keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Attenborough: "Gandhi" (1982)


Tarina tunnetun intialaisen lakimiehen elämästä, josta tuli kuuluisa siitä, miten hän väkivallattomasti ja menestyksekkäästi vastusti kannattajineen Britti-hallintoa. (IMDb)

Brittielokuva "Gandhi" (1982) palkittiin ilmestymisvuonnaan parhaan elokuvan 'Oscarilla'. Richard Attenboroughin ohjaama ja John Brileyn käsikirjoittama elokuva kertoo Mahatma Gandhista, joka oli väkivallattoman vastarinnan johtajia brittiläisessä Intiassa. (Wikipedia)

     *     *     *

Jostain syystä olen viime päivinä katsonut vain itselleni kohtalaisen tuttuja ja moneen kertaan nähtyjä elokuvia. Toisella tai kolmannella kerralla tarinoista löytyy aina jotain sellaista, mihin ei alun pitäen ollut kiinnittänyt huomiota.

Mohandas Gandhin toiminnassa oli hänen vaimonsa Kasturba tiiviisti mukansa. Parhaiten se näkyi arkisessa elämässä ashramissa, kylässä jossa he asuivat. Kaikki tekivät kaikkia töitä.

Gandhin uskonnollisuus tulee esiin monessa kohdassa mihin ei välttämättä kiinnitä aluksi huomiota, myös hänen politikassaan ja miten toimintastrategiassaan hindu-filosofia on keskeisessä roolissa eikä vähiten häne väkivallattomuuden oppinsa.

     *     *     *

Suhtautuminen muslimivähemmistöön on ratkaisevassa asemassa siinä, miten Gandhi ja Kongressipuolue menestyivät siirtomaaisäntiään vastaan käymässään kamppailussa, joka tähtää Intian valtiolliseen itsenäistymiseen.

Mohandas oli itse kotoisin pienestä kaupungista, jossa oli lukuisia eri uskonnollisia ryhmittymiä, jotka elivät sopuisasti rinnakkain: sikhejä, sunneja, juutalaisia, erilaisia hinduja, ehkä muutama kristittykin, joita lähetystyön kautta tietysti tuli jonkin verran kuvaan mukaan (esim. sotilaat, virkamiehet).

Kristityillä ei Intiassa ollut kuitenkaan kovin paljon menestymisen mahdollisuuksia hindujen ja muslimien hallitessa uskonnollisia yhdyskuntia, jotka eivät olleet sisäisesti mitenkään homogeenisia. Lisäksi Gandhi korostaa, miten esim. papit surutta sekoittivat pyhiä kirjoja keskenään, mikä ei tietysti kirjauskonnonnossa, jollaisia juutalaisuus ja kristinusko ovat, ollut mahdollista.

Ja kristinusko oli tietysti brittien uskontoa, josta ei edes periaatteessa varsinkaan kansojen syvissä riveissä oltu kiinnostuneita. Gandhi itse mm. tässä elokuvassa flirttailee kristityn papin kanssa, mutta lopulta hylkää tämän avun, sillä intialaisten on tultava omin avuin toimeen.

     *     *     *

Sota-aikana 40-luvulla brittihallinto pitää hindu-aktivisteja joko kotiarestissa tai vangittuna. Hindut ja muslimit vastustavat sotaa, eivätkä halunneet olla sen kanssa missään tekemisissä.

Intian tilannetta olisi herkullista verrata, vaikkapa Pohjoismaihin. Ne olisivat voineet toimia yhdessä ja erikseen samalla tavalla kuin intialaiset, mutta ennemmin valitsivat puolensa ja osallistuivat eri tavoin 2. maailmansotaan.

Hieman ennen itsenäistymistä tilanne Intian ja Pakistanin välillä oli varsin paha, sillä miljoonat hindut vaelsivat pohjoisesta etelään ja päinvastoin. Väkijoukot ottivat väkivaltaisesti yhteen ja esimerkiksi Kalkutan alueella ja muilla kaupunkialueilla oli suoranainen sotatila.

Intialaiset poliitikot, joilla valta oli vähitellen siirtymissä briteiltä, eivät hallinneet tilannetta - ja he kenties liiaksi turvautuivat kulttimaineen saavuttaneeseen Mohandas Gandhiin sen sijaan, että olisivat pyrkineet itse tarkoin miettimään, miten tilanteessa kannatti toimia.

     *     *     *

Lopulta keskinen kahinointi kuitenkin päättyi, mihin omalta osaltaan vaikutti mm. Gandhin nälkälakko, mikä pakotti eri osapuolet. lähinnä hindut ja muslimit, miettimään omaa toimintaansa.

Niin paljon kun Gandhi ja hänen mielisensä saivatkin hyvää aikaan, paljon jäi myöskin kesken tai meni vimoon, mikä näkyy vielä tänä päivänä.

Esimerkiksi Intia (hinduvaltio) ja Pakistan (muslimivaltio) ovat jatkuvassa sotatilassa keskenään, vaikka mitään aktiivisia sotatoimia maiden väillä ei juuri olekaan. Kummatkin ovat kehittäneet ydinaseen, joka on yksi globaali uhka maailmanrauhalle.

Intian nationalistinen kansallisvaltio-ratkaisu 1940-luvulla ei kenties ollut kovin kestävä, kun asiaa ajattelee vuosisatojen ja vuosituhansien perspektiivissä. Euroopassa Iso-Britanniassa koulutuksensa saanut britti-juristi Mohandas Gandhi ajatteli niin kuin eurooppalaiset ajattelevat valtioista.

Toimivampi ja kestävämpi ratkaisu olisi ollut tilanne, jossa oltiin ennen brittien alueella saapumista. Mitään keskitettyä hallintoa, mikä oli kloonattu briteiltä ei välttämättä olisi tarvittu ja brittihallinnon olisi voinut purkaa, mitä tällaista ei kuitenkaan tehty.

     *     *     *

"Gandhi"(1982)  -elokuvan lopulla em. asioita on analysoitu lähinnä siltä kannalta, että ikääntyvä 'maan isä' yhä vähemmän kuunteli sitä, mitä muut hänelle sanoivat - ja teki omia ratkaisujaan ehkä liian vähäisen tiedon ja ymmärryksen pohjalta. Vastaavasti muut sokeasti kuuntelivat Gandhia silloinkin, kun hän ei selvästi ollut kantoineen kunnolla kartalla.

Tiedon sijaan Gandhi turvautui mediaatioon ja rukoiluun tms. mikä johti hänen ajatuksensa pois reaalimaailman asioita. Kenties hän alkoi uskoa olevansa jonkin hindujen jumalan inkarnaatio tai buddha tms.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti