torstai 26. maaliskuuta 2015

Wenders: "Pina" (2011)

Kunnianosoitus iäkkäälle saksalaiselle koreografille Pina Bauschille, jossa hänen tanssijansa esittävät hänen tunnetuimpia luomuksiaan. (IMDb)

"Pina" (2011) on Wim Wendersin 3D-tanssielokuva, joka on omistettu koreografi ja ohjaaja Pina Bauschille.

Elokuvassa Pina Bauschin monikansallisen tanssiryhmän jäsenet esittävät tämän tunnetuksi tekemiä koreografioita ja muistelevat vuonna 2009 kuollutta oppiäitiään kameran edessä, kukin omalla äidinkielellään. Tanssinumeroita esitetään näyttämön lisäksi esimerkiksi puistossa, teollisuuslaitoksessa, avolouhoksessa, junassa, kadulla ja liikenneympyrässä.

Wim Wenders oli sopinut dokumentin teosta Bauschin kanssa, mutta Bausch kuoli keuhkosyöpään ennen työn alkua. Elokuvassa on kuitenkin paljon dokumenttiaineistoa. (Wikipedia)

     *    *    *

Aivan uskomattoman hienoja ja hauskoja esityksiä! Tanssia kaikilla kehon osilla. Hyvin yksinkertaista liikehdintää ja toisinaan ylivertaista akrobatiaa. Välillä koko tanssijan ja katsojan maailma kääntyvät ylösalaisin. Tanssija on paikallaan, mutta kaikki hänen ympärillään on liikkeessä ja saa aikaan tanssin lumon. Käsittämätöntä.

Bauschin tanssi on lohdullista kaikille: kaikki osaavat tanssia ja voivat tanssia missä tahansa - ja näyttämölläkin voi olla mitä tahansa: jäävuoria, kallioita, vettä. Elämä itsessään on yhtä liikkumista ja helposti tavallinen kävely sopivassa mielentilassa muuttuu TANSSIKSI! Siitä se lähtee. Tanssia voi myös ilman jalkoja ja käsiä - lattialla tai ilmassa, vedessä tai tulen keskellä, yksin, kaksin tai valtavana ryhmänä.

     *    *    *

2-tuntisen Wim Wendersin "Pinan" (2011) katsoo läpi huomaamatta. Äkkiä se on vain ohi ennen kuin oli kunnolla edes alkanutkaan - ja jää kaipaamaan lisää, lisää. Ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää - tietysti - alkaa itse tanssia esimerkiksi alussa ollutta viehättävää kollektiivista kävelytanssia vuodenajoista: kevät, kesä, syksy, talvi...

Ensin ei tunnu tapahtuvan mitään - kädet ovat sivulla, kiinni kyljessä -, keväällä kasvit levittäytyvät täyteen vehreyteensä, sitten kasvien varret kohoavat yhä ylemmäksi ja kukat aukeavat sormista, nupuistaan, täyteen loistoonsa vain kutistuakseen kuin sormet yhteen ja pudotakseen lopulta käsivartta pitkin maahan ja talvella kasvit, käsivarret eivät voi muuta kuin hytistä talven kylmyydessä. Mutta kohta on taas kevät -

Linkki:

Pina Bausch. Vollmond - Full. YouTube


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti