sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Saksa: "Silence as a phrase" (2015)

Provokatorisista valokuvistaan ja näyttelyistään kuuluisaksi viime vuosina tullut Perttu Saksa shokeeraa tällä kertaa kuvillaan hevosista näyttelyssä "Silence as a phrase" (2015) Bulevardilla.

Viime vuonna hän voitti rahakkaan 'Fotofinlandian' kuvillaan täytetyistä apinoista, jotka jäivät mieleeni lähinnä kummajaisina. So what? Onhan ihmisiäkin ympäri Eurooppaa ja maailmaa vahakabineteissa, tosin ei tietysti täytettyinä.

      *      *      *

Tälläkään kertaa kuvat eivät tee minuun juuri mitään vaikutusta, mutta mietin miehen puheita. Mihin esimerkiksi viittaa näyttelyn nimi "Silence as a phrase" - suomeksi hiljaisuus fraasina.

Äkkiä ajatellen nimessä on kyse sanaleikistä. Fraasihan on joukko sanoja, joista yksi on pääsana, jonka ympärille fraasi rakentuu. Hiljaisuudessa puolestaan ei ole ensimmäistäkään sanaa, joten se ei voi rakentua minkään ympärille. Tai jos ollaan ihan tarkkoja hiljaisuus tietysti rajautuu sellaiseen, joka ei ole hiljaisuutta. Mikä sitten ei ole hiljaisuuutta...

Toisaalta sanat itse, joista fraasit koostuvat, ovat aina mykkiä. Sanat ovat pelkkää mykkää koodia. Tästä näkökulmasta Perttu Saksan fraasi, näyttelyn nimi, on mieletön ja itsessään mykkä. - Tällaiset sanaleikit ovat ensimmäisellä kerralla kuultuna / luettuna kiinnostavia, mutta ne kuluvat heti puhki.

      *      *      *

Näyttelyn esittelyssä käytettyä ilmaisua yritetään avata. Sen sanotaan viittaavan ranskalaisen postmodernin filosofin Jean-Francois Lyotardin ajatuksiin siitä, miten "kieli ja yhteiset tarinat eivät enää riitä kuvaamaan oikeaa tai väärää– yleispätevää eettistä viitekehystä".

Mitä ihmettä tämä on? Onko joskus ollut olemassa jokin "yleispätevä eettinen viitekehys"? Lyotard jakoi kertomukset suuriin ja pieniin kertomuksiin - ja suuriakin kertomuksia oli USEITA. Koskaan ei ole ollut yhtä suurta yleispätevää kertomusta kuin ehkä niiden mielestä, jotka ovat julistaneet oman totuutensa kaikkien totuudeksi. Tällainen kertomushan on esim. juutalaisen essealaisen kalastajan Jeesus Nasaretilaisen kristinuskon Suuri kertomus tai vaikkapa argentiinalaisen lääkärin, sotilaan ja marksilaisen Ernesto 'Che' Guevaran suuri kertomus.

      *      *      *

Jokin tässä on pahasti pielessä. Kieli ja tarinat riittävät kaikkeen siihen, mikä on ihmiselle mahdollista. Perttu Saksan kuvatkin kertovat tarinaa jostain jollakin kuvien ilmaisemalla kielellä. Ne eivät ylitä todellisuutta, jossa ihmiset ja eläimet elävät.

Hiljaisuus rinnastetaan ihmisten tunteisiin, mikä on sikäli outo rinnastus, että tunteet eivät ole koskaan hiljaisia vaan hyvinkin äänekkäitä ja voivat ilmetä esimerkiksi raivokkaana HUUTONA ja mielettömänä tunteenpurkauksena, joka ei avaudu kelleen - edes huutajalle itselleen.

      *      *      *

Kuollutta ja päästä nyljettyä hevosta 'Presence' -valokuvasarjassa mystifioidaan äärimmilleen ristiriitaisten tunteiden purskauttajana. Tässä on jotain joka epäilyttävästi muistuttaa sitä estetiikkaa, jota 30-luvulla harjoitettiin futurismin nimisssä Italiassa ja Saksassa.

Nyljetty hevonen tuo mielikuvia saksalais-italialaisen Curzio Malaparten 'Talvisota'-kuvauksesta hevosista, jotka jäätyvät elävältään kiinni Laatokan jäihin. Ja hevonen assosioituu Sydney Pollackin elokuvan "Tapetaanhan hevosiakin" (1969) -elokuvan nimeen, jossa ihmisiä kuolee kuin kärpäsiä tanssilattialle kilpailun uuvuttamina.

Hevosesta tehdään kristusmainen marttyyri, joka ei kuitenkaan kuole minkään muun tähden kuin siksi, että ihminen sitä haluaa. Ja näin ollaan siirrytty johonkin, joka on kaikkia uskontojakin universaalimpaa .. etiikkaa. Ja etiikka tulee vain siitä - ja silloin - kun kuolleen näkeminen hieman .. hieman .. kavahduttaa?

Linkit:

Satu Nurmio.Valokuvaaja Perttu Saksa: Teurastaminen on äärimmäisen visuaalista. Yle Uutiset / Kulttuuri 6.3.2014

Jean Ramsay. Perttu Saksan näyttely viiltää pintaa syvemmältä. Creat.fi

Perttu Saksa. SILENCE AS A PHRASE. 6.3.–1.4.2015 helsinkicontemporary

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti