perjantai 13. maaliskuuta 2015

Woolf: "Leskinainen ja papukaija" (2015)

Modernien kirjailijoiden kärkijoukkoon lukeutuva englantilainen Virginia Woolf muistetaan erityisesti romaaneistaan, mutta hän kirjoitti elämänsä aikana myös 1. sadun. "Leskinainen ja papukaija" [1923] on tarina kampurajalkaisesta rouva Gagesta, suuresta perinnöstä sekä papukaijasta nimeltä James. Pieni ja opettavainen satu sivuaa monia Woolfin kirjoista tuttuja teemoja, ja sen tapahtumat sijoittuvat siihen samaan englantilaiseen maalaismiljööseen, jossa hän eli ja kirjoitti vuosia. Rodmellissa vieraillessaan saattaa yhä nähdä viisikymmentä vuotta sitten palaneen talon rauniot. Monet sanovat, että jos käy paikan päällä keskiyöllä, voi kuulla papukaijan naputtavan nokallaan tiililattiaa, ja toiset taas kertovat nähneensä vanhan naisen istuvan siellä valkoinen esiliina yllään. (Savukeitaan sivusto)

     *    *     *

Oikeastaan, aika ihastuttava satu tai kansantarinan tapainen kertomus köyhästä ja ikääntyneestä leskirouva Gagesta ja papukaijasta James Lintu.

Kaikki alkaa siitä, kun rva Gage saa kirjeen, jossa kerrotaan hänen veljensä Josephin kuolleen. Kaiken kukkuraksi veljeltä oli jäänyt 3 000 puntaa.

Gage lainaa paikalliselta pastorilta 2 puntaa ja 10 sillinkiä, ja matkustaa ränsistyneelle talolle, jossa veli asui. Talossa ei ole muuta kuin levottomia puhuva papukaija. Ja perillä hän saa tietää myös, että veljen rahoja ei ole löytynyt mistään.

Sen sijaan veljen kuolema oli aiheuttanut erilaisia kuluja, jotka tulisi hoitaa. Ainoa rahanarvoinen omaisuus on papukaija, joka rva Gagen kehotetaan myymään, mitä hän ei kuitenkaan halua tehdä.

Niin kuin saduissa yleensä, tässäkin on onnellinen loppu. Satu muistutta rakenteeltaan venäläisiä ihmesatuja, ja tässä tapahtuu aika kummallisia asioia. Papukaija  James osoittautuu huippuälykkääksi otukseksi, joka ilmeisesti pelastaa leskirouvan hukkumiselta jokeen. Hän myös erikoisella tavalla auttaa naista löytämään veljensä rahakätkön. Eläin myös saa aikaan sen - näin annetaan ainakin ymmärtää - että veljen talo palaa niin, että aarteen löytäminen on mahdollista eikä talo jää kenenkään riesaksi ja vaaraksi.

Kolme ihmeellistä ja toisiinsa kietoutuvaa, papukaijaan liittyvää asiaa. Ja niin kuin saattaa arvata, leskirouva eli yltäkylläisesti loppuelämänsä. Yksin mutta onnellisena. Tai ei siis tietysti yksin - vaan Jamesin kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti