lauantai 7. helmikuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 411: "Ammattikirjoittajaksi?"

Tänään aamupäivällä (harrastaja)kirjoittajakollegoiden kanssa keskustelimme mitä mahdollisuuksia Suomessa on ryhtyä ammattikirjoittajaksi tai peräti kirjailijaksi, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaakaan.

Olemme juuri saaneet kirjoittajaopinnot päätökseen, joten kysymys on vähintäinkin aiheellinen ja ajankohtainen. Pienessä joukossamme on muutama, joka kirjoittaa työkseen mutta ei kaunokirjallisia tekstejä. Muut kirjoittavat mitä kirjoittavat. Niin kuin minä. En paljon muuta kuin tähän blogiin.

Tein jossain vaiheessa elämääni, oikeastaan kahteenkin otteeseen, lehtitoimittajan töitä yhteensä 4-5 vuotta putkeen. Myös toimittajan töitä lähellä olevat tiedottajan työt tulivat tutuiksi. Radiotyön kurssin kävin jossain välissä, mikä harrastus jäi muutamaan harjoitustoimituksen juttuun.

Tietokirjoittaminen on hyvinkin tuttua, ja kaiken maailman tutkielmia ym. olen värkkäillyt tukun vuosien varrella (mm. matkailusta, ympäristöpolitiikasta, opettajuudesta, kirjoittamisesta). Toimittajan ym. töiden jälkeen tein opettajana 3 vuoden aikana valtavasti oppimateriaalia, jotka määräaikaisen pestin päätyttyä hävitin. Sellaisia yhteisten aineiden opettajia jollainen olin ei tarvittu enää missään, joten kouluttauduin sen jälkeen kirjastonhoitajaksi, mitä töitä olen viime vuodet tehnyt.

     *     *     *

Jossain vaiheessa päätin, etten halua enää kirjoittaa, kun sen harjoittaminen ammatillisesti tuntui niin epävarmalta ja hankalalta. Enkä ennen tätä blogia kirjoittanut moneen vuoteen mitään. Syynä oli yleinen vitutus sen suhteen, että kirjoittaa kyllä sai - ja juttuja oli helppo saada julkaistuksi - esim. järjestölehtiin ja paikallislehtiin, mutta mitään niistä ei olisi maksettu. Siis ammattikirjoittaminen tuntui mahdottomalta, kun toimeentuloa sellaisesta kirjoittamisesta, jota olin harjoittanut, ei olisi saanut.

Olin tehnyt juttuja ja artikkeleita mitä erilaisimmista aiheista. Suhteita aikakaus- tai asiakaslehtiin ei kuitenkaan ollut ja tuntui ylipääsemättömän vaikealta lähteä sokkona tarjoamaan laajoja reportaaseja lehtiin joilla tosin olisi ollut maksukykyä. Usean viikon työskentely jonkin aiheen kimpussa, kun ei tiennyt saisiko tekelettään myytyä, tuntui mahdottomalta. Suurin ongelma tietysti oli se, ettei ollut referenssiä sellaisesta kirjoittamisesta, joten tilanne oli patissa.

     *     *     *

Varmasti - tai melko varmasti - sitkeällä yrittämisellä olisin aikoinaan päässyt tavoitteeseeni eli jonkinlaiseksi ammattikirjoittajaksi tai peräti (tieto)kirjailijaksi, mutta elämässä oli monia seikkoja, jotka tekivät tilanteen kaikkea muuta kuin yksinkertaiseksi.

Suurin henkilökohtainen ongelma on se, etten ole erityisen kunnianhimoinen. Haluan kyllä kirjoittaa ja mielelläni kirjoitan paljon, yllättävistä näkökulmista, luovia tekstejä, mutta turhaa työtä en mielelläni tee. Jos en tiedä, että työ on jotenkin tavoitteellista, olen mieluummin tekemättä kokonaan.

Kirjoittamisen lisäksi olen lähes aina kuvittanut uutiset omilla valokuvilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti