maanantai 23. helmikuuta 2015

Adyashanti: "Armoon lankeaminen – oivalluksia kärsimyksen päättymisestä" (2013)

"Armoon lankeaminen – oivalluksia kärsimyksen päättymisestä" (2013) on henkisen tien perusteisiin pureutuva teos. Se tutkii kärsimyksen ongelmaa ja tarjoaa avartavan näkökulman ihmisyyteen. Sisäinen rauha on mahdollista saavuttaa pysähtymällä tämän kirjan ajatusten äärelle.

Samalla tavoin kuin lankeamme rakkaan syliin ja annamme nukkumaan mennessä päämme vajota tyynylle, voimme päästää irti asioiden pakottamisesta ja langeta kauneuteen. Armoon lankeaminen on Adyashantin vastaus niille, jotka etsivät tietä ulos kärsimyksestä henkisen heräämisen vapauteen.

Adyashanti aloitti opetusuransa vuonna 1996 zenopettajansa pyynnöstä, oltuaan 14 vuotta tämän oppilaana. Adyashantin opetuksia on verrattu alkuaikojen kiinalaisten zenmestareiden sekä intialaisten advaita vedanta -gurujen opetuksiin. (Takakansi)

     *     *      *

Tästä kirjasta ei ole oikeastaan paljon sanottavaa. Näitä mahtuu 13 tusinaan. Nuori mies nyrjähtää ja siitä tulee hänen elämäntehtävänsä ja ennen muuta busineksensa, jolla hän elättää itsensä ja perheensä. Ja saa maista mainetta ja kunniaa.

Adyashantin "Armoon lankeminen" (2013) on länsimaiselle hyvinvoivalle keskiluokalle sovitettua ja sille laulettua itämaista filosofiaa, jossa omatunnon tuskien takia on otettu jeesukset mukaan. Tuntuisihan pahalta hylätä sen, minkä on jo äidinmaidossa saanut. Taitava taktinen veto.

On sanomattakin selvää, että tällaiset kirjat ovat huijausta ja huu-haata, niin kuin kaikki ylhäältäpäin johdetut uskonnot, vaikka on niissä positiivinenkin puolensa. Sen aikaa kun ihmiset meditoivat, he ovat poissa tekemästä pahaa. Ja sen jälkeen: ei muuta kuin asein veli veljeä ja sisko siskoa vastaan.

     *     *      *

Keskeinen väite elämästä kärsimyksenä on tuttu kaikista suurista uskonnoista, mikä sopii (kansallis)valtioiden ja kirkkojen politiikkaan, jolla ihmisiä pidetään pakolla hallinnassa. Ihmisille ei anneta vaihtoehtoja: he joko kärsivät tai itkevät ja kärsivät. Näin on päätetty ja määrätty. Viittaan tässä yhteydessä vain tanskalaiseen TV-sarjaan "1864" (2013).

Toinen tärkeä poliittinen doktriini on ajatus siitä, miten jumala armahtaa niin ihmisiä kuin vallanpitäjien kasvottomia koneistoja. On ihan sama mitä olet tehnyt tai tulet tekemään, saat aina ja kaikki jumalalta anteeksi, kun vain polvet ruvella rukoilet ja anelet nöyrästi ja vilpittömästi. Esim. "Geronimo" (1993) -elokuvan tapetulta kansalta sen sijaan ei tarvitse pyytää anteeksi tai hyvittää (isien) pahoja tekoja.

2 kommenttia:

  1. Tämä kirja-arvostelu ei kerro mitään kirjasta. Se vain kertoo arvostelun kirjoittajan ymmärtämättömyydestä siitä, mitä hän on lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä Vee. Mutta on olemassa kirjoja niin kuin tämä, joita ei edes voi ymmärtää ja jotka ovat silkkaa bisnestä ja huijausta.

      Poista