sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 117 -

CC by  Mimmi Lithen - Carpe Diem
Olen viikon verran miettinyt, hyvin poukkoillen, 'Teemanäyttelyä' Vanamo - verkkokirjastoon. Lähdin liikkeelle suomalaisten uususkonnollisuudesta eli New Age -filosofioista ynnä muista sellaisista, mutta en ole saanut oikein kohdennettua sitä, mihin oikein tällä kertaa paneudun.

Tajusin jossain vaiheessa, että aihepiiri on loputtoman laaja, mikä on oikeastaan aika hämmästyttävää ja hämmentävää. Mikä näissä niin uusissa kuin vanhoissa uskonnoissa jaksaa kiinnostaa. Nehän ovat usein mahdollisimman kaukana siitä todellisuudesta, jossa ihmiset elävät ja ennemmin vieraannuttanut jokapäiväisistä asioista ja ongelmista kuin tuovat siihen, mitään mieltä ja järkevää jäsennystä.

      *     *     *

Jotkut asiat ovat vähitellen tulleet selviksi. Kyse on pitkälti suvaitsemattomasti ja ylimielisesti muihin uskontoihin ja elämänfilosofioihin suhtautuvien kristittyjen jatkuvasta kriisistä oman uskonnollisuutensa suhteen.

Varsinkin protestanttien on vaikea niellä ajatusta, että he itse omalla toiminnallaan vähitellen ajavat itsensä umpikujaan. Tekojen ja puheiden ristiriita on kaikessa mahdollisessa tekemisessä niin ilmeistä, että tältä mielenhallinnan ja -manipuloinnin järjestelmältä putoaa lopulta kokonaan pohja.

Ensimmäinen heikko signaali Suomessa saatiin 1980-luvun alussa, kun Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Harri Heino julkaisi kirjansa "Mihin Suomi uskoo" (1985). Kirja oli uskovaisille shokeeraavaa luettavaa ja tuloksia yritettiin selitellä monella eri tavalla. Tyly tosiasia oli, ettei suuri osa suomalaisista uskovat 'kansankirkkonsa' opetuksiin.

Heillä ei ollut toisaalta myöskään mitään aikomusta erota kirkosta, mutta Kirkosta eroaminen on viimeisen 30 vuoden aikana kuitenkin tullut varsin arkiseksi ilmiöksi ja syyt eroamisesta ovat nekin monenkirjavia.

      *     *     *

Heino luetteli kirjassaan kaikkiaan yli 500 virallista uskonnollista yhdyskuntaa, joita tuolloin löytyi Suomesta. Tänä päivänä määrä on ylittänyt tuhannen (n. 1050) eikä loppua ilmeisesti ole.

Jos 5,5 miljoonan ihmisen väestöstä löytyy tällainen määrä toisinajattelijoita tai ehkä ennemmin toisintekijöitä, tulee se jossain vaiheessa näkymään jollain tavalla esimerkiksi politiikassa.

Tai se näkyy jo siinä, etteivät yhteiset asiat kiinnosta kuin niitä, jotka kuuluvat ns. ylempiin keskiluokkiin tai uusiin keskiluokkiin, joiden etuja niin puolueet kuin työmarkkina- ja elinkeinoelämän järjestöt ajavat.

Otan satunnaiseksi esimerkiksi hindulaisuuteen perustuvat yhdyskunnat, joiden naiivisti etukäteen oletin olevan mahdollisimman kaukana suomalaisten omasta ajatusmaailmasta ja - toimintatavoista. Olin hyvin väärässä hätäisine oletuksineni, ja en olisi tehnyt koko oletusta, jos olisin vähänkin vaivautunut ajattelemaan asiaa.

Kimmo Ketolan kirjassa "Uskonnot Suomessa" (2008) kerrotaan varsinkin tarkkaan siitä, mitä hindulaisuuteen pohjautuva uskonnollisuus on ollut Suomessa.

Kaikki alkoi yllätyksettömästi 1960-luvulla, kun itämaiset uskonnot rantautuvat mm. populaarikulttuurin kautta Länsi-Eurooppaan. Esimerkiksi The Beatles -yhtyeen jäsenet olivat yksiä merkittävimpiä hindulaisuuden tutuksi tekijöitä tuon ajan maailmassa.

Ketola on listannut kirjassa 14 hindulaisuuteen pohjautuvaa uskonnollista yhteisöä, joista monet ovat hyvin tuttuja: Krishna-liike, Jooga- ja tantrakoulu Natha, Suomen Amma-keskus ja TM-liitto.

     *     *     *

Niinpä niin, julkisuudesta tuttuja juttuja. Ja Krishna-liikkeen jäseniin olen vuosien varrella törmännyt lukuisia kertoja, sillä he ovat innokkaita Veda-kirjojen kääntäjiä ja kaupittelijoita, ja joka kerta on omaan hihaankin tarttunut jokin kirja. Sympaattisia ja miellyttäviä ja aina melkoisen nuoria aikuisia keltaisissa kaavuissaan ja munkin-habituksessaan.

TM:ä - eli transsendentaalinen mietiskelyä käsitteleviä kirjoja alkoi ilmestyä suomeksi 1970-luvun alussa, ja ne olivat ensimmäisiä meditaatiota käsitteleviä kirjoja ennen kuin esimerkiksi buddhalaisuuden eri muodoista tiedetttiin Suomessa yhtään mitään. Kurssit olivat tupaten täynnä - lähinnä (nuoria) naisia.

Kun keskustalainen kulttuuriministeri ja ex-missi Tanja Karpela 2000-luvun alussa kutsui Äiti-Amman Suomeen aiheutti se tietysti melkoisen kohun ja porun. Sittemmin moneet julkisuuden henkilöt ovat liputtaneet tämän karismaattisen halailevan hindunaisen toiminnan puolesta.

     *     *     *

Ja tietysti jooga, jota tuskin kukaan on onnistunut kokonaan välttämään liittyy sekin hindujen mietiskelyyn. Esimerkiksi viime vuosina tutuksi tullut Astanga-jooga sopii kelle tahansa perinteisen aamu- ja päivävoimistelun korvikkeeksi. Eräs tuttavani joitain vuosia sitten jatkavasti teki tiettyjä perusliikkeitä, jotka opetti minullekin. Käynnistävät tehokkaasti aamuun kuin aamuun,

Kuluvana viikonloppuna olen katsellut muutaman hindulaiseen perinteeseen kuuluvan elokuvan, mitkä ovat olleet mieltä avartavia ja viihdyttäviä kokemuksia. Intiassa suositut tarinat kolahtavat kyllä suomalaiseenkin. Esimerkiksi sympaattisesta Ganesha -norsujumalasta ei voi olla pitämättä, ja se liittyy kaikkia hindujen jokapäiväiseen arkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti