maanantai 9. helmikuuta 2015

Valtonen: "He eivät tiedä mitä tekevät" (2014)

Mitä tapahtuu kun isä tutkii työkseen kissojen hermosoluja ja pojan elämäntehtävä on puolustaa eläinten oikeuksia?  Alussa on pieni perhe: Joe, Alina ja vastasyntynyt Samuel. Joe on amerikkalainen neurotieteilijä, joka yrittää edetä urallaan uudessa kotimaassaan Suomessa. Alina on puolestaan jättänyt omat opintonsa ja keskittyy hoitamaan Samuelia kotona.  

Vuosia myöhemmin Joe elää palkittuna huippututkijana Yhdysvalloissa uuden, onnellisen perheensä ympäröimänä. Toisella mantereella aikuisuuden kynnyksellä tasapainoileva Samuel etsii omaa paikkaansa. Kun sopiva ideologia ja yhteisö viimein löytyvät, mikään ei voi enää pysäyttää häntä. Isänsä tapaan hän on valmis tekemään vaikeitakin ratkaisuja oikeaksi uskomansa asian takia. Olisitko sinä? (Takakansi)

     *    *    *

Tarkoitukseni on viikon aikana lueskella tätä kirjaa. Erilaisten esittelyiden ja arvioiden kautta tuntuu siltä, että kirjan on melkein jo lukenut, mikä on tietysti harhaa.

    *     *    *

Heti tuoreeltaan saatuaan 27.11.2014 Finlandia-palkinnon mm. Ylen Mia Gustafsson haastatteli kirjailijaa. Jussi Valtonen korosti, että hän oli halunnut tehdä ennen muuta yhteiskunnallisen romaanin, mistä ilmeisesti myös on kyse, mikä sisältää useita teemoja, joita kirjassa käsitellään. Keskeisimpiä ovat tieteeseen, teknologiaan ja ympäristöön liittyvät kysymykset.

Tiedemaailma on tullut Valtoselle tutuksi sen kautta, että hän on itse psykologi, joka juuri viimeistelee omaa väitöskirjaansa neuropsykologian alalta.

Itse kirja on kirjailijan mukaan syntynyt hämmennyksestä sen edessä, mihin maailma oikein on menossa. Uuden teknologian käyttöönotto eri elämänaloilla sen kuin kiihtyy.

Keskustelu päämääristä ja niiden taustalla olevista arvoista on tällä hetkellä varsin vähäistä ja asiat vain näyttävät menevän johonkin suuntaan ilman että kukaan ohjaa kehitystä, mikä on tietysti markkinatalouden logiikkaa, jota ohjaa kristinuskosta tuttu näkymätön käsi eli kolmiyhteinen jumala. Tosin ei-kristityissä maissa ei tällaista näkymätöntä kättä ole.

     *     *    *

Vasta tänään tiistaina 10.2. pääsin kirjan kimppuun, ja lukaisin ensimmäiset 200 sivua. Sanoisin: ei mitenkään kovin hääppöinen kirja. Vaikea ymmärtää professori Anne Brunilan suitsutusta. Tosin luultavasti samaa luokatonta tasoa kuin valitsijansa. Hävettää, jos tällaista lähdetään kääntämään esimerkiksi englanniksi.

JATKUU...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti