sunnuntai 22. helmikuuta 2015

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 109 -

CC by  Mimmi Lithen - Carpe Diem
Sattumalta eksyin aamupäivällä Yle Areenan 'Kolmasulottuvuus.fi' -ohjelmatietoihin, jonka kautta voi katsoa dokumentteja ympäri maailmaa.

Pari viikkoa sitten Yle Teemalla näytettiin Nepalin syrjäkylästä kertova "Kaukana kaikesta" (2006), jonka voi vielä muutaman viikon ajan katsoa myös Yle Areenalta. Kolmen joen risteyskohdassa vuoristossa sijaitseva kylä on lähes täysin eristyksissä muusta maailmasta - tai oli - ennen ohjelmassa kuvattua riippusillan rakentamisprojektia.

Kyläläiset ovat hyvin köyhiä ja riippuvaisia yhteyksistään muuhun maailmaan. Vuosittain he pystyvät kasvattamaan n. 3-6 kk:n elintarvikkeet - ja kaikki muu täytyy joko ostaa tai saada muulla tavoin kylän ulkopuolelta. Rahaa kyläläiset saavat vain tekemällä koreja, joita he myyvät ostosmatkoillaan. Yhden suuren korin tekemiseen kuluu kolme päivää ja se ilmeisesti pitää ihmiset jotenkin leivän syrjässä kiinni.

Paikallishallinto, ennen sillanrakentamista, ei selvästi ole ollut kovin kiinnostunut heistä, ja ihmiset tuntevat syvää epäluottamusta länsimaista demokratiaa ja vaalien alla annettuja lupauksia kohtaan, koska ne ovat yllätyksettömästi olleet aina katteettomia.

      *     *     *

Nepalilaisen Kesang Tseten ohjaama dokumentti on taitavasti rakennettu, sillä huomio on sillan lisäksi monissa muissakin kysymyksissä, jotka tulevat vaivihkaa esille.

Esimerkiksi sillan rakentamisen motiivina oli äkillinen tulvavuoksi, joka hävitti kylän kaksi yhdessä kolmesta joesta sijaitsevaa pientä myllyä, jolla ihmiset jauhoivat vähäiset jyvänsä.

Samalla hetkellä kun tsunamin tapainen aalto syöksyi jokea alas kaksi nuorta naista oli myllyllä. Toinen naisista sanoi aavistaneensa jotain ja hän kiirehti omien jyviensä jauhamista, että pääsi mahdollisimman pois paikalta.

Juuri kun nainen oli kipuamassa rinnettä ylös hän näki veden vyöryvän alas ja vain vaivoin onnistui pelastamaan itsensä. Toisen naisen vesimassat veivät mennessään, eikä hänen ruumistaan löytynyt koskaan.

      *     *     *

Vasta onnettomuus, tulevat vaalit - ja selvästikin filmiryhmän saaminen paikalle - saivat paikallishallinnon virkamiehet tekemään asialle jotain. Tosin myllyjen uudelleerakentamisesta eivät viranomaiset puhuneet mitään, mutta silta selvästi mahdollisti sen, että jauhatuksen saattoi tulevaisuudessa tehdä suhteellisen vaivattomasti jossain muualla.

Dokumentissa kyläläiset myös pohtivat, mistä kaikkien aikojen tulvavuoksi oikein aiheutui. Mitä syitä esimerkiksi (kristittyjen) jumalalla oli rangaista ihmisiä ja mitkä (buddhalaisen) henkimaailman olennot kenties olivat asialla. Katsojalle tulee kuitenkin selväksi, että syynä oli ihmisen toiminta yläjuoksulla.

Sillan rakentaminen oli siten tietyllä tavalla vain sitä, että viranomaiset hyvittivät kyläläisille tekemänsä karkean virheen, vaikka he esiintyvät hyväntekijöinä ja työllistäjinä. Lisäksi Helvetas-järjestö oli osallistunut 25 vuoden aikana satoihin tällaisiin hankkeisiin eri puolilla Nepalia.

      *     *     *

Kun rakennustöitä aloitellaan, ilmapiiri on samaan aikaan innostunut ja jännittynyt. Miehet eivät luota johtajiin. Palkoista / palkkioista käydään pitkä keskustelu. Tekijät haluavat kohtuullisen korvauksen työstä, sillä onhan aika poissa korien tekemisestä ja maanviljelystä.

Köyhyys ja sen vaikutus ihmisten mentaliteettiin on hyvin konkreettista ja käsinkosketeltavaa. Syy miksi enemmistö kyläläisistä 'kääntyi' kristinuskoon oli mm. siinä, ettei tarvinnut maksaa enää shamaanille palkkioita pahojen henkien karkottamisesta.

Kauna ja katkeruus omasta tilanteesta oli mitä ilmeisimmin myös syynä, joka vaikutti ratkaisuun. Lisäksi niin kuin hyvin tiedetään, lähetystyöntekijät tuovat mukanaan myös länsimaisen varallisuutensa ja luultavasti terveysasema oli tullut alueelle heidän ansiostaan. Mies joka kylällä toimi eräänlaisena 'pastorina' suoraan sanoi, että ilman köyhyyttä ihmiset eivät olisi päätyneet tällaiseen ratkaisuun. Kristinusko ei sinänsä heitä kiinnostanut.

      *     *     *

Jokeen hukkuneen tytön nimi oli Kanchi, ja hänen lähimpiään, viimeisiksi aviomiestä, jututetaan ohjelmassa. Tilanne oli mitä arkisin. Ruoka oli juuri valmistumassa, ja nuori nainen oli lähtenyt kesken kaiken käymään joella. Kukaan ei ollut huomannut hänen lähtöään.

Vasta muutaman tunnin kuluttua he saivat tietää, miten oli käynyt. Nuori aviomies suree vielä vaimoaan. He ehtivät olla yhdessä vain puoli vuotta. Nyt mies harkitsee lähtemistä kylästä. Hänen oman laulunsa sanoin "tällaisellä syrjäseudulla ei ole hyvää karmaa", minkä hän oli saanut omakohtaisesti kokea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti