maanantai 23. maaliskuuta 2015

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 119 -

CC by  Mimmi Lithen - Carpe Diem
Tanskalaisen Lars von Tierin elokuva "Melancholia" (2011) on minulle erityinen. Se on ainoa ja ensimmäinen elokuva, jonka katselu tuottaa suorastaan fyysistä tuskaa. Ehkä siksi että tiedän ja tunnen Justinen syvän masennuksen joka solullani.

On mieletön tunne, kun ei pysty, ei pysty kunnolla nostamaan kättään, ei nousemaan sängystä, ei tekemään mitään muuta kuin äärimmäisten ponnistusten avulla, mikä vaatii enemmän tahdonvoimaa kuin mikään muu mitä on koskaan tehnyt.

     *     *     *

Ja miten lohdullista onkaan, että elokuva on - vai onko - tieteiselokuva, joka päättyy siihen miten komeetta osuu maahan ja hävittää kaiken. Kaikki profetiat, ennustukset, nostradamukset ja tiedemiesten laskelmat saavat pitkän nenän.

Lopussa on syvä, vapauttava helpotus ja lohdullinen loppu. Ikään kuin koko Maapallo olisi tehnyt itsemurhan, jota Justinen ei tarvinnut tehdä. Eikä hän olisi siihen pystynytkään tai ennemmin jaksanut. Hän jaksoi vain nukkua ja vaivoin olla. Odottaa komeetan törmäystä nurmikolla eräänä yönä lootus-asennossa istuen, yhdessä siskonsa Justinen kanssa.

     *     *     *

Masennus, "Melancholia" saa kaiken näyttämään kirkkaalta ja selkeältä, selkeämmältä kuin mikään koskaan aiemmin.

Ironisesti nimetty komeetta on sekin nimeltään Melancholia ja vasta viime tingassa muutkin vihdoin uskovat, kun näkevät komeetan kohta osuvan Maapalloon...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti