maanantai 23. helmikuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 423: "Sinä - elävä?"

Motto:

Joku filosofi on todennut, että ihmisen ei kenties tulisikaan pyrkiä elämässään onnellisuuteen vaan kärsimyksen välttämiseen. Se saattaisikin olla viisas ratkaisu [Roy Anderssonin] "Sinä elävä" (2007) -elokuvan henkilöille, jotka eivät tyydy pelkkään onnellisuuden tavoitteluun vaan etsivät sen rinnalle myös murhetta. 

SS-paidassa kulkevan suurivatsaisen moottoripyöräjengiläiseltä näyttävän miehen naisystävä valittaa jatkuvasti, että kukaan ei ymmärrä häntä. Kun tuntematon mieshenkilö vihdoin osoittaa sukulaisuuden tunnetta hänelle, nainen lyö oven miehen nenän edestä kiinni. Toisaalla ilkeät ihmiset hakevat psykiatrilta itselleen onnellisuutta. Psykiatrin sanoin: 'Onko siinä mitään järkeä?' (Toni Puurtinen)

     *     *     *

Illalla katselin - siis lähinnä vain katselin - tuubista tekstittämättömän ja turhan mykästi tallennetun ruotsalaisen Roy Anderssonin elokuvan "Sinä elävä" (2007).

Elokuvan alkukohtauksessa kuvataan yllä mainittua MP-kaveria ja hänen naisystäväänsä. Heihin palataan pari kertaa myöhemmin lyhyillä viittauksilla, kun pari löytää itsensä lähiöpubista. Kaikki olennainen kerrotaan kuitenkin yhdessä, lyhyessä fragmentissa. Kerronta orgaanisesti rönsyilee yhdestä tarinasta ja sen ihmisistä toisiin - tässä tapauksessa - pubissa oleviin ihmisiin.

Sama linja toistuu läpi koko elokuvan. Suhteellisen staattisesti ja vähäeleisesti, kamerakulmaa muuttamatta, kokokuvia käyttäen kuvataan 20-30 ihmistä. Tekniikka tuo mieleen juuri televisiossa näytetyn Sergei Paradzhanovin elokuvat. Yhtäläisyytenä venäläisohjaajaan on myös uppoutuminen - tässä tapauksessa - ruotsalaisen kansankodin ihmisten olemukseen. Kuvin kerrotaan tarinaa siitä millaisia tavalliset perusruotsalaiset ovat.

     *     *     *

Niin erikoiselta kuin Anderssonin tapa tehdä elokuvaa ehkä tuntuukin, se on loppujen lopuksi melko tavanomainen ja muistuttaa mm. TV:stä tuttua sketsi-viidettä, brittiläistä sitcomia, videologgausta ja TV-mainoksia.

Esimerkiksi Yle Areenan "Viikon sketsit" vuodelta 2013 muistuttavat näitä tarinoita. Ohjaaja Roy Andersson on puolestaan itse nimenomaan mainosten tekijä. Ja samanlainen vaaleanpunainen ja harmiton yhteiskuntakriittisyys kuin on tuttua britti-huumorista, on mukana myös näissä tarinanpoikasissa.

Ohjaajaa on verrattu tosin aika ironisesti Ingmar Bergmaniin. Siinä missä Bergmanin elokuvat ovat pitkiä, symbolisia vuodatuksia, Andersson vain ikään kuin kuorii kerman, slapstick, päältä.

     *     *     *

Lähes mitäänsanomattoman pinnalla alla tarinoissa kerrotaan toista tarinaa, jonka voisi laajentaa millaisiin mittoihin tahansa. Se mikä kerrotaan toisin on usein aika pelottavaa ja jopa vastenmielistä, mutta on saatu näyttämään sympaattiselta ja inhimilliseltä.

Samalla tekniikalla tehtynä esim. 30-luvun saksalaiset rotulait saataisiin näyttämään itsestäänselviltä ja hyviltä ja ajanhengen mukaisilta, mikä tekee tällaisesta tavasta kuvata asioita aavistuksen verran kyseenalaista. Katsoja tietysti lopulta päättää mikä on mitäkin.

Pahinta on tietysti tietty arroganssi, joka katsojalle tarjottuun näkökulmaan sisältyy. Katsoja voi kokea olevansa kaiken kuvatun yläpuolella, parempi ihminen. Parempi kuin kuvatut perusruotsalaiset (tai -suomalaiset). Tämän kautta tarinat tuovat lohtua ja lieventävät katsojan omasta elämästään ja sen pettymyksistä saamaansa kärsimystä.

Poliittista sosialidemokratiaa, joka radikalisoituessaan voi johtaa monenlaiseen piipertämiseen ja ääritekoihin, mistä tulee mieleen 1960- ja 1970-lukujen uusvasemmistolaisuuden ja uutiskuvan nuoresta partaradikaalista Erkki Tuomiojasta Vietnamin sodan vastaisessa mielenosoituksessa.
     -     -      -     -

PS. Mieleeni tuli herkullinen tarina liittyen em. Tuomiojaan kotikadullaan Mechelininkadulla Helsingissä. Lehdissähän kerrottiin, miten ökypalkkainen, Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri ja SDP:n kantava voima ajoi katsastamattomalla autolla roimaa ylinopeutta eräänä tavallisena päivänä - ja poliisit pysäyttivät miehen... Tästä saisi todellisen 'Roy Andersson' -tarinan.

Linkki:

Andersson, Roy. Du levande. 2007. YouTube

"En motorcykel vill jag ha" från "Du levande" (2007). YouTube

Toni Puurtinen: Paraateista hautajaisiin 18.10.2007. Film-o-holic.com

Olli Sulopuisto. Sinä elävä (*****). 19.10.2007.Dome.fi

Sinä elävä (elokuva). Wikipedia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti