keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Christie: "Hiirenloukku" (1977)

"Hiirenloukku" (1952) on Agatha Christien rikosnäytelmä ja ainoa näytelmä, jonka hän teki. 

Se sai alkunsa lyhyenä radioesityksenä "Three Blind Mice" (1947). Christie muokkasi radiokuunnelman novelliksi "Three Blind Mice" (1948) ennen näytelmän kirjoittamista. 

Christie toivoi, ettei novellia julkaistaisi Britanniassa niin kauan kuin näytelmää esitetään - ja tätä toivetta on noudatettu, sillä se ei ole vieläkään (vuonna 2014) ilmestynyt Britanniassa. Näytelmäkäsikirjoitus ilmestyi Britanniassa vuonna 1993.

Näytelmä aloitti menestyksensä Lontoossa Ambassadors' Theatressa 25.11.1952, ja sitä on esitetty liki 26 000 kertaa. Suomessa mm. Hauhon Rouwasväenyhdistys r.y. esitti vuonna 2007 "Hiirenloukun" Hauhotalolla, ohjaajana Jouni Lehtonen. (Wikipedia)

     *    *     *

Jossain määrin olen ihmeissäni tämän näytelmän suunnattoman suosion takia. Toisaalta se on super-suositun Agatha Christien ainoa näytelmä, minkä kautta suosio varmasti suurimmaksi osaksi selittyy.

Niin tässä kuin koko dekkareiden lajityypissä on monia asioita, joita kannattaisi miettiä todella tarkkaan ja perinpohjaisesti. Esimerkiksi tapa, jolla ihmisiä leimataan ja nimitetään rikollisiksi. Niin psyyken kuin sosiaalisen käyttäytymisen kuvaaminen on usein vähintäinkin ontuvaa, vaikka tarina sinänsä tuntuu hyvältä, on kiinnostava ja jännittävä ym.

Ongelma on sama kuin huumorissa: sen taakse voi käytkeytyä mitä kummallisempia käsityksiä, asenteita ja ennakkoluuloja asioista ja ihmisistä.

     *     *     *

On tietysti totta, että kirja on kirjoitettu vuonna 1947 ja tietämys / ymmärrys monien asioiden suhteen on muuttunut / lisääntynyt, mutta ei kuitenkaan mitenkään dramaattisesti. Sitä osoittaa esimerkiksi "Hiirenloukku" [1952] -näytelmän suosio. Sitähän esitetään vielä yleisesti eri puolilla Eurooppaa ja Suomea. Ja tietysti varsinkin Lontoossa.

Yksi silmiinpistävä seikka, muun muassa, on suhtautuminen mielen sairauksiin ja erityisesti skitsofreniaan.Vain viikko sitten törmäsiin niinikään britti-kirjassa aivan samanlaiseen asenteellisuuteen Martin Esslinin "Draaman perusteet" [1976] -kirjan kohdalla.

Rikollinen mieli - mitä ihmettä sillä sitten tarkoitetaankaan - ja skitsofrenia vääntynyt helposti samaan muottiin. Ja kyse on sentään vain sairaudesta. Ristiriitaista tietysti on, että jos ihmisellä on syöpä tai hänellä on jalka poikki tai hän on uupunut työtaakkansa alla, häntä kohtaan tunnetaan myötätuntoa.

Jotkin sairaudet taas ovat sellaisia, joiden seurauksena ihmiset hyvin helposti ja hövelisti heitetään vankilaan tai sairaalaan.

     *     *     *

Christie kirjoittaa novellissa 'Hiirenloukku' [1948, suom. 1977] tähän tapaan:

Ylietsivä mittaili häntä tarkkaan silmillään.

"(..) hän saattaa olla ehdottoman varma että hän on liian älykäs poliiseille. Murhaajista tulee sellaisia." Hän lisäsi: "Meidän koulutukseemmehan kuuluu psykologian kurssi. Skitsofreenikon mielenlaatu on varsin kiinnostava." (s. 62)

Tilanteessa sanat on pantu itseasiassa murhaajan suuhun, mitä lukija ei tiedä - tai hän saa tietää tämän vasta jonkin ajan kuluttua. Kuuntelemassa on mm. komisario Tanner (majuri Metcalf), joka ei reagoi ylietsivä Trotterina esiintyvän murhaajan puheisiin.

     *     *     *

Koko asetelma 'Hiirenloukussa' on erikoinen, sillä Jim-niminen (ylietsivä Trotterina esiintyvä) murhaaja - joka novellin / näytelmän aikana ehtii tappaa kaksi ihmistä - tekee sen mitä tekee kostaakseen oman kaltoinkohtelunsa ja pikkuveljensä Georgien kuoleman lapsena.

Maaseudulla yleisesti tunnetusta, julmasta lastenlorusta ja -laulusta 'Kolme sokeaa hiirtä' tulee hänen tunnuslauseensa, mikä tuo mieleen Fritz Langin elokuvan "M - kaupunki etsii murhaajaa" (1931), jossa murhaaja myös hyräilee tiettyä sävelmää.

Laulun viisi säettä ovat myös novellin mottona:

"Kolme sokeaa hiirtä juosta vilistää,
ne hätyyttivät mokomat talon emäntää.
Vaan tämäpä leikkasi hännät poikki,
oli hassua nähdä kun pakoon loikki
kolmea sokeaa hiirtä niin vikkelää."

     *     *     *

Kirjailija Agatha Christie on hyvin tietoinen siitä, miten absurdi laulu on, ja sille on vaikea keksiä mitään järkevää selitystä. Siinä mielessä laulu ilmeisesti sopii hyvin 'skitsofreenikolle'.

Monkswell Manorin -majatalossa, johon 'Hiirenloukun' tapahtumat sijoittuvat yksi asiakkaista, joka sattuu olemaan italialainen Paravicini tulkitsee sävelmää:

- 'Kolme sokeaa hiirtä' - niinhän se ol! Sävelmä on tarttunut päähäni. Itse asiassa se on kaamea pikku sävelmä. Ei ollenkaan mukava loru. Mutta lapset pitävät kaameista asioista. Oletteko mahtanut huomata sen? Tuo loru on kovin englantilainen - julmaa talonpoikaista englantilaista maaseutua. "Vaan tämäpä leikkasi hännät poikki". Totta kai lapsi rakastaisi sitä - voisin kertoa teillen monenlaisista lapsista...

Majataloa yhdessä miehensä kanssa pitävä Molly ei halua kuulla enempää vaan ahdistuu miehen puheista ja kieltää tätä jatkamasta enempää.

     *     *     *

'Kolme sokeaa hiirtä' viittaa kolmeen sisarukseen, jotka orpoina tai -pakolaisina sijoitettiin sota-aikana läheiselle maatilalle Longridge Farmille, johon murhaaja on jostain syystä tullut.

Juonen kehittely ei ole tässä kohdin kovin uskottavaa, mutta joka tapauksessa poliisi tai Scotland Yard oli saanut vihiä, että 2. murha tehtäisiin Monkswell Manorin -majatalossa, jossa oli ilmeisesti henkilö, joka haluttiin murhata - ja myös murhaaja.

Jos ja kun 'skitsofreenikko' oli niin älykäs ja taitava kuin on annettu ymmärtää, tuntuu hämmästyttävältä, miten paljon hän jättti 1. murhan jälkeen jälkiä itsestään...

     *     *     *

Kolmea lasta kohdeltiin maatilalla niin huonosti, että nuorimmainen Georgie kuoli. He näkivät mm. nälkää, mikä tuohon aikaan tosin oli muutenkin tavallista ja sotalapsia oli paljon.

23-vuotias Jim oli selvästikin hyvin suunnitelmallisesti päättänyt kostaa veljensä julman kohtalon. Hieman häiritsevää on se, ettei siskosta puhuta YHTÄÄN mitään. Edes hänen nimeään ei mainita.

Älykkyydestään huolimatta Jim - ja lapset - eivät onnistu pakenemaan tilalta. Syytä tähän ei kerrota. Jim lähettää kylän opettajalle kirjeen, jossa hän kertoo lasten tilanteesta. Esim. siitä, miksi he eivät käy enää koulua. Opettaja paljastuu majatalonpitäjän Molly Davisin siskoksi.

Toisin sanoen murhaajan yhtenä kohteena on Molly / hänen siskonsa. Ensimmäinen Lontoossa tapettu nainen on lasten kasvattiäiti tms. Maureen Gregg, joka sai 6 kk:n vankilatuomion lasten huonon kohtelun ja kuolemantuottamuksen tms. takia. Hänen miehensä sai 6 vuoden tuomion.

Kolmas kohde on rouva Boyle, joka on yksi majatalon ensimmäisistä asiakkaista, joka menettääkin henkensä, kun Jim / ylietsivä Trotter kuristaa hänen hengiltä. Boyle oli puolestaan henkilö, joka sijoitti lapset Greggien maatilalle.

     *     *     *

Lapset siis olivat kuin kolme sokeaa hiirtä, jotka juoksivat Longridge Farmilla emännän perässä, ja - lorun mukaisesti - häiritsivät emäntää.

Koska lapsilta oli leikattu häntä poikki, he eivät osanneet lähteä minnekään. Mitä hännällä sitten tarkoitetaankin... Ja niin kuin lorussa: he luultavasti yrittävät paeta useammankin kerran, mutta heidät saatiin aina kiinni ja rangaistiin, mikä johti tilanteen pahenemiseen ja pahenemiseen. Lukijan on helppo kuvitella miten emäntä / isäntä lauloivat lapsille laulua vaikkapa hakatessaan heitä.

1800 -luvun protestanttisessa sadussa hiirille käy lopulta kuitenkin hyvin, joten Agatha Christie ei selvästikään viittaa kirjallisuudeta tuttuun vaan kansan suussa ja maaseudulle kulkeneeseen lorun pätkään, joka ei ole kuin osa paljon laajempaa kokonaisuutta.

     *     *     *

Alkuperäisten lorujen / runojen / laulujen ideana oli, oli kyse sitten katolisesta tai protestanttisesta versiosta, se että isäntä on hyvä, mutta emäntä kohtelee hiiriä kaltoin ja ajaa heidät pois talosta.

Itse hiirten sokaistuminen liittyi alun pitäen siihen, miten emäntä 1. kerran ajoi hiiret talosta piikikkääseen karhunvattupensaikkoon. Vasta kun sokeat hiiret 2. kerran harhautuivat taloon, emäntä leikkasi niiden hännät.

Kummallakin kerralla ongelmana hiirten kannalta on emäntä, joka ei voinut sietää näitä otuksia. Ongelman oli kuitenkin aiheuttanut isäntä, joka oli ottanut hiiret ja ruokkinut niitä, minkä takia ne olivat jääneet taloon. Eli sinänsä hyvästä / hyväntahtoisesta toiminnasta (lähimmäisen rakkaudesta) oli aiheutunut hyvin ikävä prosessi.

     *     *     *

Mutta miksi emäntä ei vain tyytynyt 2. kerralla ajamaan nyt sokeita hiiriä pois talosta? Niistähän ei sinänsä ollut enää mitään muuta haittaa kuin että ne päättömästi pyörivät jaloissa.

Jotain aika synkkää on emännän mielessä ja hänen toimintaansa motivoivia tekijöitä voi vain arvailla.

Kenties emäntä oli lapseton, mikä aiheutti katkeruuden tunteita, jotka hän purki viattomiin lapsiin?

Ehkä lapset oli otettu tilalle lisätulojen / työvoiman toivossa, sillä jokin syy siihen on täytynyt olla, että kolme melko pientä lasta oli tilalle otettu? Kyse ei ollut vain hyvästä tahdosta tms.

     *     *     *

Jos tapahtumia ajattelee kokonaisuutena, tapahtumien ketjuna, se näyttäytyy aika merkilliseltä. Oli kyse sitten lorusta tai (fiktion maailman) todellisista tapahtumista.

Ensin isäntä ottaa hiiret taloon, emäntä ajaa ne kahteen kertaan talosta.

Näin kävi myös todellisuudesta. Patriarkaattisessa yhteiskunnassa isäntä on luultavasti vain päättänyt ottaa lapsia tilalle, mistä on seurannut se, että emäntä on pannut hanttiin, mutta ei ole voinut tilanteelle mitään. Lapsista on tullut sijaiskärsijöitä isännän ehkä sinänsä hyvällä teolle.

Seuraavassa vaiheessa tilanteen jo eskaloiduttua moneenkin kertaan, isoveli Jim päättää kostaa lasten puolesta Greggien pariskunnalle ja kaikille, jotka ovat osallistuneet hänen mielestään lasten kaltoinkohteluun.

     *     *     *

Tapahtumat kyseenalaistavat länsimaisen / roomalaisen muodollisen oikeusjärjestelmän toiminnan. Sehän ei toimi ollenkaan.

Rankaisemalla Greggejä ei saavutettu lopullista ratkaisua.

Sen sijaan että yhteiskunnan voimavaroja hukataan ihmisten vankilassa pitämiseen, varat olisi tässä tapauksessa tullut suunnata Jimillle ja hänen siskolleen ja antaa heille hyvän elämän edellytykset. Kenties Greggien tila olisi tullut luovuttaa heille? Romaanissa tila jostain syystä tuhotaan, mikä tuntuu järjettömältä. Siitähän ei hyödy kukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti