lauantai 21. maaliskuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 434 "Intiaanin huopahattu"


Yksi tarina tältä viikonlopulta. Nopeasti ex tempore -prosessidraamaa varten kehitelty tarina:

"Olipa kerran pieni poika, joka halusi olla samanlainen kuin kaikki muutkin pojat. Hän ei ollut ollenkaan tyytyväinen itseensä ja siihen millainen oli: rampa, rullaaja, räkäpää, vammainen, ceepee ja vaikka mitä.

Jokainen päivä hän teki sitä mitä kaikkina muinakin päivinä eli ei oikeastaan yhtään mitään. Hän otti vastaan kaiken sen mitä elämä antoi - siis ei paljon mitään ja vähän päälle.

Hän mietti kuumeisesti ja kylmäpäisesti mitä voisi tehdä asialle. Sitten hän keksi sen. Tuosta vaan ja otti kynän käteen kuin miekan mutta ei tehnyt vielä mitään.

Sitten yhtenä päivänä hän kyllästyi tekemättömyyteensä ja alkoi kirjoittaa tarinaa pojasta, joka halusi muuttua aivan erilaiseksi. Ja lopulta hän muuttui näkymättömäksi intiaaniksi. Hän pani sulan mustaan huopahattuun ja levitti kätensä ja huusi: JI-HAAAAAAA!

Siitä lähtien hän piti aina huopahattua päässään mennessään kouluun ja aina matkalla poimi lokin- ja variksensulkia, mustia ja valkoisia sulkia, ja lisäsi niitä hattuunsa.

Ja aina uusi sulka oli yksi uusi sulka enkelin siipeen. Ja lopulta kun sulkia olisi riittävästi, hän saisi siivet alleen ja lentäisi aina aurinkoon asti. Mutta siihen kuluisi koko elämä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti