tiistai 3. maaliskuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 428: "1864"

Tulin vasta hieman ennen iltayhdeksää kotiin iltavuorosta. Ja niin kuin varmaan monet muutkin: avasin automaattisesti television - ja istuuduin nojatuoliin katsomaan Ole Bornedalin tanskalaissarjaa "1864" (2014), sen 2. viimeistä jaksoa.

Sotakuvaukset ovat aina vain naturalistisempia ja herättävät syviä inhon ja vastenmielisyyden tunteita. Väsyneenä ei lisäksi jaksa torjua tällaisia tunteita vaan tapahtumat tulevat iholle.

Jakson lopulla toinen sarjassa seuratuista veljeksistä eli Laust kuolee ja Peterin kerrotaan sairastuneen 'shell shockiin' eli posttraumaattiseen stressioireyhtymään (PTSD). Viimeisissä kuvissa vielä näytetään pitkään miehiä, joilla oli tämä häiriö, joka tuli yleisesti tutuksi 1. maailmansodan jälkeen.

     *     *     *

Tietysti, näinhän nämä asiat tulee esittää ja korostus oli vielä siinä, että kaikki tapahtui länsimaisen demokratian nimissä, mikä teki tanskalaisten liberaalipoliitikkojen vouhkaamisesta aina vain irvokkaampaa. Hyviä muistutuksia 2010-luvun pohjoismaalaisille, että edes pitkään vallassa olleisiin puolueisiin ja poliitikoihin ei voi luottaa. Ainoa vaihtoehto tänä päivänä on täydellinen yksipuoleinen aseistariisunta, mikä olisi syytä aloittaa heti.

Se yhteiskunnallinen liike, joka 1. uskaltaa asettaa selkeitä ja konkreettisia, yhteiskunnallisia oloja selkeästi parantavia tavoitteita tulee tulevaisuudessa menestymään. Tämä liike / puolue ei kuitenkaan ole vielä edes syntynyt. Ja voi mennä vielä jonkin verran aikaa ennen kuin sellainen liike edes syntyy, tuskin minun elinaikanani.

     *      *     *

Ilman tähän päivään sijoittuvaa kehyskertomusta, jossa nuori nainen Claudia lukee mm. Peterin ja Laustin kirjeitä vanhalle paronille, sarjaa tuskin edes pystyisi katsomaan. Jännittävällä tavalla menneisyyden hahmot heidän jälkeistensä sukupolvien kautta heräävät uudelleen eloon.

Kaiken lisäksi paljastuu, että Claudia ja paroni ovat etäistä sukua kirjeistä ja päiväkirjoista saatujen tietojen perusteella. Yhteyden vahvistaa Claudian kotoaan löytämät valokuvat ja kirjeet, joissa mainitaan niin Laust kuin Peter - ja Peter on itseasiassa hänen kaukainen esi-isänsä. Tai oikeastaan luultavimmi silloinen kartanon nuoriherra ja kapteeni Didrich, joka toistuvasti ennen sotaan lähtöään raiskasi Claudian esiäidin Sofian, joka oli tilalla työskentelevä romani.

Peter oli kuitenkin se, joka valokuvan perusteella meni naimisiin Sofian kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti