sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Rönnkvist: "Bang bang you're dead" (2015)

"Sulla ei ole aavistustakaan millasta on olla yhtenä päivänä joku ja seuraavana ei-kukaan."

Johanna herää vankilasta.  Hän on ampunut 7 ihmistä ja odottaa muilta ihailua ja kunnioitusta. Mutta kuolleet eivät aio jättää häntä rauhaan ennen kuin saavat vastauksen kysymykseen; miksi?

"Bang bang you're dead" (2015) kysyy kysymyksiä, joita ei voi sivuuttaa ja vaatii vastauksia, joita ei voi antaa. (Rti:n sivusto)

     *     *     *

Riihimäen nuorisoteatterin -sivuston kuvaus meneillä olevasta amerikkalaisen käsikirjoittajana William Mastrosimonen näytelmästä "Bang bang you're dead" (alk. 1998) ei voisi olla paljon epäonnistuneempi. Näytelmän on ohjannut teatterin oma apulaisohjaaja Essi Rönnqvist.

Lyhyehkö, 1-näytöksinen näytelmä on vaikuttava ja onnistunut sekä alkuperäisen käsikirjoituksen mukainen.

    *     *      *

Näytelmässä tuodaan taitavasti esiin niin ihmisten väliseen vuorovaikutukseen kuin instituutioiden toimintaankin liittyvät rakenteelliset jäykkyydet ja epäkohdat. Suurin ongelma on juutalais-kristillinen kulttuuri, mikä on osattava lukea näytelmästä ulos, mikä vaatii paljon pohdintaa, ymmärystä ja kriittistä tulkintaa siitä, millainen länsimainen yhteiskunta on.

Sovinnainen ja moralistinen katsoja ei ymmärrä näkemäänsä - tai esittämäänsä.

    *     *      *

Näytelmän päähenkilö Josh / Johanna ei tietyllä tavalla toimi yksin tilanteessa, mikä panee koko länsimaisen oikeusjärjestelmän polttopisteeseen.

Ennen muuta Joshin vanhemmat ovat avainasemassa sen suhteen, mitä heidän tyttärelleen tapahtuu. He mm. ostavat metsästysaseen, jolla tytär tappaa ensin vanhempansa ja sitten koulukaverinsa.

Kukaan ei missään vaiheessa syytä vanhempia mistään. Siitäkään huolimatta että Josh on alaikäinen ja vanhempiensa vastuulla - jopa juridisesti.

    *     *      *

Hienovaraisemmin Joshiin vaikuttaa hänen isoisänsä, joka opettaa hänelle metsästystä. Tärkeä kokemus on 1. peuran kaataminen, ja miten isoisä siihen suhtautuu.

Tärkeää on että eläintä ei kunnioiteta vaan tappaminen on vain ikään kuin riitti aikuisuuteen, mikä järkyttää nuoren Joshin mieltä. Ja tekee tappamisen jatkossa helpoksi.

Isoisä on kiinnostunut saamaan Joshin vain hymyilevänä valokuvaan yhdessä kaatamansa eläimen kanssa. Itse tilanteeseen liittyviä tunteita ja mitä eläimelle tapahtui / miksi se tapettiin, ei tilanteessa käsitellä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti