torstai 30. huhtikuuta 2015

Huunonen: "Lampaansyöjät" (1972)

"Lampaansyöjät" (1972) on suomalainen elokuva vuodelta, jonka pääosia elokuvassa näyttelevät Heikki Kinnunen ja Leo Lastumäki. Elokuva perustuu Veikko Huovisen romaaniin "Lampaansyöjät: suomalainen reippailutarina" (Wikipedia)

     *     *      *

Omassa sarjassaan samanlainen klassikkoelokuva kuin Edvin Laineen "Tuntematon sotilas" ja Risto Jarvan "Jäniksen vuosi". Elokuva on oikeastaan edellisten elokuvien risteytys. Kaksi sodan kokenutta kaveria tekee vataset ja menee metsään, ei jäniksen, vaan lampaan kanssa. Siinä missä markkinointimies Vatanen vaalii jänistä tässä Sepe ja Valtteri pistävät pyssyllä lampaan lihoiksi.

     *     *     *

Tavallisesti elokuva näytetään Pääsiäisenä, mutta äärimmäisen oikeiston aikana "Lampaansyöjät" on saanut uuden symbolisen merkityksen ja se esitetään Vappuna. Nyt pannaan köyhät symbolisesti lihoiksi ja jätetään jeesus rauhaan.

RUNO ON VAPAA. Osa 331: "Haukkasaari"


  Tänään
       menen
            kyyhkynä
                    merelle

        nähdäkseni

saaren haukat

(Tai sitten jään Vallilaan.)

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Warner: "Captain John Smith" (1881)

Klassikkoelämänkerta englantilaisesta kapteeni John Smithistä, sotilaasta, seikkailijasta ja kirjailijasta. Hänet mm. aateloitiin palveluksistaan eri puolilla maailmaa 1500- ja 1600-lukujen taitteessa.

Häntä pidetään merkittävänä 1. englantilaisen siirtokunnan vakiinnuttajana Uudella mantereella. (Amazonin sivustolta)

     *     *     *

John Smith on se John Smith, josta on aina tähän päivään asti kerrottu ainakin yhtä tarinaa suhteestaan intiaanityttö Pocahontakseen.

Kirjailija Charles Dudley Warner on puolestaan 1800-luvun lopulla vaikuttanut kirjailija ja esseisti sekä toisen kirjailijan Mark Twainin hyvä ystävä.

     *     *     *

Warnerin esseistinen kirja on hyvin mielenkiintoinen, sillä se perustuu lähinnä John Smithin kirjallisen tuotannon reflektiiviseen lähilukuun. Muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ole, sillä suurin osa Smithin kirjoittamista asioista on dokumentoitu vain hänen kertomanaan.

Kaiken lisäksi elämänkerralliset kirjat on kirjoitettu 20 - 30 vuotta sen jälkeen, kun niissä kuvatut asiat ovat tapahtuneet. Esimerkiksi romanttinen tarina Pocahontaksesta on upotettu kahteen eri kirjaan.

     *     *     *

Vuosien ja vuosisatojen varrella John Smithin tekstejä on tulkittu moneen kertaan, mistä on muodostunut melkoinen mosaiikki. Yksimielisiä ollaan siitä, että se mitä mies kertoo itsestään ja Pocahontaksesta ei pidä ihan paikkaansa, mutta jonkinlainen totuuden siemen tämänkin kirjan perusteella hänen tarinoihinsa ehkä sisältyy.

Totuus saattaa olla - niin kuin usein on - jopa tarua ihmeellisempia! Rivien välistä ja myös suoraan tekstistä voi lukea hämmästyttäviä asioita, joista ei romanttisessa tarinassa esim. Disneyn elokuvissa puhuta mitään.

     *     *     *

Asetelma Virginian vasta muotoutumassa olevassa 1. pysyvässä siirtokunnassa on todella opettavainen oppitunti Euroopan ja Uuden mantereen historiaan.

Kolme tahoa Englannissa ovat samaan aikaan kiinnostuneet siitä, mitä Virginiassa tapahtuu:

1) kuningas Jaakko I haluaa Englannille pysyvän jalansijan Pohjois-Amerikassa ja toiveena on tietysti verottaa sieltä löytyviä rikkauksia.

2) kristilliset kirkot haluavat nekin osansa eli ne haluavat ennen muuta käännyttää villit ja pakanat kunnon kristityiksi ja

3) viimeisenä eikä suinkaan vähäisimpänä ovat hankkeen rahoittajat eli Virginian kauppakomppania, joka koostuu sadoista, jopa tuhannesta rahoittajasta, jotka ovat lähinnä Lontoosta.

     *     *     *

28-vuotias kapteeni John Smith oli suhteellisen nuoresta iästään huolimatta noin 100 hengen ryhmän yksi kokeneimmista ja hän on ollut mm. palkkasotilaana taistelemassa turkkilaisia vastaan.

Luultavasti lähinnä rahapulan takia hän tarjoutui lähtemään mukaan 3 laivan retkikuntaan, jonka tarkoituksena oli ennen muuta hyödyttää rahoittajiaan sekä tietysti matkalle lähtijöitä itseään.

Eri tahoilta valtiolta, kirkolta ja kauppiailta sekalainen ryhmä oli saanut hieman erilaisia evästyksiä, ja Neuvosto (Council), joka paikan päällä päätti siirtokunnan asioista, tavoitteli paikan päällä hieman eri asioita, mikä aiheutti ristiriitoja.

Smith ajoi ennen muuta kauppakomppanian etua, eikä hän siten ollut kiinnostunut valtiosta tai kirkosta, mikä johti mm. siihen, ettei päällikkö Powhatanin valtaa alueella tarvinnut välttämättä kyseenalaistaa, sillä yhteistyötä intiaanien kanssa saattoi tehdä muutenkin. Eikä heitä tarvinnut käännyttää ainakaan väkisin kristityiksi, mikäli siitä ei ollut etua rahoittajien kannalta.

     *     *     *

John Smith teki huikean, mutta lyhyen todellisen seikkailijan uran Virginiassa, mistä Crocodile-Dundeekin olisi kateellinen. Hän saapui pääjoukon mukana huhtikuussa 1607 ja lähti takaisin Englantiin syksyllä 1609 eli oli Pohjois-Amerikassa vain reilut kaksi (2) vuotta.

Ennen lähtöään Smith oli siirtokunnan päämiehenä tai presidenttinä ennen kuin hänen vastustajansa savustivat hänet ulos. Todennäköisesti hänet yritettiin murhata, minkä jälkeen oli parempi lähteä.

Ilman häntä siirtokunta ei kuitenkaan olisi selvinnyt, sillä hän oli se, joka onnistui luomaan kuta kuinkin luottamukselliset suhteet powhataneihin.

     *     *     *
'
Ensimmäiset kuukaudet ja vuodet siirtokunnassa, jota ei tietysti aluksi edes ollut, olivat äärimmäisen vaikeat. Suurin osa ihmisistä kuoli nälkään ja tauteihin, mikä kiristi ihmisten välejä.

Matka Englannista perille oli kestänyt 3 kuukautta, joten ruokavarannot jo perille saapuessa olivat ehtyneet. Vaikka keväällä alettiin raivata peltoa, seuraava sato olisi tietysti korjattavissa vasta syksyllä.

Metsästämällä ja kalastamalla sekä keräämällä kasveja ja marjoja saatiin hankittua jonkin verraan lisää ravintoa, mutta ei ollenkaan riittävästi.

Lähialueella oli intiaanikyliä, joiden varastoja käytiin verottamassa, mistä aiheutui ongelmia. Heillä ei ollut ravintoa paljon muuta kuin omiksi tarpeikseen.

     *     *     *

Erot suhtautumisessa intiaaneihin tulivat esiin jo tässä vaiheessa. Siirtokunnan kaksi ensimmäistä päämiestä eivät kunnioittaneet "villejä ja pakanoita" vaan kohtelivat heitä huonosti, mistä tietysti seurasi se, etteivät powhatanit halunneet auttaa valkoisia.

James Smith joutui myötäilemään siirtokunnan linjaa. Tilanteen pahennuttua oli pakko alkaa käydä vaihtokauppaa intiaanien kanssa, missä olivat myyjän markkinat.

Aluksi intiaanit jopa antoivat nälkiintyneille ruokaa, mutta he huomasivat pian, ettei sitä tarvitse antaa vastikkeettomasti. Lopulta tämäkin tie oli kuljettu loppuun.

Eräällä ryöstöretkellä joulukuussa 1607 Smith joutui otetuksi kiinni - tai näin hän on kertonut legendaa, johon Pocahontaskin liittyy.

JATKUU...

Linkki:

John Smith (explorer). Wikipedia

E. Boyd Smith. The story of Pocahontas and captain John Smith. 1906. Project Gutenberg

Charles Dudley Warner. Captain John Smith. 1881. Project Gutenberg

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 447 : "Suomen armeija pahan palveluksessa: Merivoimat syvyyspommitti ryhävalaan"

(STT / TT) Luotettavien ruotsalaislähteiden mukaan vuonna 2014 Ruotsin aluevesillä nähty ryhävalas tuli vihdoin tiensä päähän.

Suomen Merivoimat syvyyspommitti eilen tiistaina "Sveniksi" -nimetyn ryhävalaan kuoliaaksi.

     *     *     *

Sven yritti usean tunnin ajan paeta ahdistelijoitaan, mutta ei voinut lopulta mitään syvyyspommille, joka sattui osumaan juuri kohdalle.

Muutaman minuutin kuluttua räjähdyksestä meri värjäytyi punaiseksi 200 x 300 -metriä leveällä alueella, ja Merivoimien partiovene poistui nopeasti ja vähin äänin pois paikalta.

Virallisessa tiedotteessa kerrottiin, että epäillään kyseessä olleen vieraan vallan sukellusvene. Häpeällinen tapahtuma haluttiin peittää, mikä on hyvin ymmärrettävää arassa kansainvälispoliittisessa tilanteessa, jossa armeija janoaa todellista yhteenottoa.

Linkki:

Valas nähty Itämerellä. Ilta-Sanomat 9.8.2014

Ruotsissa isot otsikot Suomen "pommituksesta": "Tietenkin venäläinen sukellusvene". Ilta-Sanomat 28.4.2015

Rolley & Ramonet: "Tiede pahan palveluksessa. Strasbourg 1941-1944" (2013)

Kuinka saksalaiset tiedemiehet 1940-luvulla etsivät oikeutusta natsien rotuopeille ja perusteluja ali-ihmisten tuhoamiselle? Harvinainen arkistomateriaali  paljastaa mm. millaisia ihmiskokeita keskitysleireillä tehtiin. (Yle Areena)

     *     *     *

Yle Teema 28.4.2015 klo 21:00

     *     *     *

On positiivista, että aina välillä muistutetaan EU:n synkästä lähimenneisyydestä. Kaikkia tämä ei tunnu kuitenkaan miellyttävän, ja kuinka voisi miellyttääkään tällaisena äärimmäisen oikeistolaisuuden aikakautena ! Eurooppa on vuonna 2015 oikeistolaisempi kuin 1930-luvulla, mikä avaa mahdollisuuksia vielä paljon pahempaan Eurooppaan kuin se oli 1930-1940-luvuilla.

Suomen tuleva hallitus tulee harjoittamaan ennennäkemätöntä politiikkaa, joka - uskon niin - saisi sosiaalisesti ajattelevat natsitkin punastelemaan. Mm. tulevan pääministerin 'yhteiskuntasopimuksella' tullaan kyykyttämään kaikkein köyhimpiä oikein olan takaa.

     *     *     *

Mielenkiintoisella tavalla ranskalaisdokumentti "Tiede pahan palveluksessa" (2013) alkaa vielä 2000-luvun alussa liikkeellä olleella urbaanilegendalla, joka liittyy aiheeseen.

Lääketieteen opiskelijoiden keskuudessa Strasbourgissa kiersi vielä 2000-luvulla huhu, että anatomian laitoksen kurssilla olisi käytetty 1940-luvulla murhattujen juutalaisten ruumiita.

Aiheesta löytyi myös "Le monde diplomatique" -lehden artikkeli vuodelta 1993, jossa kerrotaan tällaisesta opetustilanteesta. Dokumentin jälkeen on helposti pääteltävissä, että 1940-luvun alussa ruumiita on mahdollisesti käytetty opetuksessa hyväksi. Vuonna 1945 ruumiit kuitenkin haudattiin.

Kyse oli kuuluisan anatomin, tiedemiehen ja SS-upseerin August Hirtin yhdestä keskenjääneestä ihmiskokeesta, mihin ruumiit liittyivät. Tarkoituksena oli tieteellisesti todistaa, että

1) arjalaisen pohjoisen ja germaanisen rodun alkukoti oli maailmankatolla Tiibetissä (natsit mm. nykyisen Dalai laman vieraina) ja

2) mitkä rodulliset ym. piirteet erottivat arjalaiset rodut ei-arjalaisista. Mm. juutalaisten hävittäminen haluttiin perustaa tieteelliseen tutkimukseen, jotta ei vahingossa tapettaisi ei-juutalaisia (mihin liittyi mm. juutalaismuseon perustaminen Prahaan).

JATKUU...

Linkki:

Ylen propaganda pahan palveluksessa. 28.4.2015. Yle Watch -blogi (anonyymi)

Tiede pahan palveluksessa. 28.4.2015. Yleisradio uutis- ja mediasivusto. Facebook

tiistai 28. huhtikuuta 2015

RUNO ON VAPAA. Osa 330: "Disney - Pocahontas"


Kapteeni John Smith
sen keksi:
  tarinan Pocahontaksesta
    mistä syntyi kuolematon legenda

ja Disney tuli ja pani joukkoon vielä puolet
  omiaan, kaunistellen kaunisteltua     

     -    -    -    -

Eilen mietin historiallista / kansantarinaa intiaanityttö Pocahontaksesta sekä toisaalta sitä millaisen kuvan Disney-tuotantoyhtiö on siitä  antanut.

Kaikella sillä, mitä tälle tytölle / nuorelle naiselle tapahtui on merkitystä sen kannalta, mitä tapahtui sen jälkeen. Virginiaan 1600-luvun alussa Englannin puritaanien perustama siirtokunta oli ensimmäinen, minkä jälkeen niitä alkoi syntyä kaikkialle, mistä muotoutui vähitellen Yhdysvallat (USA).

Kaikki olisi voinut mennä hyvin toisella tavalla. Valkoisten eurooppalaisten kristinuskoon pohjautuva ideologia kuitenkin vaikutti siihen, että kävi niin kuin kävi. Loppujen lopuksi intiaanit olivat puritaaneille vain villejä ja pakanoita, joilla ei ollut samaa ihmisarvoa kuin heillä itsellään.

Intiaanien kohtalo siirtokunnan alueella oli oireelllinen jatkoa ajatellen: intiaanit vähitellen ajautuivat toisenlaisista lupauksista huolimatta valkoisten maaorjiksi.

     *     *     *

Monien mielestä Disneyn "Pocahontas" (1995) on vain fiktiota, joka mukailee historiallisia tapahtumia eikä sitä pidä ottaa vakavasti. Asiaa on ehkä syytä pohtia jonkin aikaa. Pocahontaksesta on vuosien ja vuosisatojen aikana tehty paljon fiktiota, jotka ovat kaikki samansuuntaisia.

Valkoisen miehen / naisen tulkintoja.

Ensimmäiset toisesta näkökulmasta tehdyt tulkinnat ovat syntyneet oikeastaan vasta 2000 -luvulla, mikä kuvastaa, miten sitkeässä vanhat uskomukset ja uskomustarinat ovat. Ihmiset kertovat tarinoita, joihin he haluavat uskoa ja jotka kuulostavat heidän kannaltaan hyviltä ja lohdullisilta.

Intiaanit ovat protestoineet kaikkia tehtyjä Pocahontasta käsitteleviä elokuvia ja sitä, miten ne vääristelevät historiaa. Tällaisilla protesteilla ei ole ollut mitään merkitystä. Kulttuuriteollisuus tekee sellaisia elokuvia, jotka menevät kaupaksi. Elokuvat ovat tuotteita siinä kuin mitkä tahansa muutkin tavarat joita myydään.

     *     *     *

Disneyn "Pocahontas" kertoo loppujen lopuksi hyvin lyhyestä, mutta tärkeästä vaiheesta englantilaisten ja powhatanien suhteiden kehittymisessä eli heidän kohtaamisestaan.

Kohtaamisen - ennen muuta John Smithin ja Pocahontaksen kohtaamisen - voi rinnastaa mihin tahansa kahden erilaisen, eri-ikäisen, eri sukupuolta olevan ihmisen kohtaamiseen.

Ja siitähän Disneynkin romanttisessa ja suorastaan eroottisessa tarinassa on tietyllä tavalla kyse. Monia asioita on kuitenkin tahallisesti muuteltu. Pocahontas ei ole 12-14 -vuotias varhaisteini vaan nainen, joka kohtaa ikäisensä miehen.

Jos John Smith olisi tunnettujen tarinoiden John Smith ja Pocahontas historiallinen Pocahontas, ei tarinaa olisi voinut kertoa niin kuin se nyt on kerrottu.

Eihän ole mahdollista, että alaikäinen tyttö ja aikuinen mies ovat romanttisessa suhteessa keskenään. Sehän olisi pedofiliaa tms. Täysin sopimatonta, vaikka tyttö onkin villi ja pakana.

    *     *     *

Todellisuudessa Pocahontas kohtasi John Smithin ohimennen tämän käydessä tapaamassa hänen isäänsä, 30 powhatan-heimon päällikköä Wahunsunacockia toukokuussa 1607 saavuttuaan Englannista nykyiseen Virginiaan ja alkaessaan asuttaa rannikkoa.

Toinen kohtaaminen tapahtui joulukuussa 1607 eli reilu 1/2 vuotta myöhemmin, kun Pocahontas legendan kertomalla tavalla pelastaa Smithin intiaanisoturien kynsistä.

Valkoisten ja powhatanien suhteet tapahtuman jälkeen rauhoittuivat joksikin aikaa. Intiaanit auttoivat valkoisia mm. antamalla ruokaa ja opettamalla heitä selviytymään uudessa ympäristössä.

Suhteita lujitti myös se, että Pocahontas - luultavasti sisarusten kanssa joita oli parikymmentä - alkoi käydä keväällä 1608 - aina vuoden 1609 syksyyn asti - siirtokunnassa mm. leikkimässä valkoisten lasten kanssa. Samalla he oppivat toistensa kieltä ja kulttuuria.

    *     *     *

Ratkaiseva käänne suhteissa tapahtui syksyllä 1609, mistä on paljon ristiriitaista tietoa, mutta sirpaleiden perusteella hahmottuu suhteellisen koherentti kuva tilanteesta.

Siirtokunnan tilanne oli hyvin heikko, ja muistan pari vuotta sitten näkemäni dokumenttielokuvan perusteella, että valkoisia kuoli nälkään. Katastrofi alkoi olla lähellä. Siirtokunta oli saanut ja ostanut ruokaa intiaaneilta sekä opetellut itse viljelemään mm. maissia intiaanien opastuksella.

Vuoden 1609 sato oli kuitenkin niin huono, että intiaaneilla itselläänkään ei ollut ruokaa myytäväksi asti, mikä kärjisti tilanteen.

Siirtokunnan päämieheksi noussut John Smith oli maltillinen mies, mutta muiden painostuksesta hän joutui harkitsemaan yhteenottoa tai sotaa powhatanien kanssa. Ruokaa oli siis tarkoitus ottaa väkisin, kun sitä ei saanut ostettua.

Päällikkö Wahunsunacock sai suunnitelmista tiedon ehkä Pocahontaksen kautta, mikä on häntä varmasti raivostuttanut ja hän on soturina luultavasti uhonnut  tappavansa Smithin, jos tämä yrittää tulla hänen kyläänsä tms.

    *     *     *

Pocahontas ja / tai ehkä jotkut muut päällikön lapsista toimivat neuvottelijoina, jotka syksyllä 1609 tapasivat John Smithin esikuntineen.

Yhteydenpidon jälkeen tapahtui ainakin kaksi dramaattista tapahtumaa: päällikkö Wahunsunacock päätti muuttaa - ja muutti pääkylän paikan syvemmälle sisämaahan. Siirtokunnan sisällä luultavasti sotaa janoavat yrittivät murhata John Smithin, joka haavoittuneena lähtee laivalla takaisin Lontooseen eikä enää palaa.

Vaikutelma on se, että siirtokunnassa maltilliset olivat jäämässä vähemmistöön, kun enemmistö halusi sotaa niin kuin myös myöhemmin kävi. Vuosien 1610 - 1613 välillä valkoisten ja powhatanien välillä oli lukuisia verisiä yhteenottoja.

Valkoiset militantit ovat omissa (kansan)tarinoissaan ja propagandassaan kääntäneet asetelman päälaelleen,mitä myös romanttinen legenda John Smithin ja Pocahontaksen välillä tukee.

     *     *     *

Neuvonpidon jälkeen on varmasti hyvin pian tajuttu, että John Smith halusi välttää sotaa keinolla millä hyvänsä, mutta hän ei selvästi uskonut pystyvänsä estämään muita aloittamasta sitä.

Powhatanit puolestaan ymmärsivät tilanteen vakavuuden ja alkoivat suojata itseään mm. siirtämällä pääkylän muualle.

Puheet Pocahontaksen ja John Smithin suhteesta loukkasivat niin powhataneja kuin niitä jotka halusivat rauhaa. Pocahontas oli mitä ilmeisimmin joko naimisissa Kucoom-nimisen miehen kanssa tai sitten hänellä oli heimossaan asema, johon eivät sopineet tällaiset suhteet valkoisten kanssa.

Vastaavasti Smithin petosta syvensi se, että hänellä oli tällaisia tunteita pakanatyttöä kohtaan, kysehän oli sentään puritaaneista. Toisaalta huhuna kerrottiin myös, että Pocahontas olisi varoittanut siirtokuntaa isänsä sotaisista aikeista, mikä teki tytöstä ehkä petturin omiensa silmissä. Tosin väite tuskin piti paikkaansa, ja oli suunnatttu lähinnä siirtokuntalaisille.

     *     *     *

Disneyn "Pocahontas" on tietysti kaikkea muuta kuin mitä edellä on kerrottu. Mukana ovat samat asiat, mutta eri tavoin kerrottuna.

Jos nyt uudelleen miettii, mitä pahaa on fiktiivisessä tarinassa Pocahontaksessa ja James Smithistä, on helpompi vastata, miksi tällaista tarinaa ei tulisi kertoa. Päällimmäisenä tulee mieleen tarinan loppu, jossa Pocahontas haikeaa jää rannalle katsomaan Englantiin laivalla lähtevää John Smithiä.

Todellisuudessa Pocahontas sai tietää John Smithin kohtalosta vasta 8 vuotta myöhemmin ja silloinkin sattumalta oltuaan itse Lontoossa John Rolfen puolisona. Powhatanit sen sijaan kuvittelivat siirtokunnan päämiehen kuolleen.

Miten tilanteen olisi muuttanut toiseksi, jos intiaanit olisivat tienneet, että John Smith oli vain lähtenyt pois - tai hänet oli lähetetty pois? He olisivat kenties voineet yrittää olla yhteydessä Smithiin ja he olisivat ehkä löytäneet liittolaisia siirtokunnan maltillisten joukosta.

Linkki:

Pocahontas. Wikipedia

Disney's Pocahontas, 1995. (Sarjakuva / Animaatio)

Disney Movies and Racism. Pocahontas. Disney and Movies -sivusto

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Gripenberg: "Orjien vapauttaminen Pohjois-Amerikassa" (1892)

Facebook-postaus:

Lue tai kuuntele!

Alexandra Gripenberg (1892):

"Orjien vapauttaminen Pohjois-Amerikassa". LibriVox

     *     *    *
Ote Gripenbergin kirjasta:

Papit olivat [orjuuden] innollisimmat puoltajat. He eivät ainoastaan itse pitäneet orjia, vaan puolustivat tätä järjestelmää Raamatun perustuksella.

»Pyhässä Raamatussa on orjuus sallittu. Kainin jälkeläiset ovat määrätyt ikuiseen orjuuteen. Orjuus on neekerille terveellinen laitos, koska musta ihmisrotu on ala-ikäinen, vapauteen kelpaamaton, ja koska Jumala sen on ikuiseksi määrännyt valkoisen rodun alamaiseksi».

Linkki:

Alexandra Gripenberg. Wikipedia

Alexandra Gripenberg. 1892. Orjien vapauttaminen Pohjois-Amerikassa. Kustannusosakeyhtiö Otava.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Louhimies: "Käsky" (2008)

"Käsky" (2008) on Aku Louhimiehen ohjaama ja Leena Landerin samannimiseen romaaniin perustuva elokuva. Elokuva on kuvattu pääosin Turun Kakskerrassa sijaitsevassa Brinkhallin kartanossa.

"Käsky" on kansainvälinen yhteistuotanto, ja se aiotaan levittää laajasti useassa Euroopan maassa.milloin? Elokuva saa teatterilevityksen muun muassa Saksassa ja Kreikassa sekä televisioesityksen Ranskassa.milloin? Elokuva sai parhaan kuvauksen Jussi-palkinnon vuonna 2009. (Wikipedia)

      *      *     *

YLE TV 1 KLO 21:00

      *      *      *

Olen nähnyt elokuvan aiemmin kahteen kertaan, eikä kolmatta tullut. Nukahdin ja heräsin lopputekstien alkaessa. Että sellainen tapaus. Ehkä hyvä niin, sillä valkoisen Suomen historian synkimmät salaisuudet avattiin tässä elokuvassa.

Mikäli tämän elokuvan ja "Uralin perhosen" perusteella pitäisi tehdä päätelmiä suomalaisesta armeijasta, se on Mannerheimin hengessä ei vain homoeroottinen vaan suoranainen homoyhteisö. Mikä ei ole sinänsä yllätys. Vankila ja armeija ovat totaalisia yhteisöjä (Ervin Goffman) kummatkin, missä on vain yhtä sukupuolta jopa vuosikausia samassa paikassa samojen vällyjen alla. Muuten ei voisi ollakaan kuin että sodomia kukoistaa ja paska lentää.

Mutta vankilan ja armeijan pesee katolinen kirkko yli 1 300 vuotisine perinteineen, mitä tänä päivänä moralisoidaan homoutensa takia, mutta mihinpä koira pääsee karvoistaan. Katolisissa maissa ei tätä ilmiötä ole saatu kitkettyä, eikä siihen ole selvästi mitään tarvettakaan. - Ja kuoripojat saavat aina hamaan kirkon kuolemaan asti kyytiä pappien takahuoneissa ja työpöydillä.

     *     *     *

Elokuva tuli maanantaina 28.4. toistamiseen kolmen päivän sisällä, ja tällä kertaa katselin sen toisella silmällä läpi. Meno on alusta lähtien hurjaa - ja naisvihamielisyys kukoistaa valkoisen Suomen jääkäreissä ja tuomareissa. Ja miehet tanssivat keskenään poskivalssia ja panevat usvaa putkeen.

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 131 -

CC by  Mimmi L. - Carpe Diem
Syödessäni tänään sunnuntainakin eksyin samalla katsomaan norjalaisen Toril Brekken erinomaista "Kirjaohjelmaa", jossa vieraana oli tällä kertaa Vuoden ruotsalaiseksikin valittu homokirjailija Jonas Gardell.

En katsonut ohjelmaa erityisen keskittyneesti, mutta korviini / silmiini särähti kaksi.. tai oikeastaan kolmekin kohtaa.

Ensiksikin Gardell antoi ymmärtää, että hän oli kirjailija, jolla oli sanoma, jonka kautta hän halusi muuttaa maailmaa. Minusta homoseksuaalisuus ja siitä kertominen kirjallisuudessa ei kuitenkaan ole sen kummempi sanoma kuin kertominen heteroseksuaaleista. Siksi ajatus kuulosti kummalliselta ja jotenkin oudolta ajatukselta. Miksi korostaa sitä, että pitää miehiä seksuaalisesti viehättävämpänä kuin naisia. Sama ongelmahan, jos se on ongelma, on naisilla, jotka ovat heteroseksuaaleja. Ja miksi ylipäätään vatkata tällaisia asioita. Eikö ennemmin pitäisi ihmetellä, miksi ihmisten seksuaalista käyttäytymistä edes pitää säädellä ulkopuolisin normein. Eiköhän se ole jokaisen ihmisen ihan oma asia miten hommansa hoitaa tai jättää hoitamatta, kunhan ei vahingoita toisia tai itseään?

Toiseksi hän totesi, että hän oli yli 40 vuotta sitten - asuaessaan lähes samoilla kulmilla kuin tänäkin päivänä - suorastaan poikaprostituoitu. Suorastaan ylpeänä... vai ironisoiden. Hän siis sai mitä halusi? Hän ei sanonut, että hän teki sitä rahasta, mutta ilmeisesti osittain siitäkin oli kyse. Hän siis kannattaa prostituutiota. Mitähän siitä tulisi ajatella... ainakin tämän päivän suomalaisen yhteiskunnan arvojen kannalta se tietysti kuulostaa kummalta sekin.

Kolmas kenties kaikkein oudoin kohta ohjelmassa liittyi siihen, miten hän ohimennen mainitsi, miten hänen kirjansa roolihenkilö Rasmus sai hiv-viruksen ensimmäisestä varvistaan Oslossa. Kaiken lisäksi hän oli tiennyt kumppaninsa sairastavan AIDS:ia. Kumppani oli jopa kysynyt, oliko Rasmus varma siitä mitä tekee. Kirjaiija sääli henkilöhahmoaan, mitä on vaikea ymmärtää.

Rasmus tiesi mitä teki ja tiesi riskit. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis - ja pahimmassa tapauksessa lähtee henki. Ennemminin tuollainen käytös on ärsyttävää ja muita ihmisiä loukkaavaa siinä mielessä, että he joutuvat vastaamaan Rasmuksen AIDS:in hoidosta, mikäli hän nyt sai sitten AIDS:in. Ainakin hänestä tuli taudin kantaja.

    *     *     *

Jossain aiemmassa kirjoituksessa totesin, että kun homo- ja lesbokysymys on saatu pois päiväjärjestyksestä, kohteeksi otetaan jokin muu seksuaalinen suuntautuneisuus. Ja näin kävi nopeammin kuin uskalsin edes odottaa.

Nyt Suomessa ollaan kriminalisoimassa eläimiinsekaantuminen. Viimeksi näin oli joskus 1600 -luvulla. Olemme siis taantumassa aina vain lähemmäksi synknitä keskiaikaa...

Poliittiset päätöksentekijät ja muu eliitti suhtautuvat kaikenlaiseen seksuaalisuuteen vähintäinkin paranoidisesti. Silti suurimmat ongelmat ovat mitä tavanomaisimmassa heteroseksuaalisuudessa ja -suhteissa.

Heteroseksuaalisuuden ongelmiin ei vain kellään tai millään taholla tunnu olevan samanlaista intohimoista kiinnostusta paneutua kuin sellaisiin seksuaalisuuden muotoihin, jotka eivät ole itselle tuttuja. Kun kysymykset / ongelmat tulevat liian lähelle narsistista minä, joka haluaa kontrollifriikkina valvoa kaikkea liikkuvaa ja erilaista kuin on narsisti itse, niihin ei haluta paskatikullakaan koskea.

RUNO ON VAPAA. Osa 329: "Little Bear - Pocahontas"


Ahone, *)
Ahone,
Ahone,
Ahone,
   Aho!

Sinä, suuri ja hyvä henki,
joka tiedät kaiken
ymmärrät kaiken ja
annat minulle sen viisauden, tiedon,
ja ymmärryksen, jolla voin esittää
Mattaponi-kansan koko historian 

  niin ettei se ole ristiriidassa 
  historiankirjoituksen ja tutkimuksen kanssa ja

  niin ettei se syyllistä ja loukkaa ketään
  
vaan valaisee kaikille 
   niille jotka tätä kirjat lukevat

totuutta Pocahontaksesta

(Dr. Linwood 'Little Bear' Custalowin mottoa mukaillen)

*) Ahone. Wikipedia

Linkki:

Linwood 'Little Bear' Custalow & Angela L. Daniel. 2007. The true story of Pocahontas. The other side of history. From the sacred history of the Mattaponi reservation people. Fulcrum Publishing. Google Books

Angela K. Daniel. Fulcrum

Linwood 'Little Bear' Custalow. Fulcrum

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 446 : "Urbaanilegendoista draamaan"

This is one of these days, jolloin ei käynnisty ihan tavanomaisesti. Aivot kävivät vielä herättyä hieman ylikierroksilla eilisen päivän takia. 12 tuntia prosessidraamaa teki tehtävänsä.

Kaiken lisäksi oma muutaman tunnin draamani oli melkein lopuksi, mikä ei tietysti ollut ihan helppo asetelma. Olen kuitenkin tyytyväinen omaan esitykseenä / ohjaukseeni. Tutkin prosessidraaman menetelmin, miten nykytarinoita voi käyttää / ja voiko niitä käyttää prosessidraamassa hyväksi. Vakuutuin että se on hyvinkin mahdollista.

Hankaluutena on että osallistujien on oltava tietoisia, mitä ja millaisia dramatisoitavat tarinat ovat. Jos sitä ei oivalla, ei välttämättä ymmärrä mihin prosessilla on mahdollista päästä.

Prosessia helpottamaan käytin sarjakuvaa ja prosessoitavasta tarinasta tehtyä dokumenttia, joka sisälsi yhden valmiin draaman tai pienoiselokuvan. Sillan rakentaminen kohti omaa tulkintaa onnistui yli odotusten.

     *     *     *

Näkökulmani poikkesi radikaalisti tavasta, joilla muut olivat tehneet omia töitään. Heillä ei ollut pohjana valmiita tarinoita, eikä prosessien aikana välttämättä edes kehkeytynyt koherentteja tarinoita mistään. Joitain yksittäisiä ilmiöitä vain tutkittiin jollain tavoin tms.

Nykytarinan käsittelyn haaste liittyy siihen, että se on osattava purkaa osiin - ja koottava uudelleen jollain tavoin uskottavalla tavalla yhteen. Lisäksi tarinan käännekohdat on pystyttyvä etukäteen tarkoin erittelemään ja sen kautta tarina ydin.

Osallistujien tehtävänä on sitten itse keksiä ja löytää tarinaan liittyvät merkitykset uudelleen. Toki aina on mahdollista, että prosessi tuottaa ohjaajalle yllätyksiä, sillä kaikkea ei pysty edes suhteellisen suljettujen tarinoiden kohdalla ennakoimaan. Ja oikeastaan on kiehtovaa jos ja kun ryhmä pystyy löytämään jo lukemattomia kertoja pureksitusta, ehkä satoja tai jopa tuhansia vuosia maailmalla kiertäneestä, tarinasta jotain sellaista, mitä kukaan muu ei ole siitä vielä löytänyt.

     *     *     *

Eniten minua viehätti se, että pystyin käsittelemään niinkin vaikeaa aihetta kuin seksuaalisuus tavalla, että sitä ei mielletty sellaiseksi. Tarinan teeman käsittely oli ikään kuin itse tarinan ja sen juonen käsittelyn sivutuote. Ja hyvä niin. Vaikeiden asioiden käsittely liian suoraan johtaa välttämättä jonkinlaiseen moralismiin, mistä muutamat muut toteutetut prosessidraamat olivat esimerkkejä, enkä tarkoita sitä, että ne draamoina olisivat sinänsä olleet huonoja. 

Kun johonkin ongelmaan yritetään pureutua liian suoraan, itse kohde häviää näkyvistä. Tämä oli ilmiö, jota esimerkiksi kiusamis-teemaan käsiteltäessä ihmeteltiin, eikä siihen löytynyt ratkaisua. Oletuksena kun oli että joitain patenttiratkaisuja tai sääntöjä on olemassa. Mutta niin kuin sanottu: taustalla oleva, uskonnolliseen / ideologiseen ajatteluun pohjautuva moralismi ei voi tuottaa mielekkäitä malleja toimia tilanteessa jossa ollaan.

     *     *     *

Lisäksi eilen sain yhden idean, jonka yritän toteuttaa seuraavan vuoden aikana. Tein Facebookin äsken tällaisen postauksen:

"Jep, jep. Eilinen päivä oli hyvä. Kiitos siitä.

Ja sain Mollylta idean, sama idean jota pyörittelin itsekin mielessäni alkuvuodesta. Näytelmää Pocahontaksesta. Tosin en tiennyt että tällainen näytelmä oli jo olemassa. Mutta näytelmän voi tietysti kirjoittaa myös uudelleen... Vuosisatojen aikana Pocahontaksesta on maailmalla kiertänyt lukuisia (kansan)tarinoita, joista suurin osa vääristelee tarkoitushakuisesti mm. Pocahontaksen toiminnan motiiveja ja jättää kertomatta sen, että Pocahontas tapettiin siksi, että hän aikoi paljastaa sen, mihin häntä oli vuosia pakotettu. Hän oli loppuun asti oman ja muiden alkuperäiskansojen puolella.

Pahin Pocahontas versioista on Disney-elokuva, eikä mikään eurooppalainen tulkinta, viimeisin elokuvakaan valitettavasti kerro sitä totuutta, minkä mm. intiaanit itse perinteessään ja historiantutkijat kertovat. Jo siksi Pocahontas -näytelmä on ehdottomasti tehtävä vähintään kertaalleen uudelleen."

     *     *     *

JATKUU...

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Bowman: "The X-Files - Taistelu tulevaisuudesta" (1998)


Mulderin ja Scullyn täytyy taistella hallituksen salaliittoa vastaan löytääkseen totuuden alienien muutosta Maapallolle. (IMDb)

"X-Files – taistelu tulevaisuudesta" (1998) on amerikkalainen tieteiselokuva, joka pohjautuu suosittuun TV-sarjaan "Salaiset kansiot", ja sijoittuu tapahtumiltaan sarjan 5. ja 6. tuotantokauden väliin, joiden välissä se myös tuli ensi-iltaan.

Elokuvan ohjasi Rob Bowman, ja sen pääosissa esiintyvät David Duchovny, Gillian Anderson, Mitch Pileggi, William B. Davis, John Neville ja Martin Landau. (Wikipedia)

      *     *     *

TÄNÄÄN FOXILTA KLO 21:00

von Däniken: "Vieraita avaruudesta. Menneisyyden ratkaisemattomia arvoituksia" [1968]

TULEE TÄHÄN!

Termi 'muinaiset astronautit' viittaa näennäistieteellisenä pidettyyn teoriaan, jonka mukaan Maassa on ihmiskunnan esihistorian aikana vieraillut humanoideja toisilta planeetoilta, ja he ovat vaikuttaneet merkittävällä tavalla ihmiskunnan kehitykseen. 

Näin olisi tapahtunut maan uskontoon, teknologiaan ja kulttuuriin vaikuttanut ”paleokontakti” toisen planeetan sivilisaation kanssa. Tunnetuimpia muinaisastronauttiteorian puolestapuhujia ovat 'Legendary Times' -lehden julkaisija Giorgio A. Tsoukalos ja kirjailija Erich von Däniken, jonka ensimmäinen kirja "Vieraita avaruudesta" ilmestyi vuonna 1968. Vastustajien mielestä muinaisastronauttiteoriat ovat mielikuvitusta ja näennäistiedettä, ja esimerkiksi Dänikenin kirjoissa on osoitettu olevan monia epätarkkuuksia ja asiavirheitä. Menneisyyden vierailijoista on kuitenkin tullut erottamaton osa ufologiaa. (Wikipedia)

    *     *     *

Sisällys: I - Onko maailmankaikkeudessa ihmisen kaltaisia elollisia olentoja? - II - Avaruuslaivan fantastinen matka maailmankaikkeuteen - III - 11 000 vuotta vanhoja karttoja - IV - Raamattu on takuulla oikeassa - V - Jumalat ja ihmiset pariutuivat mielellään - VI - Oliko kaikilla kronikoitsijoilla samanlainen omituinen mielikuvitus - VII - Jättiläiset tanssilattialla - VIII - Jättivätkö jumalat Pääsiäissaaren jättiläiset pulaan? - IX - Kalenterien mukaan rakennettuja viidakkokaupunkeja - X - Onko avaruusmatkailussa järkeä - XI - Signaaleja kaikkeuteen - XII - Ajattelutehtaat turvaavat tulevaisuuden

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 445 : "Pyramidien rakentajat"

Eilisen iltavuoron jälkeen jaksoin katsoa TV:sta tasan yhden ohjelman. Katsottavia elokuvia oli torstai-iltana kanavat pullollaan, mutta arpa ei tällä kertaa osunut yhteenkään.

Sen sijaan kliksautin läppäristäni päälle 6 -kanavan, josta oli juuri alkanut "Koodeja ja salaliittoteorioita". Senkertainen jakso tuntui katseltavalta.

Mieleen tuli nuoruus, tai oikeastaan lapsuus. Kun oli n. 10-vuotias, jonkin aikaa kovimpia hittejä olivat tässä jaksossa mainitut Erich von Dänikenin kirjat, joita ikäiseni ja varsinkin vähän vanhemmat pojat lukivat innokkaasti - ja joita sai lainattua paikallisesta kirjastostakin.

Myös aikuisia Pääsiäissaaren kummalliset kivihahmot, Egyptin pyramidit ym. alkoivat kiinnostaa, kun niistä kerrottiin TV-ohjelmassa. Ja niitä tulkittiin von Dänikenin teorioiden kautta.

     *     *     *

Jos minun olisi 20 - 30 vuotta sitten pitänyt veikata, miten näille teorioille käy, en olisi ennustanut niitä sellaisinaan kovin pitkäikäisiksi. Ne olivat ja ovat jossain määrin vieläkin varsin kiinnostavia ja ruokkivat mielikuvitusta siinä missä muutkin ns. uususkonnot (new age), mutta niin kuin  "Koodeja ja salaliittoteorioita" ohjelmassakin useasti todetttiin monen tutkijan suulla, kaikki evidenssi ja varma tieto puuttuu. Yhtään täysin varmaa faktaa ei ole teorioiden tueksi, esimerkiksi suunnitelmaa siitä millä tavoin pyramideja rakennetaan.

Ennemminkin on käynyt niin, ja sen myös von Däniken itse myöntää, monet hänen ajatuksistaan ovat osoittautuneet paikkansa pitämättömiksi. Sellaisetkin joita hän henkeen ja vereen aluksi puolusti. Joka tapauksessa kirjailija uskoo edelleen siihen, että nykyihminen on eri tavoin ollut historiansa aikana vuorovaikutuksessa muualta tulleiden alienien kanssa.

     *     *     *

Jos ei muuta, niin Erich von Dänikenin ajatukset ovat herkullisia haastaessaan mm. "Raamatun" (n. 300 jaa) tarinoiden totuuteen uskovat ihmiset todella miettimään, mistä näissä tarinoissa oikein on kyse. Oliko Jeesus itseasiassa alieni, joka nousi avaruusalukseen? Hauska, mutta uskonnon perusteita romuttava ajatus.

Ohjelmassa kerrottiin, mitä en ollut tiennyt aiemmin, että von Däniken joutui kotimaassaan Sveitsissä varsinaisen sakinhivutuksen kohteeksi, kun mies sai 3 vuoden tuomion heti kirjan julkistamisen jälkeen siitä, että hän oli ravintolayrityksensä varoilla rahoittanut kirjan tekemiseen liittyviä matkoja.

Syytteet häntä vastaan kumottiin myöhemmin  perusteettomina, ja hän vapautui vankilasta nopeammin kuin oli tarkoitus, kun hän vankilassa kirjoitti 2. kirjansa, jonka tuotoilla hän sai kuitattua matkoihin kuluneet varat.

     *     *     *

Kotimaassaan Sveitsissä hänellä oli muutenkin vaikeuksia, sillä kustantaja toisensa jälkeen kieltäytyi julkaisemasta hänen kirjaansa - ja Erich von Däniken joutui lähtemään käsikirjoituksensa kanssa Saksaan, mistä hän löysi sille kustantajan. Ja kirjasta "Vieraita avaruudesta: Menneisyyden ratkaisemattomia arvoituksia" [1968] tuli saksasta englantiin kääntämisen jälkeen kansainväinen bestseller-kirja.

USA:ssa kirja osui otolliseen maaperään, sillä mm. hippi-buumi oli kirjan ilmestymisen aikaan huipussaan ja esim. Roswellin tapahtumat olivat ihmisillä vielä hyvässä muistissa. Kansan keskuudessa levisi monenlaisia tarinoita kohtaamisista alienien kanssa 1940-luvulta lähtien.

Linkki:

Chariots of the Gods? Wikipedia

Erich von Däniken. Wikipedia

Carl Sagan. Wikipedia

Harald Reinl. Chariots of the Gods (1970, documentary) Erich Von Däniken. YouTube

torstai 23. huhtikuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 444 : "Kansanmurha"


Uskonnollinen ja uskontoihin perustuva kielenkäyttö lyö eurooppalaisessa politiikassa jälleen kerran kunnolla yli. Tuntuu että olemme ideologisesti aina vain lähempänä mystistä 1920- ja 1930-lukua. Ennen muuta ranskalaiset oikealta vasemmalle käyttävät Armeniaa lyömäaseena Turkkia vastaan eurooppalaisessa politiikassa, mikä on sisäpoliittisesti ongelmallista, sillä Ranskassa on suuri turkkilaisvähemmistö. Muslimeita on 10 % ranskalaisista.

Eilisen Yle:n Ulkolinjan Marko Lönnqvistin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa dokumentissa "Yhden sanan tähden" (2015) kerrottiin eilen - ties kuinka monennen kerran - armenialaisten kansanmurhasta vuonna 1915 vai oliko se sittenkään sitä, mistä historiankirjoissa on aina puhuttu? Ja mistä kaikessa lopulta oli kyse, ja miltä tapahtumat näyttivät turkkilaisesta näkökulmasta?

Kristittyjen eurooppalaisten on helppo niellä kritiikittömästi selitys siitä, miten kristittyjä on taas kerran historiansa aikana sorrettu ja sen ovat tietysti tehneet muslimit. Kaikki, myös turkkilaiset, ovat yllättäen yksimielisiä siitä, että armenialaisia 1. maailmansodan alkuvaiheessa kuoli satoja tuhansi jopa 1,5 miljoonaa. Siihen yksimielisyys sitten päättyykin.

Miten niin pääsi käymään kuin kävi? Sivullisen silmin kaikkea on mahdotonta ymmärtää ilman yksityiskohtaista ja tarkkaa tapahtumien kertomista. Ja kun kaiken kertoo yksityiskohtaisesti, ei olekaan enää varmaa, miten tapahtumien kokonaisuutta tulisi nimittää.

     *     *     *

Kun näkökulman kääntää hieman vinoon, tajuaa että kyse on varsin mutkikkaasta eri ihmisryhmien välisestä vuorovaikutuksesta, minkä tuloksena tapahtui se kaikki mitä tapahtui. Pohjalla on etninen ja uskonnollinen konflikti, johon haetttiin toistuvasti väkivallalla ja aseellisesti ratkaisuja.

Armenialaiset itsekin jakavat 'kansanmurhan' 3. vaiheeseen. Toisaalta se, että tapahtumat on jälkikäteen jaksoteltavissa heidän esittämällään tavalla, korostaa sitä, että kaikki olisi ollut etukäteen suunniteltua siis kansanmurhaa. Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ollut.

Kun asioista kertoo jälkikäteen yhtenä yhtenäisenä suurena kertomuksena, kaikki tapahtumat näyttävät loogisesti liittyvän toisiinsa, vaikka todellisuudessa ne muodostavat ennemmin keskenään usein ristiriitaisten tapahtumien mosaiikin.

Tietysti sitä ei tule vähätellä, mitä 1900-luvun alussa tapahtui niin Armeniassa, Turkissa kuin Euroopassa. 1900-luvun suuret eurooppalaiset sodat olisi voitu jättää väliinkin, vaikka on myös historioitsijoita, jotka näkevät yhteiskuntien kehittymisen ja tieteellis-teknologisen edistyksen vaativan tällaisia äärimmäisiä kriisejä.

     *     *     *

Lönnqvistin  "Yhden sanan tähden" (2015) -dokumentissa esitetään 1. kerran vastaevidenssiä tai tietoja myös turkkilaisten näkökulmasta katsottuna, mikä panee miettimään millaista MORAALIA niin kristinusko kuin islam oikein pitävät yllä.

Kummatkin ovat vakuuttuneita oman toimintansa moraalisuudesta, perustuuhan se joko Jumalan tai Allahin tahtoon ja sanaan, mutta onko tällaisesta sittenkään mitään pohjaa minkäänlaiselle moraaliselle ajattelulle ja toiminnalle. Tuskin.

Kristityillä armenialaisilla oli vähemmän keinoja massamurhata turkkilaisia, joten he näyttäytyvät tässä näytelmässä sen takia pienempinä pahoina. Totuus selvästi on, että kumpaakin osapuolta on mahdollista syyttää samanlaisesta ihmisarvoa halventavasta toiminnasta.

Armenialaisten kannalta synkkää on, miten he ovat kohdelleet muslimeja viimeisen 30 vuoden aikana ns. Vuoristo-Karabahin alueella, keskellä Azerbaidžania. Nationalismi kukoistaa puolin ja toisin Turkin ja Armenian välistä rajaa. Samoin kuin muissa rajanaapureissa Azerbaidžanissa ja Iranissa.

Kaikkien kannalta olisi parasta, ettei kansallisvaltioiden välisiä rajoja olisi, ei ainakaan Turkin ja Armenian välillä. Ja koko alue ilman muuta tulisi riisua aseista.

RUNO ON VAPAA. Osa 328: "Hai ku"


*) Haiku

Haiku on japanilainen kolmisäkeinen runo, jossa on 17 tavua. Tavut on jaettu säkeiksi suhteessa 5-7-5. (Wikipedia)


Hai! Ku runon teen
ja sit' se on kai valmis
haikuruno, jee!

RUNO ON VAPAA. Osa 327: "POEM - MEOP"

*) MEOP - Acronym
MEOP Maximum Expected Operating Pressure
MEOP Marine Mammal Exploration of the Oceans - Pole to Pole
MEOP Metastability-Exchange Optical Pumping
MEOP Migrant Education Outreach Program
MEOP Metastable Exchange Optical Pumping
MEOP Musician Enlistment Option Program (US Marine Corps)
MEOP Medium Earth Orbit Plane

(The Free Dictionary)

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

RUNO ON VAPAA. Osa 326: "Vastaus"



 -         -          -         -         -

Miksi sinun on niin
vaikea myöntää
olleesi 
täysin
väärässä?

Ei ole kuin yksi tapa ratkaista tämä ongelma.

Soita
(mieluummin mahdollisimman pian ...)

Kotcheff: "Rambo - taistelija" (1982)

Ted Kotcheffin  "Rambo - taistelija" (1982) on yhdysvaltalainen toimintaelokuva, joka perustuu David Morrellin "First Blood" (suom. Ajojahti) -nimiseen romaaniin. Elokuvan pääosassa on Sylvester Stallone.

Elokuva on saanut kolme jatko-osaa: "Rambo – taistelija 2" (1985) ja "Rambo – taistelija 3" (1988) sekä "Rambo" (2008). Ensimmäinen Rambo sijoittuu pikkukaupunkiin Washingtonin osavaltiossa Yhdysvaltain luoteiskulmassa, toinen Vietnamiin, kolmas elokuva sijoittuu Afganistaniin ja neljäs Burmaan. (Wikipedia)

     *     *      *

TÄNÄÄN 5:LTÄ KLO 21:00

     *      *     *

"Rambon" (1982) tarina oli toisella kerralla katsottuna, 1. kerran näin elokuvan vasta muutama vuosi sitten, hyvin surullinen. Kysehän on miehestä, jonka Vietnamin sota on vakavasti vammauttanut.

Kääntöpuoli on tietysti sairas yhteiskunta, joka tuottaa nationalistista ideologiaa, joka johtaa rakenteelliseen väkivaltaan. Ja vihdoin massiiviisin sotiin.

Tietysti on niin, että suurinta sankaruutta - ja sellaisesta ylipäätään on mielekässtä puhua - esimerkiksi Rambon kohdalla olisi ollut, ettei hän olisi lähtenyt pelleilemään sinne Vietnamiin. Seurauksista piittaamaatta. Ja jos kaikki olisivat toimineet samalla tavalla, ei koko Vietnamin sotaa olisi edes ollut.

Miksi mutkistaa asioita?

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 443 "Vapaa"

En ole vielä saanut tätä kirjaa käsiini. Tiedon siitä sain Twitterin kautta. Tein siitä kuitenkin tällaisen postauksen Facebookiin:

"Suomessa, myös Hämeenlinnassa, asuu liki 7 000 irakilaista. 

Annamari Marttisen kirja Vapaus (2015) on yhden 3-kymppisen miehen Mahdin tarina.

Kirjailija eläytyy täysin Mahdin kohtaloon, jonka onnistui paeta bagdadilaisesta vankilasta - vain päätyäkseen Suomessa Konnunsuolle. Paikka ei tosin ollut ollut 2 vuoteen enää vankila, mutta silti. AF"

JATKUU...

Linkit:

Kirjailija Annamari Marttinen. Facebook (kirjailija)

Annamari Marttinen. Wikipedia

Annamari Marttinen. Vapaa. Elisa-kirja (ekirja)

Annamari Marttinem. Vapaa. Syvältä kouraiseva kertomus selviytymisestä. #kirja -blogi (Annamari Marttinen)

Kaisa Kurikka. Vapaana, vankilassa. Turun Sanomat / Kirjat 21.2.2015

Sirpa Pääkkönen. Irakilaispakolainen on vailla kotimaata todentuntuisessa romaanissaAnnamari Marttinen kirjoittaa Suomeen pyrkivästä irakilaisesta turvapaikanhakijasta. Helsingin Sanomat
22.2.2015

Annamari Marttinen. Aamun kirja. Yle Areena

Annamari Marttinen: Vapaa 27.1.2015. Mari A:n kirjablogi

Miltä kuulostaa ajatus e-lukupiiristä? @HelMet_kirjasto & @elisakirja kokeilevat #lukupiiri'ä somessa.
#lukeminen. Kirjastokaista (Twitter)

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 130 -

CC by  Mimmi L. - Carpe Diem
Iltavuoron jälkeen tiistaina en jaksanut katsella kuin yhden ohjelman. Arpa osui silmäilemieni ohjelmatietojen perusteella Yle Teemalle niin kuin usein.

Sieltä oli juuri klo 21:00 alkamassa dokumenttielokuva tai -ohjelma "Hitlerin juutalainen naapuri" [2012].

Ennakkotiedoissa kerrottiin, että Edgar Feuchtwanger oli 5-vuotias, kun hänen naapurustoonsa vuonna 1929 muutti asumaan jo silloin tunnettu kansallissosialisti Adolf Hitler. "Juutalaislapsi saattoi piankin huomata ilmapiirin käyvän entistä uhkaavammaksi".

    *     *     *

Ohjelmatietojen tummasta sävystä huolimatta dokumentti osoittaa, miten ensimmäiset vuodet Hitlerin ja monien muiden johtavien kansallissosialistien naapurina Münchenissä olivat kuitenkin hyvin rauhallista ja leppoisaa aikaa.

Historiankirjoittajat, ja varsinkin oppikirjat ja opettajat, ovat kuitenkin siinä määrin demonisoineet heitä, että dokumenttia voi pitää suhteessa valtavirtaan varsin yllättävänä, yllättävän neutraalina.

Googlettamalla sain selville, että kyseessä oli ranskalainen dokumentti ("Hitler, mon voisin") muutaman vuoden takaa, ja se perustui vielä elossa olevan Edgar Feuchtwangerin haastatteluun ja moniin historiallisiin lähteisiin, missä kerrottiin mm. natsien valtaannoususta ja tapahtumista aina vuoteen 1939 asti.

Feuchtwanger perheineen ja lähisukulaisineen onnistuu pakenemaan ennen sodan alkamista Lontooseen, mihin he myös jäivät pysyvästi asumaan. Sukulaisista vain yksi, Bella kuoli Prahan lähellä olevalla leirillä.

     *      *     *

Ennen juutalaisen lakimiehen, Feuchtwangerin yhden (1) naapurin julkista kyykyttämistä vaalien jälkeen vuonna 1933, jolloin kansallissosialistit nousivat Weimarin tasavallassa demokraattisissa vaaleissa 2. suurimmaksi puolueeksi ja Hitler konservatiivisten ja talonpoikaisten puolueiden tuella valtakunnankansleriksi, olivat juutalaiset saaneet olla rauhassa. 

Yhdessä yössä kaikki kuitenkin muuttui. Eikä muu maailma voi sanoa, ettei se olisi tiennyt mitä tapahtui, sillä edellä mainittu Münchenin tapahtuma levisi ympäri maailmaa ja julkaistiin suurissa sanomalehdissä merkkinä siitä, millaisia kansallissosialistit olivat.

Juutalaisen lakimiehen kaltoinkohtelua kuitenkin pidettiin ilmeisesti vain Saksan sisäisenä asiana, vaikka poliisi ja oikeuslaitos selvästi tukivat avoimesti natsien politiikkaa. Muuallakin juutalaisia kohdeltiin huonosti, joten siinäkään mielessä tapaus ei ollut mikään vallan tavaton uutinen.

     *      *     *

'Juutalaisongelman' ratkaisusta antoi esimakua vuoden 1938 Kristalliyö, jolloin juutalaisten kauppoja ja omaisuutta tuhottiin ja varastettiin yhden (1) yön aikana valtavat määrät ja 2 500 ihmistä menetti henkensä.

Edes tämä ei kavahduttanut maailmaa vaan esimerkiksi brittien ulkoministeri Neville Chamberlain kirjoitti naiivisti Hitlerin kanssa samoihin aikoihin vielä rauhansopimuksen. Nimi paperilla painoi enemmän kuin tapahtumat, joita hän näki ja kuuli ympärillään.

Mitä tästä kaikesta, tämän yhden (1) ohjelman perusteella oikein tulisi ajatella? Johtavat kansallissosialistit olivat vuoteen 1933 asti samanlaisia poliitikoita kuin ketkä tahansa oikeistopopulistit tai konservatiivit vuoden 2015 Euroopassa.

Ja mitä tahansa on odotettavissa, kun Suomessa äärioikeistolainen porvarihallitus kohta aloittaa toimintansa. Ja Suomihan on tunnetusti ollut aina ja kaikessa Saksan kanssa samoilla linjoilla ja sen liittolainen...

     -     -    -     -     -

Olin aivan unohtaa: vaikka Edgar Feuchtwanger oli varsin tavallinen porvarispoika ja hänen isänsä kirjankustantaja, hänen setänsä Lion Feuchtwanger oli kansallissosialistien Mustalla listalla eli niiden 30 ensimmäisen vastustajan joukossa, jotka Adolf Hitler halusi eliminoida. Setä onnistui pääsemään pakoon Ranskaan, jonka poliisi aikoi myöhemmin Vichyn hallituksen aikana luovuttaa miehen natseille, mutta tämä onnistui toistamiseen pakenemaan.

Feuchtwanger oli kuuluisan  "Jud Süß" -kirjan kirjoittaja, jonka propagandaministeri Joseph Goebbels antoi filmata (omine tulkintoineen) - ja siitä tuli noiden vuosien suosituin ja tunnetuin propagandaelokuva! Kuriositeetti: elokuvaa ei ole voinut ostaa DVD:nä mm. Suomesta tai Saksasta. USA:sta elokuvan tietysti saa esim. Amazon -verkkokaupan kautta.

Linkki:

Lion Feuchtwanger. Wikipedia

Jud Süß (1940 film). Wikipedia

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Kaatra: "Alhaisolauluja" [1978]

Kössi Kaatra (1882-1928) oli 20-luvun modernismin läpimurtoon asti Suomen tunnetuin työväenrunoilija. Tämän päivän suomalaisille runonlukijoille Kaatran tuotanto on lähes tuntematon, jo vuosia sitä on ollut mahdoton saada käsiin. ja kuitenkin se on hyvin runsas, kuten jo tämän kirjan valikoima osoittaa.

Kössi Kaatra toimi elämänsä aikana monissa ammateissa: sanomalehdenjakajana, juoksupoikana, ravintola-apulaisena, asianajotoimistossa, kirjakauppiaana ja kustantajana, teatterinjohtajana, sekatavarakaupan omistajana ja lehden toimitussihteerinä. Sisällissodan aikana hän pakeni Ruotsiin, jossa eli lopun elämänsä.

Ennen vuoden 1905 suurlakkoa Kössi Kaatra oli julkaissut kolme runokokoelmaa esikuvinaan aikakauden runoilijasuuruudet, ennen muuta Eino Leino. Suurlakko teki hänestä työläisjoukkojen runoilijan ja aktivistin. Hänestä tuli työväenliikkeen nousun tulinen tulkki, sittemmin työväenliikkeen "hovirunoilija". Ruotsissa hän julkaisi kolme proosateosta, ja kirjoitti runsaasti novelleja ja runoja sekä suomalaisiin että amerikansuomalaisiin lehtiin.

Kössi Kaatran viimeisten vuosien tuotanto on usein ilmausta syvästä tragiikasta, jonka kansalaissota synnytti. Mutta milloinkaan hän ei menettänyt uskoaan tulevaisuuteen, asiansa oikeutukseen. (Takakansi)

     *     *     *

Miksikö lukea vanhoja 1900-luvun alun runoja? Ehkä siksi että viimeistään nyt on aika alkaa miettiä, mikä meni ihmisten mielissä niin totaalisesti pieleen varsinkn vuoden 1917 aikana.

Kössi Kaatra pakeni valkoisten vallattua Oulusta Ruotsiin ja asui siellä loppuelämänsä. Hän ei osallistunut sisällissotaan kuin kynäillen, eikä ainakaan runoissaan kannata minkäänlaista väkivaltaa tai fyysiseen (tai aseelliseen) voimaan perustuvia ratkaisuja.

Kaatran mielen sisäinen ongelma ja ristiriita oli sama kuin valkoisellakin puolella: molemmat hakivat oikeutuksen omille näkemyksilleen ja teoilleen Martti Lutherin jumalasta, joka antoi luvan periaatteessa kaikkeen mahdolliseen, mikä tehtiin jumalan nimissä ennen muuta toisten ihmisten tappamiseen.

     *     *     *

Kössi Kaatran runot eivät ainakaan aluksi vaikuta aatteellisesti mitenkään erityisen työväenhenkisiltä. Ehkä ennemmin päinvastoin. Sävyssä on jopa lievää halveksuntaa osattomia kohtaan. Ikään kuin kurjuus olisi ihmisten oma vika. Sävy on siis luterilaisen puritaaninen. Poliittisesti hän voisi olla nuorsuomalainen tai tämän päivän mittapuilla kokoomuslainen tai jopa perussuomalainen.

Sitten tapahtuu jotain vuosien 1903 ja 1904 aikana eli hieman ennen Suurlakkoa. Forssan puoluekokouksessa elokuussa 1903 perustetaan nykyisten työväenpuolueiden edeltäjä SDP, joka oli silloin aikalailla erilainen puolue kuin tänä päivänä.

Kaatran käsitteistöön tulee 'köyhälistö' hieman toisessa merkityksessä kuin aiemmin. Hän unohtaa ryysyköyhälistön ja keskittyy palkkatyöntekijöihin ja heidän asemaansa niin kuin puolueet vielä tänä päivänäkin tekevät.

Toisen runokokoelman tekstit ovat manifestoivia, joita luultavasti luettiin kokouksissa, Vappu-juhlissa ym. Silmiinpistävää on että jumalan Kaatra katsoo olevan köyhälistön / kansan puolella. Ja samalla tavalla tekivät tietysti kaikki muutkin. Jumalan kautta oikeutettiin mitkä tahansa omat teot - ja näin tehdään edelleenkin.

     *     *     *

Oikeus, jota esimerkiksi mielenosoituksissa ja vaaleissa haettiin, oli samanlaista kuin, mihin koko länsimainen demokratia-käsitys perustuu. Enemmistö oletetaan aina olevan oikeassa ja heillä on oikeus ja jumala puolellaaan siinä missä lakikirjat ja oikeusjärjestelmäkin.

Kaatra jakaa ihmset jyrkästi, niin kuin ennen työväenpuolueitakin tehtiin, kahtia rikkaisiin ja köyhiin, mitä ilmentää hyvin runo 'Tuutilaulu':

"Köyhän osa onneton
onpi sekä nurja,
iloton ja toivoton,
kova, kolkko, kurja.

Rikas lapsi lepäjää
alla kultakankaan,
köyhällepä ees' ei jätä
pala aivinankaan."

     *     *     *

Ilmeisesti osallistuminen SDP:n toimintaan vaikutti merkittävästi Kössi Kaatran koko elämään ja henkilösuhteisiin, sillä runo 'Ennen ja nyt' on melkoisen karua tilitystä. Ystävät ja kylänmiehet jättivät miehen - ja asetelmat, jotka yli 10 vuotta myöhemmin kärjistyivät sisällissodassa alkoivat muotoutua.

"Ennen uskoin ystäviini
kuin lapsi laittajaansa
taikka taatto poikihinsa,
siskokin sisarihinsa. (..)

Nyt en enää usko, enkä
luota liioin lapsen lailla. (..)

Yksin on ikävä olla,
kaksin kahta kauheampi."

     *     *     *

Suurlakkovuonna 1906 Kössi Kaatralta ilmestyy peräti 3 hyvin erilaista kokoelmaa runoja, mikä kuvaa ehkä sitäkin, miten SDP:ssä oli pulaa kynämiehistä, jotka olisivat pystyneet kuvaamaan sen aikaisia tunnelmia.

Kun kokoelmia ja niiden runoja lukee rinnakkain, syntyy vaikutelma siitä, että Kaatran persoonallisuus suorastaan hajoaa ja muuttuu. Hän ei myöskään pysty mielessään käsittelemään ympärillään olevia tapahtumia vaan lyö niistä varsin epämääräisiä tunnelmakuvia ja luonnehdintoja. Suurlakon jälkeen hän kirjoittaa mm. näin runossa 'Älkää itkekö'.

"Älkää itkekö raatajaraukat,
älkää voihkatko kurjat:
ei näät helly kyynelistämme
julmurit kylmät ja nurjat.

Pankaa pikemmin kätenne nyrkkiin,
hampaanne yhtehen purkaa
ja sitä, kun ette te ennemmin nousseet,
sitä te sorretut surkaa!"

Jonkinlainen luokkatietoisuus Kaatrassa on lopulta selvästi syntynyt, mutta tässäkään runossa hän ei pysty tarttumaan hetkeen jossa on.

Linkki:

Kössi Kaatra. Wikipedia

Kössi Kaatra. Alhaisolauluja. Kirjasampo

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Liebesman: "Titaanien raivo" (2012)

Perseus uhkaa petollista alamaailmaa pelastaakseen isänsä Zeuksen, jonka hänen poikansa Ares ja veli Hades ovat vanginneet Hades vapauttaa muinaiset Titaanit Olympoksen jumalien ja ihmisten maailmaan. (IMDb:tä mukaillen)

"Titaanien raivo" (2012) on fantastinen seikkailuelokuva, joka on jatko-osa "Titaaninen taistelu" (2010) -elokuvalle. Elokuvat on ohjannut Jonathan Liebesman ja käsikirjoituksista ovat vastanneet Dan Mazeau ja David Leslie Johnson.

"Titaanien raivo" sijoittuu 10 vuotta myöhempään aikaan, mihin edellinen elokuva päättyy. Jumalat eivät enää hallitse titaaneja ja hakevat sankarin nimeltä Perseus avuksi jälleen kerran. Tällä kertaa pelastaakseen isänsä Zeuksen, minkä hän tekeekin ja pelastaa samalla ihmiskunnan. (Wikipedia)

     *     *     *

TÄNÄÄN SUB:ILTA KLO 21:00

     *     *     *

Elokuva "Titaanien taistelu" (2010) antiikin Kreikan myyttisestä supersankarista ja 1/2-jumalasta Perseuksesta, joka tunnetulla tavalla ratsasti runoratsu Pegasoksella, sai pari vuotta myöhemmin jatkoa.

Jonathan Liebesmanin "Titaanien raivo" (2012) ei noudata, edes löyhästi, samalla tavalla vanhoja myyttejä, vaikka voisi jumalten, 1/2-jumalten ja ihmisten maalmassa olla tottakin.

     *     *     *

Vaikka em. elokuvat eivät ole olleet katsoja- ja arvostelumenestyksiä, ovat ne silti mainettaan parempia. Ne pysyvät  uskollisesti tiedettyjen ja tunnettujen jumalten maailmassa ja yrittävät kuvittaa antiikin usein vaikeasti ymmärrettäviä myyttejä, mikä tekee näistä elokuvista erityisen ansiokkaita.

Myytit omana aikanaan toimivat samalla tavalla kuin näissä leffoissa: ne ruokkivat ihmisten mielikuvitusta ja niitä käytettiin tulkitsemaan sitä mitä ympärillä tapahtui.

     *     *     *

Jälkimmäisen osan teemana on Olympoksen jumalten kuolema, miten ja miksi jumalille kävi niin kuin kävi. Ajatus jumalten kuolemasta on paradoksi, sillä jumalat ovat tietysti jumalia siksi, että he ovat kuolemattomia.

"Titaanien raivo" antaa selityksen sille, miksi antiikin Kreikan suositut jumalat hävisivät. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että vanhat ja uudet jumalat alkoivat taistella keskenään, mikä johti kumpienkin häviämiseen.

Ihmiset jäivät yksin  - ja ikään kuin joutuivat jälleen kerran keksimään jumalansa. Tämän elokuvan jatkoksi sopisi sarja elokuvia, jotka selittävät 1/2-jumalten kautta juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin synnyn. Kuolevaiset profeetat, muhammedit ja jeesukset olisivat tietysti näitä supersankareita, jotka yrittävät saada ihmiset uskomaan itseensä vaihtelevalla menestyksellä.

Tosiasia kuitenkin tässä maailmassa on, että jumalat ovat lopullisesti kuolleet tai vain jotkut vanhimmista jumalista kuten Gaia ovat ehkä hengissä, mutta eivät ilmaise itseään, sillä ne eivät ole kiinnostuneita ihmisistä.

     *     *     *

"Titaanien raivon" kuvaus esim. ylijumala Zeuksen ja sodanjumalan Areksen kuolemasta ovat, näin uskoisin, terapeuttisia. Jokin sellainen, minkä on uskottu aina olevan olemassa, voi myös hävitä lopullisesti.

Tämän päivän maailmassa ja Suomessa kesken hallitusneuvotteluiden sen oivaltaminen, ettei kukaan uhkaa ketään - ja että sodanjumalat ovat kuolleet niin kuin jumalten suosimat, valitut kansatkin, voisi olla tärkeä oivallus. Niin vain ei tule tapahtumaan.

Oikeistolaisessa Suomessa uskotaan edelleen, että Martti Lutherin julistamat valitut kansat (tai kansallisvaltiot) Suomi ja Saksa ovat maailman parhaita ja niillä on oikeus asein taistella muita huonompia vastaan ja tappaa muita.

Susiluoto: "Huoneiden kirja" (2003)

Moniulotteinen ja sokkeloinen Saila Susiluodon "Huoneiden kirja" (2003) rakentuu huone huoneelta 6 luvussa tai kerroksessa. Kokoelman jokainen runo on merkitty omalla heksagrammillaan, kuudesta vaakaviivasta muodostuvalla kuviolla. Teosta voi lukea samaan tapaan kuin kiinalaista muutoksen kirjaa, "I Chingiä". Runojen vaihtoehtoinen, sattumanvarainen järjestys määräytyy kolikkoa heittämällä.

"Huoneiden kirja" avautuu allegoriaksi matkasta omaan sisimpään, jossa kaikki aika - niin mennyt, nykyisyys kuin tuleva - on samanaikaisesti läsnä. Kokoelman kerrokset eivät muodosta hierarkkista, ylöspäin etenevää rakennelmaa, sillä ne sijaitsevat osin toistensa sisällä. Huoneita yhdistää lattioiden läpi nouseva kuumepuu; kuva, joka myyttisyydessään ja orgaanisuudessaan rinnastuu minuuteen tai ihmismuistiin. (Sanojen aika / Kirjasampo.fi)

      *     *      *

Löysin tämän kirjan sattumalta, kun aloin etsiä tietoa runokoneista. Vaikka olin lukenut Saila Susiluodon uudempaa tuotantoa, tämä oli jäänyt jostain syystä väliin.

"Huoneiden kirjalla" (2003) on oma mielenkiintonsa mm. sen kautta, että alkukesällä ilmestyvä uusin teos "Antikythera" (2015) perustuu hieman samanlaiseen mutta teknisesti mutkikkaampaan ideaan.

      *     *      *

Kiinnostavaa on sekin, että löysin myös "I Chingin" sattumalta jokin aika sitten, mikä oli Susiluodon "Huoneiden kirjan" pohjana. "I Ching" perustuu vanhaan kiinalaiseen viisauteen ja tulevaisuuden ennustamiseen tai ehkä ennemmin ennakointiin.

"I Chingin" on 8 x 8 -kokoinen matriisi, jonka ruudut viittaavat kirjasta löytyviin teksteihin. Runoilija on tehnyt tietyllä tavalla oman "I Chinginsä" tai sen perusteella 64 runoa.

Näin ollen "I Ching" toimii siis hieman samalla periaatteella kuin jotkut modernit runokoneet tai sähköiset kyselylomakkeet! Suunnittelin jopa hetken aikaa tällaista ohjelmaa, mikä olisi helppo toteuttaa aivan perusohjelmointitaidoilla. Suurin työ on tarinoiden - tai runojen - osien kirjoittamisessa.

Ideanahan tällaisessa koneessa olisi yksnkertaisesti se, että palikoita eri tavoin yhdistelemällä saa aikaan yhä uuden ja erilaisen mielekkään tekstin. Tämä puolestaan on kehittynyt versio 1970-luvulla puolalaisten sosiologien rakentamasta matriisista "48 tunnin puhe", jossa on taulukkomuodossa / tietokannassa suurehko määrä lauseita tai lauseen osia, joita mielivaltaisesti (tai muulla tavoin) yhdistelemällä on mahdollista saada aikaan puhe, joka kuulostaa järkevältä. 2000 -luvun alussa tein WAP -applikaation, joka generoi satunnaisesti tällaisia 'puheita'.

      *     *      *

Saila Susiluodon tuleva kirja on vielä askeleen kunnianhimoisempi - mutta silti vain mekaaninen kone. Tarkoituksena on, että järjestelmä generoi valituilla ehdoilla, jokaiselle vuoden päivälle oman runon. Hienoa idea! Jatkuvasti muuttuva runokirja, joka on eräänlainen ikiliikkuja.

"Jano" -lehden 3 / 2015 haastattelussa Susiluoto kertoi tehneensä systeemiä varten 250 runoa, mikä saattaa riittää toteuttamaan tällaisen järjestelmän, kun valmiit runot sopivalla tavalla pilkkoo osiin ja taas kokoaa ohjelmallisesti yhteen.

JATKUU...

Linkki:

Markert, Christoffer, "I Ching - muutosten kirja" (1998)

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Olivier: "Henrik V" (1944)

Laurence Olivierin ohjaama elokuva "Henry V" (1944) pohjautuu William Shakespearen samannimiseen näytelmään.

Alaotsikkona on 'Kuningas Henrik V:n kronikat hänen taistelustaan Agincourtissa Ranskassa'. Laurence Olivier on itse myös pääosassa.

Elokuvan asema Iso-Britanniassa on hieman samanlainen kuin "Tuntemattomalla sotilaalla" Suomessa, sillä sen kautta nostatettiin 1940-luvulla oikeisto-nationalistisesti kansallistunnetta ja sotilaallista puolustustahtoa, mihin myös poliittinen vasemmisto lähti kirkuen ja aseet tanassa mukaan. (Wikipedia)

       *     *      *

Kenties maineensa arvoinen elokuva, mutta ei vedä vertoja 50 vuotta myöhemmin tehdylle Kenneth Branaghin "Kuningas Henrik V:lle" (1989) eikä varsinkaan BBC:n tuottamalle ja Thea Sharrockin ohjaamalle TV-elokuvalla vuodelta 2012, joka on yksi osa 'The Hollow Crown' -elokuvien sarjaa Englannin kuninkaista.

Elokuvat ovat tietysti oman aikansa tuotteita niin kuin on koko historiankirjoituskin, ja niitä ei voi suoraan verrata keskenään. Laurence Olivierin elokuva oli ennemmin filmatisoitu TV-näytelmä kuin varsinainen elokuva, mikä tietysti vaikuttaa katselukokemukseen. Teatterin teennäisyys on mukana.

       *     *      *

Olivierin käsikirjoitus on oikeastaan aika hauska, sillä siihen on rakennettu kehyskertomus, joka sijoittuu William Shakespearen "Henry V" -näytelmään aikaan 1600-luvun alkuun. Kesken näytelmän esityksen kertoja kehottaa katsojaa kuvittelemaan sen, mitä tapahtui Ranskan Agincourtissa vuonna 1415, mistä alkaa varsinainen elokuva. Lopussa palataan takaisin näytelmän nykyisyyteen.

Britit mielellään muistelevat Agincourtin sinänsä typerää taistelua ja sotaa, sillä sodassa oli kyse lähinnä nuoren kuninkaan turhamaisuudesta. Lopputulos oli molempien osapuolten kannalta sikäli lähtökohtaansa parempi, että maiden väliset rauhanomaiset suhteet vahvistettiin avioliitolla Henri V:n ja Catherine Valois'in välillä.

     *     *      *

Sota niin kuin sodat aina oli silti tälläkin kertaa turha, mitä ei tietysti tällaisissa nationalistisissa ja kansallistuntoa nostattavissa elokuvissa ja näytelmissä korosteta. Valitettavasti William Shakespearekin oli hallitsijoidensa nuoleskelija, mikä tietysti takasi sen että hän sai 'vapaasti' tehdä taiteilijantyötään.

Toki maiden välisiä suhteita hiersivät edelleen uskonnolliset, kielelliset ja kulttuuriset erot, eikä maiden välisiä raja-aitoja ole vieläkään kaadettu täysin kumoon.

Symbolisena merkkinä vastakkaisuudesta ovat omat armeijat, kirkot sekä kieli ja kulttuuri niin kuin keskiaikana. 

Jeskanen: "Perkele. Myytillisiä tarinoita" (2011)

"Perkele" (2011) sisältää kuusi sarjakuvanovellia, jotka sijoittuvat 1600-luvun lopun Suomeen ja Ruotsiin. Aikaan, jolloin tavallista rahvasta vainosi ja kiusasi koko joukko piruja ja perkeleitä. Tuolloin surma kulki pölyisiä polkujaan ja kruunu taisteli alamaistensa sieluista, häntäheikit viettelivät piikoja ja saunojen pimeissä nurkissa hönkäilivät himokkaat henget. 

Kirjassa vanhan kansan myytit sekoittuvat railakkaalla otteella historiallisiin henkilöihin ja ajankuvaan. (Takakansi)

      *      *      *

Mikko A. Jeskasen "Perkele" (2011) on piristävää ja viihdyttävää luettavaa ja sopiva lisä kaikkeen muuhun sitä, mitä viime vuosina on kansanperinteen saralla julkaistu.

Kyse on sarjakuva-muotoon kirjoitetuista novelleista, mistä todellakin on kyse, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että tekstit ja tarinat ovat kuvitusta verrattomasti parempia tosin kokonaispakettikaan ei ole ollenkaan hullumpi.

Alaotsikon mukaisesti kokoelmassa on hyödynnetty Suomen kansan vanhoja, lähinnä 1800-lopussa suullisena perimätietona kerättyjä tarinoita. Esimerkiksi viimeinen kertomus 'Sielunmessu' on yksi tunnetuimpia uskomustarinoita, minkä Jeskanen on kertonut omalla tyylikkäällä ja persoonallisella tavallaan.

      *      *      *

Tarinoissa viehättää niiden rehevä kerronta, mihin kuuluu suora ja konstailematon puhe niin seksistä kuin kaikista muistakin arkisista asioista, mutta myös häistä ja hautajaisista. Ensimmäinen novelli 'Suvihäät' tuo hyvin esiin vielä tänäkin päivänä virallisesti voimassa olevan, kouluissa tunnustuksellisena opetettavan maailmankatsomuksen omituisuuksineen.

Niin pirut kuin perkeleet sekä kuolleet elävät elävien kanssa. Kuolleet pahoina henkinä. 'Suvihäissä' häissään kuollut morsian Emma saapuu kummittelemaan miehelleen, joka täräyttää haulikolla morsiamensa haamua, siunatuilla luodeilla, niin ettei tämä pääse häntä enää vainoamaan.

      *      *      *

'Blåkulla' on kertomus siitä, mihin noitavainot ja -oikeudenkäynnit perustuivat. Aihe on vielä tänä päivänäkin ajankohtainen, sillä monet pitkät oikeudenkäynnit ovat 2000 -luvun noitavainoa, missä ihmisarvoa ei tunneta. Lähimmäisenrakkaudesta ei ole tietoakaan tässä jumalattomassa maailmassa.

Kertomuksessa kuvataan, toisistaan erillään, pientä poikaa ja tyttöä, joita käytetään hyväksi noitien tunnistamisessa. Kristityt papit ovat hyvin tietoisia toiminnan tökeryydestä, mutta tällä tavoin he saavat pidettyä ihmiset kurissa ja herran nuhteessa.

Lapset kertovat kuulustelijoilleen mitä ihmeellisimpiä, selvästikin aikuisilta, kuulemiaan tarinoita ja pistävät vielä puolet omiaan, mikä palvelee pappien ja kirkon tarkoitusperiä - ja pitää yllä kauhun-tasapainoa.

      *      *      *

'Louhiharjun mysteerissä' on yhdistelty eri tarinoita ja uskomuksia taitavasti. Tarina alkaa pirullisesti siitä, miten piru itse pelastaa nuoren naisen Annan hengen, joka vaatii vastapalvelusta 13 vuoden kuluttua ja tietysti saa sen.

13 vuotta myöhemmin piru hakee omansa eli Annan pojan Magnus Gabrielin, minkä kuolemasta syytetään hänen isäänsä. Anna joutuu tällöin paljastamaan tekemänsä sopimuksen paholaisen kanssa. Ja kuollut poika ei itse asiassa ole edes Annan miehen Joakimin vaan joku sotilas oli raiskannut hänet ennen häitä.

      *      *      *

'Don Juan Tenorio ja Tuonenkylän Tilta' on eräänlainen parodia legendaarisesta Tuonenkylän Tiltasta, joka oli "kopea neito, jolle ei sulhaset kelvanneet". Sitten paikkakunnalle saapui komea ulkomaalainen häntäheikki ja naisten naurattaja, joka onnistui viettelemään Tiltan - ja he menivät onnellisiin naimisiinkin.

Novelli koostuu mm. pääkertomukseen upotetusta Tilaten legendasta, jossa kerrotaan mm. miten Tilta taisteli voimakkaan viettinsä kanssa, mutta naida ei saanut vaan ennemmin tuli palaa.

Mutta kun Tilta pääsee Don Juanin kanssa vauhtiin - niin lystiä riittää, eikä kumpikaan saa hevin tarpeekseen ruumiin iloista. Vaan entisen elämänsä takia tylysti Don Juan joutui lopulta helvettiin ja Tilta jäi taas yksin.

      *      *      *

Sauna on ollut aina suomalaisille pyhä paikka, mutta siihen liittyy myös monenlaisia pelkoja, jotka ovat synnyttäneet tarinoita. "Saunaperkele" on Mikko A. Jeskasen kertomus entisajan saunauskomuksista. Saunassa synnytettiin, tehtiin lapsia, joskus jopa kuoltiin ja ruumiit pestiin saunassa ennen kuin ne vietiin riiheen.

Pahat henget, pirut ja perkeleet asustivat tai kävivät pimiässä, tyhjissä saunoissa. Kyykäärmeet saattoivat talvella herätä horroksesta, jos olivat hakeneet talvehtimispaikkansa saunan alta.

Linkki:

M. A. Jeskasen sarjakuvanäyttely 2.-30.6.2012. Facebook