perjantai 27. helmikuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 424: "Outo levottomuus..."

Luettuani Julia Kristevan "Muukalainen itsellemme" (1992) loppuun (lähinnä kyllä selailin kirjaa, ja luin otteita sieltä täältä), minussa syntyi tarve kirjoittaa. Kirjoittaa vain muutama sana tähän paperinnäköiselle alustalle.

Sydämeni on täynnä riemua, ei kirjan takia, vaan siksi... Jääköön sanomatta miksi. Silti sisälläni on outo levottomuus, jota on vaikea pukea sanoiksi.

Aamulla herään niin kuin muinakin lauantaiaamuina. Klo 9:18 astun Hämeenlinnan rautatieasemalla henkilöjunaan, jolla matkustan Helsinkiin. Minulla ei ole mitään sen kummoisempaa ohjelmaa. Saatan käydä jossain näyttelyssä, Kirjasto 10:ssä. Jossain syömässä. Kunhan vaeltelen yksikseni. Iltapäivällä hieman ennen klo 15:tä astun Bio Rexin ovesta sisään, ja toivon saavani mukavan paikan elokuvateatterista ja alan katson suurelta screeniltä Ridley Scottin "Alienia". Jos mitään ihmeellistä ei sitä ennen tapahdu...

     *    *    *

Päätäni hieman särkee, mikä kai kuuluu asiaan. Ennen kuin menen nukkumaan luen muutamia Anna-Leena Härkösen "Ihana nähä! ja muita kirjoituksia" (2015) -kirjan lyhytproosatekstejä. Saatan silmäillä kirjan läpi kokonaankin. Mietin vielä sitäkin kierränkö Katumanjärven puiston ympäri - jos se vaikka lieventäisi päänsärkyä. Luultavasti teen niin ja teen pienen lenkin yön pimeyteen.

Tällaisilla lenkeillä saattaa nähdä jäniksen tai jopa ketun polun varressa. Pilvettömältä taivaalta voi katsella tähtiä, sen verran pimeää puiston alkupäässä on.

Kävellessä on myös mukava aina mietiskellä asioita. Pää pelaa paremmin kuin näin vain istuessa ja ihmetellessä paikallaan.

     *    *    *

Kristevan kirjan viimeinen alaotsikko on 'Kammottovan semiologia'. Ranskassa semiotiikasta puhutaan semiologiana ja kyse on samasta asiasta, yleisestä merkkiopista tms.

Alienien / muukalaisten pelko liittyy siihen, miten pelkäämme ennemmin itseämme kuin muita. Ja omat pelot projisoidaan toiseen. Kammo tai kauhea pelko tulee epävarmuudesta ja hämmennyksestä, mikä liittyy vierauden tai toiseuden kohtaamiseen.

Huomioni kiinnittyi erityisesti näihin häiritsevän koukeroisiin lauseisiin:

"Symboli lakkaa olemasta symboli ja omaksuu symboloidun koko tehon ja merkityksen. Toisin sanoen merkkiä ei koeta mielivaltaiseksi, vaan se saa reaalista arvoa. Seurauksena aineellinen todellisuus, johon merkin piti viitata, murenee mielikuvituksen alla, mikä on vain psyykkisen todellisuuden liiallista painottumista suhteessa aineelliseen todellisuuteen. Tulemme näin ajattelun kaikkivoipuuden eteen. Rakentuakseen ajattelu kumoaa sekä merkkien mielivaltaisuuden että todellisuuden autonomian ja alistaa ne infantiileja toiveita ja pelkoja koskeville kuvitelmille."

Mitä tämä suomeksi sanottuna tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että sanoin minä tässä nyt mitä tahansa, se voidaan tulkita ihan miten tahansa. Jos lukija haluaa olla pahansuopa, hän näkee tässä sitä mitä haluaa nähdä. Jos hän on hyväntahtoinen, hän näkee jotain muuta. Lukijan oma ajattelu määrää / määrittää mikä on mitäkin, enkä minä voi sille mitään. Niin on tietysti aina.

Siksi pelkkä kirjoittaminen, ilman ajatustenvaihtoa ja keskustelua, on äärimmäisen turhauttavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti