keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 433 "Yksi mytologia"


Jokaisella ihmisellä on oma elämäntarinansa. Tarina niin kuin hän itse sen kertoo ja niin kuin muut sen kertovat. Tarinoiden takana on kuitenkin todellinen elämä niin kuin se on eletty niin kuin kaikki on tapahtunut kaikkine totuuksineen, 1/2-totuuksineen, valheineen ja harhoineen.

Sitten on olemassa vielä myyttien ja mytologian taso. Oman elämän suuri tarina, kaikkine arkkityyppeineen ja matkoineen tietämämme ja tuntemamme todellisuuden rajoille ja ehkä toisellekin puolelle, mitä sillä sitten tarkoitetaankaan.

Jokainen voi periaatteessa koska tahansa tehdä - ei vain mielikuvamatkan - vaan ihan oikean matkaan oman mielensä maisemaan ja sisään. Kokoamalla yhteen tärkeitä ja merkittävältä tuntuvia fragmentteja omasta elämästään on mahdollista rakentaa hatara kokonaisuus, joka esittää omaan mytologiaan liittyvät tarinat.

     *     *     *

Länsimaissa tulemme vasemmalta ja menemme oikealle. Myyttisessä todellisuudessa ei oikeastaan ole vasenta eikä oikeaa, mutta asiat täytyy tietysti esittää aina jollakin tavalla.

Tulemme ehkä kuin alienit avaruudesta. Suuri pilvi laskeutuu maan ylle ja zadam siinä se jotenkin on ehkä miljoonien ehkä miljardien vuosien kuluttua. Elämää kasvihuoneen, lasikaapin sisällä.

Toisaalta olemme sisällä tässä maailmassa toisaalta samaan aikaan jumalina katsomme ja ihmettelemme, minkä keskellä oikein olemme. Sinä Shivana, minä Parvatina. Sinä Shivana näet syvyyksiin, minä Parvatina näen kuvia ja heijastuksia mielessäni tuosta todellisuudesta.

     *     *     *

Tarinan keskellä on käänne, jota symboloi sulka. Kun sulan pudottaa maahan, koskaan ei tiedä mihin asentoon se putoaa. Kaikki on mahdollista. Musta ja valkoinen tai ei kumpikaan.

Musta tietää kuolemaa ja surua, mutta on vääjäämätöntä. Elämä ja nuoruus on iloa ja riemua mikä loppuu aikanaan.

Ja sitten ollaan välitilassa, viimeisellä rannalla, ylittämässä jotain rajaa, josta emme tiedä mitään. Tai ainakaan minä en tiedä. Näen vain merkkejä ja symboleja joita en tunnista.

     *     *     *

Maagisin keinoin, mitä ne sitten ovatkaan, valkoista ja mustaa magiaa, saat tietoa jostakin. Loitsuin, rukouksin ja piirtämällä kuvioita, joita ei voi olla todellisuudessa olemassa. 

Lopulta jäljelle jää vain yksi epämääräinen ... valo ... säde ... joka sekin hiipuu. Ja sitten on lähtö - lähikuppilaan kahville jos ei muuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti