torstai 12. maaliskuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 430 "Videoita ja väkivaltaa, kirjastossa"

Päätin sensuroida sen, mitä kohta aion sanoa, sillä tuntuu jotenkin .. häpeälliseltä sanoa sitä ääneen. Häpeän hävetä suomalaisia naisia ja äitejä. On joitain asioita, joita - aivan yleisesti - naisissa ihmettelen. Ja olen ihmetellyt pitkään äänettä.

Yksi on heidän suhtautuminensa väkivaltaan, mikä on hyvin moralististista. Väkivalta jaetaan väkivaltaan - ja väkivaltaan. Tasa-arvoa EI todellakaan ollut esimerkiksi se, että naiset Elisabeth Rehnin suosiollisella avustuksella vihdoin pääsivät armeijaan vaan se oli menetys kaikille.

Samalla tavalla, kun on väkivaltaa, on uskoa - ja uskoa. Oma usko ja kristinusko ei ole niin paha asia kuin kaikkien muiden maailman naisten usko toisiin jumaliin kuin äidinmaidossa saatuun kristinuskoon. Tasa-arvoa EI todellakaan ollut esimerkiksi naispappeus vaan se oli menetys kaikille niille, jotka näkivät maailman suuret uskonnot henkisenä väkivaltana ihmisyyttä ja humanismia ja mm. kaikkia alkuperäiskansoja sekä vuosituhansia vanhoja, ikiaikaisia kansanuskomuksia kohtaan.

Tähän kuvioon liittyvät myös mustat ja valkoiset valheet. Itselleen naiset suovat oikeuden kumpaankin valheeseen, silloin kun he itse tietävät mitä tekevät - ja tarkoitus tietysti pyhittää keinot. Miehiä vastaan saa käyttää heikommasta asemasta käsin mitä tahansa keinoja. Ja valehtelu mielletään älyn käytöksi ja älykkääksi toiminnaksi, mitä se ei tietysti ole.

Olen vuosien ja vuosikymmenten aikana nähnyt esimerkiksi työpaikoilla, miten vaikeaa naisten on johtavista ja vaikutusvaltaisista asemista käsin hoitaa asioita muuta kuin varsin totalitaristisilla, miehisinä pitämillään ja armeijamaisilla keinoilla, missä he menevät paljon miehiä pidemmälle maskuliinisuudessaan.

KAIKKI tämä herättää kysymyksen, missä on feminismi, jonka tänä päivänä julistetaan olevan kaikkialla. Onko niin että kaksi asiaa on pahasti sekoitettu keskenään feminismi ja patriarkaatti. Ja feminismiksi on mielletty vain se, että naiset ovat alkaneet robottimaisesti toimia niin kuin olettavat miestenkin toimivan, sillä muulla keinolla ei tasa-arvo yhteiskunnassa ole saavutettavissa. Niinkö on?

      *     *     *

KAIKKI mikä näkyy suuressa mittakaavassa, ilmenee myös pienen pienissä asioissa. Ja TÄMÄ vuodatus lähti liikkeelle tämänpäiväisestä järkytyksestäni.

Olin, ties monennenko, kerron elämäni aikana joko ainoa tai lähes ainoa mies jollain kurssilla tai koulutuksessa.

Tänään opettelimme videoiden tekemistä iMoviemaker -ohjelmalla. Tasapuolisuuden nimissä kouluttaja oli mies, joka kertoi naapurikunnan kouluissa toteutetusta laajasta koulutuksesta, jossa eri-ikäiset lapset 1-,4- ja 6-luokkalaiset olivat tehneet (nais)opettajiensa johdolla videoita ja kouluttajat näytti niistä muutamia esimerkkejä.

KAIKKIA esimerkkejä hallitsi äärimmäinen, huumorin varjolla esitetty väkivalta, joka meni esimerkiksi yhden pienen tytön kohdalla äärimmäisyyksiin, näin kouluttaja kertoi, hänet pakotettiin ryhmän edun nimissä toimimaan aggressiivisesti - ja niin hän pupuna mätti toisia oikein kunnolla.

Se oli todella pöyristyttävää, mutta KUKAAN nainen ei millään tavoin reagoinut, ei tilanteessa eikä jälkikäteen, tähän asiaan. Olin ja olen todella hämmästynyt - ja pettynyt. Mutta toisaalta: mitä oikein odotin, miten muuten voisi ollakaan vuosikymmenten aivopesun jälkeen tässä äärimmäisen väkivallan kulttuurissa, jossa äidit hyvin omin tunnoin lähettävät poikiaan kuolemaan - muka - jonkun fiktiivisen isänmaan ja uskonnon puolesta. Heil Hitler?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti