sunnuntai 22. helmikuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 421: "Joskus on hyvä vain luovuttaa..."

Vaikka on sunnuntaiaamu heräsin aikaisin, ennen 7:ää. Keitin aamukahvin, avasin radion, koneen - ja nyt kirjoitan. Radio Suomipoppilta soi Nopsajalan "Lupaan olla". Pidän tämän kappaleen soundista. Sen suomalaisesta melankoliasta. Olisin toivonut, että Vivian olisi tänäkin aamuna ollut tässä kanssani, mutta hän on hiihtolomalla Ruotsissa tarkalleen ottaen Gothenburgissa Länsi-Ruotsissa tapaamassa Peppi Pitkätossua.

Käväisen Radio Suomipoppin verkkosivulla ja tsekkaan sen soittolistan, vain soitetut biisit. Okei. Bändi vaihtuu Tehosekoittimeen ja sitten taas johonkin muuhun. Vasta puolenpäivän aikaan alkaa ensimmäinen juonnettu ohjelma... Tulinpa katsoneeksi joukon "Aamulypsyn" klippejä mm. Anni Hautalan 'Slaavikyykyn with a twist'.

     *     *      *

Ulkona alkoi juuri sataa hillittömästi, tällä kertaa, lunta. Valtavia hiutaleita. En olisi huomannut muuten mitään, mutta sarastavan aamun sijaan tuli äkkiä outo pimeys tai hämäryys. Vaan mitäpä siitä: itse olen sisällä ja istun ikkunan vieressä katselemassa pihalle.

Mielessäni olen vielä hieman jumittunut valkoiseen Pegasokseen. On kuin ilma olisi täynnä taivaalta putoilevia otuksia - mutta äkkiä lumisade lakkaa. Ja muuttuu ilmeisesti vesisateeksi. Aivan ihmeellinen ilma.

     *     *      *

Kaiken muun ohella katsoin eilen kaksi Robert Ludlumin 'Medusa' -trilogian filmatisointia; ja vaikka en kovasti pidäkään jännityselokuvista, nämä kaksi sarjan ensimmäistä  elokuvaa olivat aivan katseltavia. Uudet DVD-versiot ovat jostain ihmeen syystä jätetty englanninkielisiksi ("The Bourne Identity", "The Bourne Supremacy" ja "The Bourne Ultimatum"). Alun perin nimet olivat samat kuin kirjoilla "Medusan verkko" (1980), "Medusan isku" (1986) ja "Medusan sinetti" (1990).

Ja on siihen varmasti selvä syykin: Jason Bournesta selvästi rakennetaan 2000 -luvun 'James Bondia'. Jopa nimikirjaimet ovat samat. Bondeista on otettu myös muuten oppia: tapahtumat ovat sijoitettu eksoottisiin ympäristöihin ja ne on kuvattu muutenkin samalla tavoin.

'Robert Ludlumin perikunta' - mies itsehän kuoli trilogian jälkeen - on selvästi ajatellut tehdä edesmenneestä sukulaisestaan viihdeteollisuutta. Tämä näkyi ensin siinä, että trilogia alkoi saada tiheään tahtiin jatko-osia, joita niitäkin on alettu filmatisoida, eikä loppua näy.

Jatko-osat on kirjoittanut mies nimeltä Eric Van Lustbader, joka työpaikkahaastattelun kautta palkattiin tekemään kirjoja. Mielenkiintoinen näkökulma kirjailijuuteen, eikö totta?

     *     *      *

Todennäköisesti joku kirjallisuuden- tai ennemmin kulttuuritutkija muutaman vuoden päästä tutkii ja vertailee 'Jason Bourne' - ja 'James Bond' -tarinoita toisiinsa, sillä tarinoiden välillä on myös olennaisia eroja, jotka kuvaavat 2010-luvun henkeä ja maailmaa, jossa eletään.

Vihjeitä sen suhteen millaisia ratkaisuja elokuvien käsikirjoittajat ovat joutuneet tekemään tai ovat tehneet - aivan viime tingassakin - antaa elokuvan 2. osan "The Bourne Supremacy" (2007) eli "Medusan isku" DVD:n mukana tulleet ohjaajan Peter Greengrassin ja käsikirjoittajan Tony Gilroyn haastattelut.

Elokuvan kuvaukset oli jo saatu valmiiksi, kun tapahtuivat 'Syyskuun 11. päivän tapahtumat' vuonna 2001 ja koko elokuva jouduttiin viime tingassa miettimään uudelleen.

Tilanne on hyvin kuvaava ja paljastava ja kertoo paljon siitä, miten 'Hollywood' -elokuvat ja niiden fiktiivinen maailma ja USA:n, eli tässä tapauksessa presidenttin George Bushin ulkopolitiikka, kietoutuivat konkreettisesti toisiinsa.

     *     *      *

Katselin Greengrassin ja Gilroyn haastatteluja suorastaan hypnotisoituneena: näin pitkällekö on jo tultu? Salaliitot ja liittoteoriat avataan kaiken kansan katseltaviksi. Rivien välistä on luettavissa, että "Medusan iskulla" haettiin oikeutusta niin Guantanamo Bayn -leireille ja lennäkki-iskuille ym eri puolille maailmaa, mikä tietyllä tavalla huipentui al-Quidan johtajan Osama bin Ladenin murhaan.

Varsin vaarallista leikittelyä, josta kaikki kärsivät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti