keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Paradzhanov: "Linnakkeen legenda" (1984)

Tunnetun georgialaisen kansantarinan filmatisointi, jossa nuori poika muurataan linnoituksen muuriin, jotta se ei hajoaisi kappaleiksi. (IMDb)

Sergei Paradžanov oli armenialaissyntyinen neuvostoliittolainen elokuvaohjaaja ja taiteilija. Paradžanovia on pidetty yhtenä elokuvataiteen suurimmista nimistä, mutta vain hyvin suppea yleisö tuntee hänen omaperäiset teoksensa. (Wikpedia)

     *      *     *

YLE TEEMA KLO 21: 45 TÄNÄ ILTANA

     *      *     *

Tarina on aika mielenkiintoinen sekoitus hyvin monenlaisista aineksista, mikä herättää paljon kysymyksiä. Ollaan itäisen ja läntisen kristinuskon, kristinuskon ja islamin, kansan uskomusten / tapojen ja vallanpitäjien pakkovallan välisillä rajoilla.

Tarina on kuin Georgian "Tuntemattoman sotilaan" tarinaa. Omalla tavallaan yhtä pelottava ja vastenmielinen kuin suomalainen vastineensa, ja tällaisista olisi mentaalisella tasolla syytä päästä eroon. Elokuvan tekeminen on yksi hyvä tapa asettaa  tarinoille  rajoja, sillä tällaisilla tarinoilla vain rakennetaan muureja muita kansoja ja ihmisiä vastaan ja tehdään itsestä ja omasta kansasta jotain muiden elämää suurempaa.

     *      *     *

"Linnakkeen legenda" (1984) on hyvä muistutus siitä, miten ihmisillä on jostain syystä  halu kertoa tarinoita oman kansansa loistavasta menneisyydestä, vaikkei sellaista ole millään kansalla koskaan ollutkaan.

On vain surullisia tarinoita ihmisen mielen rajallisuudesta ja kyvyttömyydestä käsitellä omaa pienuuttaan Maapallon ja universumin suuruuden keskellä.

     *      *     *

Tätä Georgian tarinaa voisi ehkä kutsua 'tavalliseksi tarinaksi' samassa merkityksessä kuin Märta Tikkanen sitä on käyttänyt. Sama kaava toistuu maasta ja kansasta toiseen. 

Legendan ja sen sankarin, nuoren miehen Zurabin kautta syntyy taas yksi kristitty jumalan valittu kansa, joka asettuu muita kansoja vastaan tsaareineen ja uskonnollisine johtajineen ja on valmis verissäpäin sotimaan muista vastaan..

Maassa on useita linnakkeita, mutta vain Suramin linnake sortuu toistuvasti omia aikojaan. Sen kautta vihollinen voi päästä milloin tahansa maahan. Tsaari ja ylimystö ovat huolissaan. Maan pelastajaksi nousee orjan jälkeläinen, jonka äiti yksinhuoltajana kasvatti pojan.

Zurab antaa muurata itsensä Suramin linnakkeen muuriin, eikä kukaan enää koskaan pääse tunkeutumaan tähän Pyhän Georgioksen siunaamaan maahan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti