sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 131 -

CC by  Mimmi L. - Carpe Diem
Syödessäni tänään sunnuntainakin eksyin samalla katsomaan norjalaisen Toril Brekken erinomaista "Kirjaohjelmaa", jossa vieraana oli tällä kertaa Vuoden ruotsalaiseksikin valittu homokirjailija Jonas Gardell.

En katsonut ohjelmaa erityisen keskittyneesti, mutta korviini / silmiini särähti kaksi.. tai oikeastaan kolmekin kohtaa.

Ensiksikin Gardell antoi ymmärtää, että hän oli kirjailija, jolla oli sanoma, jonka kautta hän halusi muuttaa maailmaa. Minusta homoseksuaalisuus ja siitä kertominen kirjallisuudessa ei kuitenkaan ole sen kummempi sanoma kuin kertominen heteroseksuaaleista. Siksi ajatus kuulosti kummalliselta ja jotenkin oudolta ajatukselta. Miksi korostaa sitä, että pitää miehiä seksuaalisesti viehättävämpänä kuin naisia. Sama ongelmahan, jos se on ongelma, on naisilla, jotka ovat heteroseksuaaleja. Ja miksi ylipäätään vatkata tällaisia asioita. Eikö ennemmin pitäisi ihmetellä, miksi ihmisten seksuaalista käyttäytymistä edes pitää säädellä ulkopuolisin normein. Eiköhän se ole jokaisen ihmisen ihan oma asia miten hommansa hoitaa tai jättää hoitamatta, kunhan ei vahingoita toisia tai itseään?

Toiseksi hän totesi, että hän oli yli 40 vuotta sitten - asuaessaan lähes samoilla kulmilla kuin tänäkin päivänä - suorastaan poikaprostituoitu. Suorastaan ylpeänä... vai ironisoiden. Hän siis sai mitä halusi? Hän ei sanonut, että hän teki sitä rahasta, mutta ilmeisesti osittain siitäkin oli kyse. Hän siis kannattaa prostituutiota. Mitähän siitä tulisi ajatella... ainakin tämän päivän suomalaisen yhteiskunnan arvojen kannalta se tietysti kuulostaa kummalta sekin.

Kolmas kenties kaikkein oudoin kohta ohjelmassa liittyi siihen, miten hän ohimennen mainitsi, miten hänen kirjansa roolihenkilö Rasmus sai hiv-viruksen ensimmäisestä varvistaan Oslossa. Kaiken lisäksi hän oli tiennyt kumppaninsa sairastavan AIDS:ia. Kumppani oli jopa kysynyt, oliko Rasmus varma siitä mitä tekee. Kirjaiija sääli henkilöhahmoaan, mitä on vaikea ymmärtää.

Rasmus tiesi mitä teki ja tiesi riskit. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis - ja pahimmassa tapauksessa lähtee henki. Ennemminin tuollainen käytös on ärsyttävää ja muita ihmisiä loukkaavaa siinä mielessä, että he joutuvat vastaamaan Rasmuksen AIDS:in hoidosta, mikäli hän nyt sai sitten AIDS:in. Ainakin hänestä tuli taudin kantaja.

    *     *     *

Jossain aiemmassa kirjoituksessa totesin, että kun homo- ja lesbokysymys on saatu pois päiväjärjestyksestä, kohteeksi otetaan jokin muu seksuaalinen suuntautuneisuus. Ja näin kävi nopeammin kuin uskalsin edes odottaa.

Nyt Suomessa ollaan kriminalisoimassa eläimiinsekaantuminen. Viimeksi näin oli joskus 1600 -luvulla. Olemme siis taantumassa aina vain lähemmäksi synknitä keskiaikaa...

Poliittiset päätöksentekijät ja muu eliitti suhtautuvat kaikenlaiseen seksuaalisuuteen vähintäinkin paranoidisesti. Silti suurimmat ongelmat ovat mitä tavanomaisimmassa heteroseksuaalisuudessa ja -suhteissa.

Heteroseksuaalisuuden ongelmiin ei vain kellään tai millään taholla tunnu olevan samanlaista intohimoista kiinnostusta paneutua kuin sellaisiin seksuaalisuuden muotoihin, jotka eivät ole itselle tuttuja. Kun kysymykset / ongelmat tulevat liian lähelle narsistista minä, joka haluaa kontrollifriikkina valvoa kaikkea liikkuvaa ja erilaista kuin on narsisti itse, niihin ei haluta paskatikullakaan koskea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti