maanantai 2. helmikuuta 2015

Kirkkopelto: "Soiva metsä. Jean Sibeliuksen matkassa" (2015)

"Musiikki on kuin perhonen. Jos sitä kääntelee ja tutkii kämmenellään, katoaa sen siivistä loiste. Kyllä se lentää, mutta ei se enää säteile."

Soiva metsä on kaunis tarina suuresta säveltäjästä ja hänen musiikistaan. Kirja vie elämykselliselle aikamatkalle Jean Sibeliuksen maailmaan kuvan, tekstin ja musiikin avulla. Kirjassa on mukana äänite, jolla sellisti Jussi Makkonen ja pianisti Nazig Azezian soittavat Sibeliuksen rakastetuimpia kappaleita.

Sibelius 150 -juhlavuoden kunniaksi tehty kirja on toteutettu säveltäjämestarin ansaitsemalla tavalla: viimeistä säveltä ja siveltimenvetoa myöten taidokkaasti ja kauniisti. (Takakansi)

     *     *     *

Lasten Keskuksen julkaisu on .. on .. ihan kiva. Ainakaan minua se ei säväyttänyt, kenties Sibelius ja hänen sävellyksensä ovat niin tuttuja, ettei niihin oikein osaa enää suhtautua.

Kirja on tehty anonyymin lapsenlapsen näkökulmasta, mikä tekee käsittelytavasta jotenkin steriilin. Olisin halunnut, että lapsi olisi nimetty ja hänellä olisi ollut sen kautta identiteetti. Ehkä suurin osa lukijoista tunnistaa kuka Sibeliuksen lastenlapsi on, minä en.

Ajatelkaapa tilannetta toisinpäin. Kirja Sibeliuksesta ilman Sibeliusta... Vaikea kuvitella. Niinpä.

Kirja alkaa yleiskuvalla Ainolasta. Aino mummi heiluttaa lapsenlapselle. Hän on ilmeisesti tullut tapaamaan isovanhempiaan. Toisessa kuvassa siirrytään pikkutyttöön ja nojatuolissa istuvaan Janne-papaan.

Seuraava havainto on se, miten lapsi puhuu kirjakielellä papastaan. Sama viileä muodollisuus, anonyymisyys jatkuu. Luultavasti pikkutyttö puhui oikeasti ruotsia. Mutta eihän suomalaisessa lastenkirjassa tietysti voi puhua ruotsia, vai voiko...

Ja tytön omalla, lapsen äänellä. Eihän Janne-papan musiikkiakaan esitetty kenenkään toisen säveltäjän teosten kautta. Vaikea kuvitella sellaista... Mmm.

     *     *    *

Sitten tapahtuu jotain. Vihdoinkin! Huoneeseen lennähtää suuri, sinisiipinen perhonen. Pikkutyttö yrittää napata perhosen kiinni. Tekstissä. Kuvassa hän tuijottaa Janne-papaa.

Papa sanoo: - Antaa sen lentää. Musiikki on kuin perhonen...

Pikkutyttö sanoo avaavansa ikkunan, ja perhonen lentää ulos puutarhaan.

     *     *    *

Seuraavalla aukeamalla tyttöä ja papaa tarkastellaan kielonlehtien alta, haltijoiden näkökulmasta. Ei hullumpaa, ei ollenkaan. Haltioita ja metsänhenkiä ei vain näy missään, eikä niitä tietysti kai voi näkyäkään, kun ne ovat vain tytön mielikuvituksessa.

Papa on kulkenut puutarhan toiseen päähän ja istuu nyt puunjuurista tehdyllä tuolillaan - ja kuuntelee satakielen laulua e-mollissa. Papa tekee muistiinpanon, eikä kiinnitä huomiota puun alla leikkivään tyttöön.

     *     *    *

Ainolassa Janne istuutu pianon ääreen ja mummi ja tyttö menevät yläkertaan. - Annetaan papan säveltää rauhassa.

Sitten mummi alkaa kertoa tarinaa papasta, ja tämän lapsuudesta. Miten he menivät kihloihin ja naimisiin. Ja papa kulki ympäri maailmaa, sävellys- ja konserttimatkoilla.

Kaukaisin kolkka jossa Janne kävi oli Yhdysvallat, jonne hän matkusti Kaiser Wilhelm II -nimisellä höyrylaivalla. Matka oli menestys.  'Valse triste' ja 'Finlandia' ja muut tunnetut sävelmät soivat ja lumosivat kuulijansa.

Sitten palataan takaisin Suomeen, Kolille ja taas Ainolaan. Pikkutyttö näkee ja kuulee joutsenten tulon, mitä mennään papan kanssa katsomaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti