lauantai 7. maaliskuuta 2015

Sheridan: "Isän nimeen" (1993)

Mies pakotetaan tunnustamaan IRA:n pommi-isku, jota hän ei ole tehnyt, mistä seuraa se, että myös hänen isänsä joutuu vankilaan. Englantilainen naisjuristi taistelee heidät vapaaksi. Mutta aikaa on kulunut jo 15 vuotta... (IMDb)

"Isän nimeen" (1993) on yhdysvaltalainen elokuva, joka perustuu Gerry Conlonin omaelämäkerralliseen teokseen, joka kertoo kolmesta irlantilaismiehestä sekä yhdestä naisesta jotka kaikki tuomittiin väärin perustein pommi-iskuista Englannin Guildfrodissa. Myös Conlonin seitsemän sukulaista, mukaan lukien hänen isänsä Giuseppe Conlon, todettiin syyllisiksi avunannosta iskuihin. Pubeihin tehdyissä iskuissa kuoli vapaalla olleita brittisotilaita ja siviili. Heidät kaikki lukuunottamatta Conlonin isää, "Guildfordin nelikko" ja "Maguiren seitsemän" vapautettiin vuonna 1989. Giuseppe Conlon menehtyi syyttömänä vankilassa kuuden vuoden vankeuden jälkeen. (Wikipedia)

     *     *     *

Länsimainen oikeusjärjestelmä toimii syyttäjän ehdoilla. Kuka tahansa keksiikin syyttää ketä tahansa mistä tahansa, todennäköisesti saa syytteensä läpi, kunhan osaa esittää taitavaa teatteria.

Totuus on toissijaista suhteessa siihen, että syytetty saadaan tuomittua - ja asia pois päiväjärjestyksestä.

Tällaiset ääritapaukset, mistä Jim Sheridanin tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa "Isän nimeen" (1993) on kyse, panevat tietysti miettimään, mikä on taustalla oleva ideologia.

Pohjois-Irlannissa vastakkain olivat tunnetusti samat tahot kuin ensimmäisessä laajassa eurooppalaisessa 30 -vuotisessa sodassa 1600-luvulla eli prostestantit ja katolilaiset. Päähenkilö Gerry Conlon on katolinen, joka sekä kansalaisuutensa että uskonsa takia oli toisella puolen kuin brittihallinto / hallitus.

     *     *     *

Sen sijaan että oikeudessa olisi pyritty selvittämään, mitä tapahtui eräänä päivänä 5.10.1974 guildfordilaisessa pubissa Lontoossa, joukosta ihmisiä tehtiin syyllisiä tapahtumiin, joiden kanssa heillä ei ollut mitään tekemistä.

Kyse ei selvästikään ole enää pelkästään oikeudenkäytöstä vaan kristillisestä moraalista, jota syyttäjät soveltavat tilanteessa. Moraali on samaa kuin muissa tilanteissa, joissa voidaan surutta rikkoa omia ja itseasetettuja moraalisia sääntöjä.

Kun toisella puolen ovat muut kuin 'me', perinteisesti näitä on kutsuttu 'pakanoiksi', heille voi tehdä käytännöllisesti katsoen mitä tahansa. Tällaisissa tilanteissa tulee myös selväksi se, ettei kristinusko voi olla humanismia vaan se ammentaa oikeutuksensa julmiin tekoihin joltain ylemmältä, ihmistä ylemmältä taholta, joka antaa luvan tehdä toiselle ihmiselle  mitä tahansa oikean uskon ja 'totuuden' nimissä.

     *     *     *

Tällaiset katharsikseen tähtäävät elokuvat - hyvät tarinat - ovat siitä ikäviä, että ne antavat harhaisen kuvan siitä, että asioille voi oikeasti tehdä jotain.

Linkki:

Gerry Conlon obituary. The Guardian

Guildford pub bombings. Wikipedia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti