tiistai 14. huhtikuuta 2015

Kokko: "Hyvän tahdon saaret" (1953)

Yrjö Kokko tunnetaan parhaiten satukirjastaan "Pessi ja Illusia". 

"Hyvän tahdon saaret" on matkakirja ja vallan viehättävä sellainen. Kirjailija saa päähänpiston lähteä Kanariansaarille. Eletään aikaa, kun saarten massaturismia ei vielä ollut olemassakaan. (..)

Kirjaa voi suositella lämpimästi Kanariansaarille matkaaville tai siellä olleille. Oma kappaleeni on Helsingin kaupunginkirjastosta, mutta kirjaa näkee usein kierrätyskeskuksissa ja muilla kirpputoreilla. (Hyvä matkakirja. Kirjailija Laura Honkasalo, Sininen kirjahylly -blogi)

     *     *     *

Ennen massaturismia 1950-luvulla matka Kanariansaarille oli aika lailla erilaista kuin 20 vuotta myöhemmin, kun tulivat suorat lennot suihkukoneella Gran Canarialle, Las Palmasiin.

Kirjailija Yrjö Kokko päätti eräänä kesänä lähteä ylioppilaaksi valmistuneen tyttärensä kanssa muutamaksi viikoksi näille saarille, mistä hän kirjoitti kirjansa "Hyvän tahdon saaret" (1953).

Kuvaus on hyvin tarkkaa ja päiväkirjamaista, mutta kiinnostavaa ajankuvaa ja matkan dokumentointia. Ja kiinnostavaa on myös isä-tytär -suhteen kuvaus. Eiväthän ulkopuoliset välttämättä tienneet heidän olevan isä ja tytär...

     *     *     *

Kirjassa on paljon valokuvia - nuorista naisista - mikä tietysti panee miettimään vaikka mitä. Mitä lienee Yrjö-sedän mielessä liikkunut kuvatessaan hymyileviä alkuasukkaita.

Väärinkäsitysten välttämiseksi isä ja tytär asuivat viereisissä huoneissa, mikä tietysti pani isän mielikuvituksen laukkaamaan. Tiedä vaikka että raiskaajat ja ihmiskauppiaat olisivat ensimmäisinä öinä vieraassa maassa olleet liikkeellä.

     *     *     *

Kokko kirjoittaa kappaleessa 'Yllättävä vastaanotto' tähän tapaan:

"Varsinkin naishenkilöitten - ja nimenomaan Espanjassa - pitää olla varovaisia, sillä espanjalaiset ovat vaarallisia valkoisen orjakaupan agentteja, jotka toimittavat nuoria naisia Marokon ja Etelä-Afrikan tyttötaloihin!

Tässä sitä nyt oltiin! En tiennyt edes tyttäreni huoneen numeroa. Nousin sängystä ja hiivin ovelle."

     *     *     *

Eniten Yrjö tuntui pelkäävän mustia miehiä ja neekereitä. Kun isä ja tytär päättivät lähteä purjeveneellä kiertelemään Kanariansaarten ympäristöä, miehistössä oli tällaisiakin, mikä sai isän varpailleen.

"Oliko laivan miehistö neekereitä? Ainakin tuo vetelä Pfefo, jonka olimme nähneet, oli vaikuttanut mulatilta. Nyt aloin käisttää, miksi don Toribio ei edes 1000 punnasta halunnut matkustaa San Bartoloméssa. Ja minä aioin nuoren tyttäreni kanssa lähteä kahdeksi viikoksi aavalle merlle tässä pienessä purkissa, jonka miehistönä näytti olevan yksinomaan merirosvoja." 

No, kaikki meni tietysti hyvin, eikä tytärtä raiskattu tai tapettu. Todennäköisesti suurin uhka tyttären siveellisyydelle oli ylikuumana käyvä isä, joka hahmotti aika kummallisella tavalla ympäröivää maailmaa. Tästä tytär ei kuitenkaan tiennyt kai paljon mitään ennen kirjan kirjoittamista.

     *     *     *

Lopulta reissu oli ohi ja Gran Canariassa he juttelivat mm. yhden englantilaisen kanssa, joka luuli isää ja tytärtä ruotsalaisiksi.

"- Ettekö te olekaan ruotsalainen?
- En. Olen suomalainen.
- No, niin, ruotsalaiset. He ovat hyvin sympaattisia ihmisiä. Mutta...
- Mitä mutta?
- Lienee epähienoa sanoa, mutta he puhuvat niin paljon sellaista, josta me pidämme sopimattomana keskustella.
- Politiikkaako?
- Ei, vaan sellaista, josta he itse käyttävät sanaa sexual-upplysning. Mutta eihän rakkaus ole sellaista."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti