettavainen ja varoittaa siitä, mitä syrjäisillä paikoilla voi tapahtua, tarinan merkityksen voi nähdä aivan päinvastaisena. Vaara kiehtoo ja kiihottaa.

     *     *     *

Ja tässä 'Koukkukättä' analysoinut moralisti Linda Dégh näkee nykytarinoiden vaarallisuuden: nuoret itse päättävät, minkä merkityksen he antavat tarinalle ja miten he sitä käyttävät tai ovat käyttämättä.

Ikonisena merkkinä tarinan tosiasiallinen käyttö tilanteessa ja sen alkuperäinen vaivihkaa käyttäytymistä 'oikeaan' suuntaan ohjaava tarkoitus eivät käykään välttämättä yksiin. Tarina kun voi myös antaa mallin myös aivan vastakkaiselle toiminnalle eli houkutella toimimaan niin kuin tarinassa on toimittu, mikä pahimmillaan merkitsee 50-luvun kielellä sanottuna sekstaamista autossa ja sitä että koukkukätinen mies tulee oven läpi ja iskee ainakin tytön hengiltä.

     *     *     *

Kun folkloristit keskustelivat keskenään  1970-1990 -luvulla 'Koukkukädestä', heidän keskustelunsa ohjautui tarinan symbolisiin merkityksiin, mikä keskustelu johti umpikujaan. Toisella puolella olivat psykoanalyytikot, toisella feministit, jotka kuitenkin pääsivät jonkinlaiseen konsensukseen tarinan tulkinnasta.

Kyse oli tyttötarinasta jota lähinnä tytöt kertoivat toisilleen. Tähän uskottiin. Déghin viimeinen tulkinta tarinasta vuodelta 2001 on huolestuttava, sillä sen kuvaa yhteiskunnasta voi pitää kai lähinnä fasistisena. Hän näkee yhteiskunnan hyvin mustavalkoisena, jossa on monenlaista persoonallista pahuutta (demonit), joka tässä tarinassa kiteytyy tekokätiseen mieheen. - Ja vastaavasti nuoret ovat ainakin siinä mielessä moraaliltaan rapistuneita, etteivät he enää piittaa siitä, kun heitä varoitellaan liian varhaisen seksin vaaroista.

     *     *     *

Alun perin Dégh tulkitsi tekokäsistä miestä vammaisena, jollaisiin tarinassa suhtauduttiin rasistisesti. Tulkinnan saattoi lukea tarinasta suoraan. Ennen modernia yhteiskuntaa ei ihmisillä ollut tällaisia tekokäsiä tai -jalkoja. Ja tarkalleen ottaen yleiseksi ilmiö tuli 1900-luvun maailmansotien aikana ja niiden jälkeen.

Dégh luopui tästä tulkinnasta, ja hyväksyi psykoanalyytikkojen esittämän symbolisen tulkinnan. Koukkukätinen mies edusti uhkaa, joka tytöllä oli niin auton sisällä kuin sen ulkopuolella. Eli hän saattoi joutua koukutetuksi ja seksuaalisen hyväksikäytön tms kohteeksi.

Lopulta hän päätyi siihen, että nuoria metsissä vaanivat murhaajat ja muut olivat todellinen uhka, eikä tarinaa tarvinnut tulkita enää mitenkään. Se oli mitä se oli. Tässä Dégh kuitenkin haksahti omaan koukkuunsa, sillä ainoa temppu, jonka hän teki oli, että hän vaihtoi vain tarinan motiivin toiseksi, seksin väkivaltaan.

Linkki:

Mytologioita (Barthes). Wikipedia
Semiotic elements and classes of signs (Pierce). Wikipedia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti