tiistai 3. helmikuuta 2015

Žerebtsova: "Sodan sirpaleet. Nuoren tytön päiväkirja" (2014)

Kun Polina Žerebtsova oli 14-vuotias, toinen Tšetšenian sota alkoi. Sota oli jo kolmas tytön elämässä. Hän haavoittui pommituksessa ja joutui jäämään Groznyiin äitinsä kanssa, kun muut lähtivät. Oli vuosi 1999.

Keskellä sotaa Polina Žerebtsova janosi tietoa ja elämää, rakastui, opiskeli karatea ja kirjoitti runoja. Hän merkitsi kokemukset päiväkirjaansa. Sodan sirpaleet kertoo nuoren naisen tunteista, pelosta ja surusta keskellä piiritystä ja nälänhätää. Raaka tuho ja eloonjäämistaistelu limittyvät unelmiin tavalla, joka valaa uskoa inhimillisyyteen myös äärimmäisissä olosuhteissa.

Federaation joukkojen voimankäyttö Tšetšenian aseellisen konfliktin aikana syys–lokakuussa 1999. (Into Kustanus)

     *     *     *

Muistan vielä, miten suomalaisessa julkisuudessa puhuttiin, hyvin propagandisesti mm. Pertti Salolaisen suulla, tästä sodasta. Tällaista propagandistisuutta ei tässä kirjassa ole. Ihmiset jotka elävät sodan keskellä, elävät arkeaan ja yrittävät selviytyä. Olivat he sitten tsetseenejä tai venäläisiä.

Toinen vaikutelma on, että elämä on melkoisista pommituksista ym. huolimatta melko tavanomaista. Polina opiskelee, tosin kotonaan. Koulua hän ei sodan takia käy niin kuin eivät muutkaan lapset. Sen sijaan hän käy torilla myymässä, mitä sitten myykään. Sitä hän ei jostain syystä tarkkaan kerro.

Välit tsetseeni-naapureihin ovat toisinaan kireät, toisinaan tavanomaiset. Jotkin asukkaat lietsovat naapurustossa kenties turhautuneisuuttaan venäläisvastaisuutta, mikä ei kuitenkaan muutu väkivallaksi tai avoimeksi syrjinnäksi. Elämä on kuitenkin mahdollista.

Silmiin pistävää on, että kaikkea on vaikka ehkä niukasti. Radiota kuunnellaan ja kasettisoitinta soitetaan, kirjoja luetaan. Ruokaa on, vaikka sen hinta jossain vaiheessa kohoaa hyvin korkeaksi. Ja rakastettukin 14-vuotiaalla tytöllä on, joka on häntä paljon vanhempi 21-vuotias nuorimies Aladdin.

     *     *     *

Tilanteet parin vuoden aikana kuitenkin vaihtelevat. Polina jopa haavoittuu jalkaan, mutta selviää siitä, koska saa tarvittavaa hoitoa. Kouluun hän pääsee joksikin aikaa, ja sitten taas elämä muuttuu toisenlaiseksi. Torikauppakin vaikeutuu tsetseenien tekemien iskujen ja venäläisten vastaiskujen takia.

Kirjan kautta piirtyy sama kuva Groznyista kuin uutiskuvista. On hämmästyttävää, miten ihmiset ovat säilyneet hengissä tällaisessa kaaoksessa.

     *     *     *

Tällaiset elämäntarinat panevat todella miettimään länsimaista arvomaailmaa: niitä jotka pitävät yllä maailman aseteollista kompleksia. Mm. tällaisia sotia käydään mitä luultavimmin eurooppalaisin asein. Muistan miten Persianlahden sodan aikana hieman ennen tätä sotaa keskusteltiin siitä, miten sodan aikanakin saksalaisia ym, aseita virtasi sotaa käyvään maahan. 

Kun sittemmin presidenttina toiminut Tarja Halonen oli vielä ulkoministeri, hän hyväksyi aseviennin Suomesta sotaa käyvään Indonesiaan. Jokin EU:n ja USA:n - ja tietysti myös Venäjän - toiminnassa globaalilla tasolla mättää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti