torstai 26. helmikuuta 2015

Kristeva: "Muukalaisia itsellemme" (1992)

Julia Kristeva tarkastelee toiseuden ja vierauden teemaa filosofisesta, psykologisesta ja historiallis-sosiologisesta näkökulmasta. Tutkimuksen kohteena on muukalaisuus sekä ideana että kokemuksena mm. antiikin Kreikassa, juutalaisuudessa, keskiajalla, renessanssin ja valistuksen kaudella. Psykoanalyysin vaikutusta muukalaisuuden ideaan analysoidaan omassa jaksossaan.

Kristeva pohtii myös, mitä on elää ulkomaalaisena tai muuten erilaisena nykyajan ja tulevaisuuden Euroopassa. Mikä tehtävä naisella on modernissa kulttuurissa? Katoaako muukalaisuus yhteiskunnasta? 

"Muukalaisia itsellemme" on 1. suomennos Kristevan laajasta ja kuuluisasta tuotannosta. (Takakansi)

     *      *     *

Niin kuin muutkin Julia Kristevan tekstit, joita ei ole kovin paljon, joita olen vuosien varrella lukenut, eivät ole kovin selkeitä, joten niitä lukiessa on turha turhautua ja ahdistua.

Poststrukturalistina hän luonnollisesti jossain vaiheessa tuo sukupuolen muukalaisuuteen mukaan, vaikkei se kirjan kokonaisuuden kannalta kovin keskeinen käsite olekaan. Hän liikkuu kovinkin miehisesti eurooppalaisen ajattelun, mielen ja toiminnan historiassa ja nykyisyydessä.

Olisi ollut hyvin kiinnostaa, jos hän olisi tarkastellut aihettaan johdonmukaisen feministisesti, naisnäkökulmasta. Hän on liikkeellä ennemminkin poliittisen liberalismin äänitorvena. Hieman samalla tavoin kuin Hannah Arendt.

Käsittelytavasta seuraa, että mielikuvituksen rajat tulevat liian nopeasti vastaan ja monet aiheet jäävät käsittelemättä esim. muiden lajien kuin ihmisten oikeudet ja huono-osaisimmat ihmiset ja heidän tilanteensa.

     *      *     *

Populaarikulttuurissa muukalaisiin alieni-merkityksessä suhtaudutaan 2-jakoisesti, minkä senkin tarkastelu laajentaisi Kristevan valitsemaa kansallisvaltioiden näkökulmaa askeleen verran eteenpäin. Suhtautumisen alieneihin tosin voi nähdä allegoriana ihmisten suhtautumisesta muihin maihin ja kansoihin.

Kirjan lopulla Julia Kristevan tarkastelu kiertyy Immanuel Kantin "Ikuiseen rauhaan" -teoksen ideoiden ympärille, mitkä ajatukset hallitsevat vielä 2000-luvun länsimaista poliittista ajattelua.

Kant oli mm. se, joka ensimmäisen kerran esitti ajatuksen Kansainliitosta / YK:stä, jonka painoarvo maailmassa on jäänyt mm. NATO:a, EU:ta ja USA:ta vähäisemmäksi. Johdonmukaisimmillaan kaiken kattava globalisoituminen ja universaalien ihmisoikeuksien kunnioitus ym. johtaisi siihen, ettei kansalaisuus jossain tietyssä valtiossa vaan olemassaolo ihmisenä määrittäisi ihmisten asemaa tällä planeetalla.

Tällöin muukalaisuus / alienius käsitteenä menettäisi merkityksenä - muuta kuin Maan ulkopuolisiin, mistä emme vielä voi tietää mitään.

     *      *     *

Poliittiset liberalistit, niin kuin Kristeva itse, kuitenkin jumittuvat Ranskan vallankumouksen synnyttämiin oppeihin valtiosta (Rousseau, Montesquieu ym.) ja sen jälkeiseen kansallisvaltiokehitykseen Euroopassa ja muualla maailmassa.

Freud ja psykoanalyysi toivat Kristevan mukaan uuden sävyn tähän länsimaiseen ajatteluun, sillä tutussa maailmassa muukalainen löytyi enää ikään kuin ihmisten sisältä heidän alitajunnastaan. Ihmisessä itsessään on hyvä ja paha potentiaalisina mahdollisuuksina. Muukalainen on se toinen, 2-olento, joka oli ihmiselle itselleen tuntematon osa psyykeä.

Linkki:

Bertil Ericsson. Muukalaisia kaikki Julia Kristevan pamfletti siirtolaisuudesta puolustaa toiseutta, erilaisuutta, marginaalia. Helsingin Sanomat / Kulttuuri 10.5.1992

Päivi Kosonen. Viileää puhetta toisesta. Kirjaesittely: Julia Kristeva, Muukalaisia itsellemme. Filosofinen aikakauslehti n & n 3 / 1994

Pirkko Siltala. Julia Kristeva – naispsykoanalyytikko mielen hämärien, mutta ratkaisevien alueiden kartoittajana. Psykoterapia (2011), 30(2), 137—152

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti