perjantai 6. helmikuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 410: "Mistä tiedän että joku on kirjoittanut tarinan?"


Mietin hetken aikaa ennen kuin kirjoitin tuon absurdilta kuulostavan otsikon. Mutta juuri tuota kysymystä aion pohtia: mistä tiedän, että joku on kirjoittanut tarinan?

Kysymyksen voisi muotoilla toisinkin tai selvittää mistä siinä on kyse. Otetaan tilanne: minulla on kädessäni teksti, joka on nimetty esimerkiksi novelliksi? Vieressäni on mies / nainen / kyborgi, joka väittää kirjoittaneensa tekstin. Miten hän / se voi todistaa minulle tehneensä väittämänsä teon kuin ... kuin esimerkiksi murhan tai minkä tahansa muun asian.

[1]  Hän voi esimerkiksi näyttää minulle videon, jolla hän istuu  kirjoittamassa tekstiä, alusta loppuun asti. Hyvä. Hän on ehkä fyysisesti kirjoittanut tekstin. Mutta eikö ole epäilyttävää jos hän yhdeltä istumalta kirjoittaisi esimerkiksi 20-30 sivuisen novellin? Tuosta vaan.

Joku ehkä pystyy siihen, sillä lopullisen tekstin kirjoittaminenhan on lopulta vain tulostamista. Joku on todellakin saattanut rakentaa täysin valmiin tarinan mielessään, jonka hän sitten vain kirjoittaa ylös.

[2] Nähdessään epäilevän ilmeeni hän ymmärtää, että tarvitsen lisätodisteita hänen nerokkuudestaan tai mistä sitten tässä tapauksessa onkaan kyse.

Hän kaivaa esiin kirjoittamisen aikana tekemiään päiväkirjamerkintöjä, joissa hän pohtii esimerkiksi henkilöhahmojen rakentamista. Luettuani kirjoittajan tekemät merkinnät minulle hahmottuu kuva siitä, miten hän on yksityiskohtaisesti miettynyt hahmoja puolin ja toisin - ja todellakin - hahmo näyttää vähitellen rakentuvan juuri hänen tekemänään.

Tilanteessa on kuitenkin kaksi vaihtoehtoa: joka hän rakentanut henkilöhahmoa tai sitten hän on valmiista tekstistä purkanut olemassaolevasta tekstistä löytynyttä hahmoa. Päiväkirjamerkinnät eivät riitä todisteeksi, että juuri hän on kirjoittanut novellin. Ne vain todistavat sen, että hän on pohtinut sitä.

[3] Lisävakuudeksi hän esittää taustamateriaalia, jossa kerrotaan pää- ja sivuhenkilöiden kaltaisista todellisista tai kuvitelluista henkilöistä. Paneuduttuani materiaalin minulle syntyy vaikutelma, että tällä aineistolla ja novellilla saattaa olla jotain tekemistä keskenään.

Todennäköisesti novellin kirjoittaja alkaa tulla epätoivoiseksi, kun en vain vakuutu siitä, että juuri hän - miksi ei joku toinen - on kirjoittanut novellin. Mistä kohtaa tekstiä tulee esimerkiksi esiin hänen oma äänensä? saatan kysyä. Mikä erottaa hänet jostain toisesta kirjoittajasta, joka kirjoittaa samasta aiheesta ja käsittelee samanlaisia ongelmia?

     *     *     *

Kirjoittaja pysähtyy tässä vaiheessa miettimään, millä tavoin hän kertoo minulle novellista ja kaikesta siitä mitä siinä kerrotaan.

[1] Aluksi hän kertoo vaihe vaiheelta, miten hän on edennyt tehdessään novellia. Hän kertoo siitä miten hän on päätynyt tekstinsä ensimmäiseen versioon.

Hän jopa kaivaa kansiostaan tarinansa ensimmäisen version kaikkine siihen tekemineen merkintöineen, joka on täynnä hänen siihen kynällä tekemiään merkintöjä mm. lisäyksiä, poistoja ja korjauksia.

[2] Samalla kun kirjoittaja kertoo versiohistoriaa hän avaa minulle, miten hän on päätynyt tekstissä tehtyihin ratkaisuihin.

Alan vähitellen vakuuttua, että tämä todella taitaa olla teksti, jonka hän on tehnyt.

[3] Versioita ennen lopullista novellia on vielä kaksi muuta, mihin tekemiään muutoksia kirjoittaja käy seuraavaksi läpi. Alan tajuta, että tarinan olisi voinut kertoa usealla muullakin tavalla ja hän on tietoisesti valinnut jonkin tavan kirjoittaa lopullisen novellinsa.

Kun vertaan mielessäni hänen pohtimiaan eri vaihtoehtoja, en ole ehkä samaa mieltä siitä, miten novelli olisi tullut viedä loppuun, mutta tajuan miksi kirjoittaja on päätynyt sellaisiin ratkaisuihin kuin on päätynyt.

Minun on lopulta pakko myöntää, että teksti on hänen tekemänsä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti