torstai 5. helmikuuta 2015

Paradzhanov: "Menneitten sukupolvien varjot" (1964)

Karpaateilla, pienessä ukrainalaiskylässä Ivan rakastuu Maritškaan, jonka isä on tappanut hänen isänsä. Perheiden vastustuksesta huolimatta pari päättää mennä naimisiin. Sitä varten Ivan lähtee kylästä hankkiakseen itselleen rahaa, mutta Ivanin poissaollessa Maritška kuolee tapaturmaisesti. Hänen kuitenkin luullaan tehneen itsemurhan (Ivanin takia). 

Ivan suree kuukausia, pitkään rakastaan kunnes kohtaa Palagnan, jonka kanssa menee naimisiin. Heidän suhteensa ei ole kuitenkaan intohimoinen. He eivät esimerkiksi rakastele - ja ennen muuta saa lapsia. Elämä on kuitenkin toisenlaista kuin surun keskellä. Värikästä ja eloisaa.

Ivanin ajatukset toistuvasti palaavat Maritškaan, eikä hän pääse tämän kuolemasta koskaan yli. Palagna yrittää mm. taioilla ja tekemällä Ivanin mustasukkaiseksi, saada hänen huomionsa siinä onnistumatta. Lopulta hän alkaa suhteeseen toisen miehen kanssa, joka johtaa kyläläisille tyypillisten riehakkaiden juhlien yhteydessä elokuvan traagiseen loppuun.

Ivan saa kirveestä päähänsä - ja pääsee vihdoin Maritškansa luokse, mitä hän on koko ajan halunnutkin. (IMDb:tä mukaillen)

"Menneitten sukupolvien varjot" (1965) on Sergei Paradžanovin ohjaama neuvostoukrainalainen elokuva, joka perustuu Myh'ailo Kotsjubynskyin kirjaan.

Se oli Paradžanovin ensimmäinen suuri teos ja sai kansainvälisesti kiitosta rikkaasta roolivaatteiden ja värien käytöstä. Elokuvassa kuvataan myös tarkasti hutsulien kulttuuria, ei ainoastaan kuvaamalla sen nurjia puolia vaan muun muassa musiikkia ja vaatetusta. (Wikipedia)

     *     *     *

Ivanista ja Maritškasta tulee jo lapsina erottamaton pari - ja lopulta nuorina aikuisina he tajuavat, että he haluavat viettää myös aikuisuuden keskenään perheidensä ja sukujensa vastustuksesta huolimatta.

Kylä ihmisineen on kuitenkin varsin salliva, eikä Ivanin äitikään kovin aktiivisesti vastusta nuorten liittoa, vaikka onkin surullinen siitä - ja toivoo poikansa päätyvän itsensäkin takia toisenlaiseen ratkaisuun. Ivan ei voi esimerkiksi muuttaa Maritškan kanssa sukutilaa pitämään vaan joutuisi muuttamaan vuoristomökkiin.

Valmistellessaan yhteistä elämää Maritškan kanssa, Ivan lähtee kylän ulkopuolelle töihin. Ivan ja Maritška sopivat, että he aina iltaisin ajattelevat toisiaan katsellessaan iltatähteä niin kuin he myös tekevät. Heillä on kosminen yhteys keskenään. Ja kun Maritška  kuolee, Ivan tietää jotain ikävää tapahtuneen ja palaa kylään.

Tapahtumat vyöryvät eteenpäin edellä kuvatulla tavalla omalla painollaan. Maritška kuolee - ja Ivan jää sielussaan yksin maailmaan. Lohtua tuo Palagna, jonka Ivan sattumalta kohtaa kengittäessään tämän hevosta. Liitto Palagnan kanssa palauttaa Ivanin muiden kyläläisten yhteyteen.

Ivanin ja Palagnan avioliitto ei ole kuitenkaan onnellinen, eivätkä he koe täyttymystä. Niin Palagna kuin Ivan ovat onnettomia, ja Palagna hakee puolestaan lohtua muista miehistä.

     *     *     *

Sergei Paradzhanovin "Menneitten sukupolvien varjot"  (1964) ei todellakaan ole mikään tyypillinen neuvostoelokuva, jos sellaisia edes on olemassa. Loistavasti kerrottu myyttinen kansantarina on kaikkea muuta kuin realistista kuvausta, vaikka pohjalla on todenmakuinen ehkä kansantarina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti