perjantai 13. maaliskuuta 2015

Lundberg: "Metsästäjän hymy" (2014)

Finlandia-palkitun Ulla-Lena Lundbergin "Metsästäjän" (2014) hymy johdattelee lukijan kallio- ja luolamaalauksien ja –piirrosten kiehtovaan maailmaan. Se ulottuu Zimbabwen Domboshawasta Astuvansalmelle ja Nämforseniin, Afrikasta Espanjan, Ranskan ja Venäjän kautta Pohjolaan. Lundberg esittelee kalliotaidetta sekä omien vaikutelmiensa että tieteellisen ajattelun kautta. Hän osoittaa, miten objektiivinen ja subjektiivinen sekoittuvat toisiinsa, kun kysytään, millaisia olivat ihmiset, jotka tällaista ilmaisuvoimaista taidetta laativat. Miten he elivät? Miten kuvia olisi tulkittava? (Teos -kustantajan sivusto)

     *    *    *

Suomenruotsalainen kirjailija Ulla-Lena Lundberg on löytänyt tiensä suorastaan suomalaisten sydämiin. Tyhjän paikan, mitä mitkään maailman uskonnot eivät pysty täyttämään vaan vain ihmisten itsensä kertomat tarinat itsestään ja menneisyydestään.

On toisaalta harmillista ja toisaalta lohdullista, miten vähän vanhat kalliopiirrokset pystyvät kertomaan tekijöistään. Ihmiset ovat kehitelleet monenlaisia teorioita siitä, miksi kuvia on tehty ja näitä vaihtoehtoja Lundbergin käy läpi kierrellessään ympäri Pohjoismaita ja maailmaa.

Omaan mieleeni piirtyy kaksi Astuvansalmen joutsenta, jotka löytyivät kalliopiirroksille tyypilliseen tapaan järviin rajoittuvista kallioista. Käytin kauan aikaa sitten joutsenia Kansainvälisen arkeologisen -symposiumin julisteessa, jonka tiedostus- ja markkinoitianeiston suunnittelin ja toteutin.

     *    *    *

Lundbergin kirjasta voisi poimia monia kiinnostavia yksityiskohtia, joista osa on tuttuja ja jotkut uutta ja asioita mielenkiintoisella tavalla uudelleen jäsentävää tietoa ja ymmärrystä.

Esimerkiksi itäsuomalainen karhukultti ilmiönä on kiinnostava mm. siksi, että samanlaista kulttia on harjoitettu todistettavasti 15 - 20 000 vuotta ainakin, luolakarhun ajoista lähtien. Tällaiset luolapiirroksiin perustuvat tiedot ovat hätkähdyttäviä ja maailmankuvaa avartavia, vaikka eivät sinänsä aivan uusia ja yllättäviä.

Nykyihminen joutuu kuitenkin tällaisten tietojen perusteella muokkaamaan maailmankuvaansa uudelleen, niin menneisyydestä kuin nykyisyydestäkin. Eli peruskysymys - jälleen kerran - on suhtautuminen ikiaikaisina pitämiimme suuuriin uskontoihin, jotka loppujen lopuksi ovat hyvinkin uusia ja suuriin sivilisaatioihin ja maanviljelykultuuriin liittyviä innovaatioita, mikä tässä kirjassakin tuodaan hyvin esiin.

Karhukulttia on harjoitettu varovaisestikin arvioiden  5-6 kertaa kauemmin kuin esimerkiksi kristinuskoa, islamin uskoa ja buddhalaisuutta. Hindulaisuus on tuplaten vanhempaa perus kuin muut suuret uskonnot.

     *    *    *

Aiempien sivilisaatioiden uskonnot ovat syntyneet ja hävinneet sivilisaatioiden myötä, eikä ole mitään syytä olettaa, että nykyisetkin uskonnot kuolevat, kun niistä ei ole vallanpitäjille enää mitään hyötyä ja iloa.

Ja puheet jumalista liittyvät nekin vain ja ainoastaan valtajärjestelmiin. Kun hallitsijat ja yläluokka on halunnut oikeuttaa oman asemansa, on keksitty jumalia, joilta on rituaalein ja riitein haettu oikeus omalla toiminnalle. Siinä niiden järjestelmien moraali tiivistetynä, mistä "Metsästäjän hymyn" (2014) kirjoittaja on hyvin tietoinen.

Mielenkiintoista on miten esimerkiksi karhukultilla ei ole mitään syytä hävitä, koska se ei vanhene niin kuin uskonnot vanhenevat. Tällaiset kultit ovat aidosti IKIAIKAISIA. niin kauan on Maapallo olemassa tarvitaan tällaisia kultteja - ihmisen ja muun luonnon takia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti