perjantai 30. tammikuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 408: "2 x Venäjä"

Venäjä on lähes päivittäin tapetilla eri tavoin suomalaisessa julkisuudessa. Eilen tapahtui näin ainakin kolmeen otteeseen.

Ensin aikaisin aamulla kuulin kirjailija Juha Vuorisen Radio Suomipopissa lukeman 'Vuorissaarnan', työpaikalla luin Helsingin Sanomista valtio-opin dosentti Tuija Parvikon kirja-arvion toimittaja Polina Žerebtsovan nuoruuden päiväkirjoista "Sodan sirpaleet" (2015).

Illalla TV1:n 'A-Talkissa' vatkattiin Suomen osallistumista NATO:n sotaharjoituksiin Virossa. Silmiinpistävää oli, että paikalla ei ollut yhtään poliittiseen vasemmistoon lukeutuvaa henkilöä.

     *    *     *

Niin hyvä kuin Juha Vuorisen 'Haluatko maistaa valtikkaani' -kolumni jälleen kerran olikin, paistaa siitä läpi suomalaiskansalllinen ylimielisyys muita kohtaan. Vuorinen edustaa reformoidun kirkon valittua kansaa, joka voi sanoa ehdottomana totuutena muille millaisia he ovat - kritiikkiä hän tuskin pystyy ottamaan vastaan samoista asioista mistä hän arvostelee muita.

Venäläisten ja ei-eurooppalaisten loputon demonisointi on todella ärsyttävää ja henkisesti puuduttavaa, ja sen toivoisi joskus laantuvan. Esimerkiksi Juha Vuorisen usko asiaansa on kuitenkin yhtä syvää ja pyhää kuin esim. Jehovan todistajilla omaan asiaansa, ja suhtaudun hyvin pessimistisesti siihen, voiko siihen koskaan ja mitenkään vaikuttaa mitenkään.

     *    *     *

Vuorisen kolumnin keskeinen argumentti tällä kertaa on, että koska Venäjä ei ole koskaan ollut demokratia, meidän eurooppalaisina on vain tyytyminen siihen. Ja parasta mitä voi tapahtua on, että Venäjä palaa tsaarin aikaan, sillä silloin maassa vallitsi edes jonkinlainen järjestys.

Tällä hetkellä Juha Vuorisen / Mikael Wöllerin mukaan oligarkit hallitsevat maata yhdessä nykyisen poliittisen johdon kanssa mafian kaltaisin menetelmin.

Tälle parivaljakolla on helppo heittää vastakysymys siitä, miten hyvin ja tarkkaan he ovat tutkineet omat kotoiset nurkkansa. Mistä he tietävät, että Suomi - tai mikä tahansa muu Euroopan kansallisvaltio - on yhtään sen demokrattisempi kuin esimerkiksi Venäjä? Ketkä todellisuudessa hallitsevat Suomea? Eivät vain Erkon tapaiset harmaat eminenssit. Takavuosina puhuttiin näistä näkymättömistä vallankäyttäjistä yleisesti ja avoimesti, enää tähän ei uskalleta ryhtyä.

     *    *     *

Astetta hämmentävämpi ja ristiriitaisempi on tutkija Tuja Parvikon suhtautuminen Venäjään ja venäläisiin yhden Suomeen pakolaisena muuttaneen puolittain venäläisen ja puolittain tsetseenin Polina Žerebtsovan kautta.

Parvikon kirja-arviosta paistaa autuas ymmärtämättömyys - tai ennemmin halu olla ymmärtämättä - sitä, miten erilainen on todellisuus jossain Kaukasuksella, mistä alueesta ja sen 200 kansasta myös Ville Haapasalo kertoo ohjelmasarjassa "Kaukasia 30 päivässä"  (2014), joka juuri tällä hetkellä pyörii Yle Teemalla.

On jotenkin ironista, että kaukasialainen nainen tulee 'poliittisena pakolaisena' Suomeen, jossa tällä hetkellä suorastaan vainotaan venäläisiä. Mutta hänhän onkin täällä selvästikin tsetseeninä, eikä niinkään venäläisenä. Mielenkiintoinen asetelma joka tapauksessa.

     *    *     *

Ilman muuta jokaisen yksilön kokemukset ovat tärkeitä, jos eivät muuta niin hänelle itselleen. Ja tässä tapauksessa Polina Žerebtsovalle, joka lähtiessään Kaukasukselta Venäjälle oli ensin vainottuna venäläisenä Tsetseniassa ja sitten vainottuna tsetseeninä Venäjällä ja luultavasti nyt Suomessa on riskinä, että hän joutuu vainotuksi venäläisenä Suomessa. Oli niin tai näin - jotkut yksilöt joutuvat vainotuksi missä ikinä ovatkaan... Outo paradoksi.

Polinan kuvaus - Varvikon kertomana - elämästään Groznyissa oli riipaiseva. Nuori tyttö elää kahdestaan äitinsä kanssa, ja joutuu äkkiä omien naapureidensa silmätikuksi. Vain siksi, että äiti on venäläinen. Kun Polinan päiväkirjat julkaistiin Venäjäksi, se ei kuitenkaan miellyttänyt kansallismielisiä venäläisiä ja nuorta naista painostettiin lopettamaan tällaisten kirjojen julkaiseminen.

Ja nyt Polina siis asuu Suomessa... Ja valmistelee jatkoa nyt suomeksi julkaistuun kirjaan.

Eilen illalla Polina sai nähdä TV:stä, miten suomalaiset valmistelevat sotaharjoituksia hänen toista isänmaataan Venäjää vastaan, mikä on herättänyt varmasti ristiriitaisia ajatuksia. Luulen, että hän harkitsee muuttamista Afrikkaan tai Amerikkaan.

Linkki:

Juha Vuorinen. Haluatko maistaa valtikkaani? 29.1.2015. Radio Suomipop / Aamulypsyn kolumni. Podcast

Tuija Parvikko. Polina Žerebtsovan nuoruuden päiväkirja tuo Tšetšenian sodan arkisen kauheuden suoraan iholle. Helsingin Sanomat / Kulttuuri 29.1.2015. Arvio

Iivana Julma (Venäjän 1. tsaari). Wikipedia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti