lauantai 18. huhtikuuta 2015

Proyas: "Dark City - Varjojen kaupunki" (1998)

Mies taistelee menneisyyden muistojensa kanssa, mukaan lukien muistot vaimosta, jota hän ei pysty muistamaan. Kaikki tapahtuu lisäksi painajaismaisessa maailmassa, jossa ei ole aurinkoa ja jossa outoja olioita, joilla on telekineettisiä voimia ja jotka metsästävät ihmisten sieluja. (IMDb)

"Dark City" (1998) on yhdysvaltalais-australialainen tieteisjännityselokuva. Sen on ohjannut Alex Proyas. (Wikipedia)

     *      *      *

Tähtiä vilisevä scifi-leffa, joka on tähtiensä arvoinen elokuva. Kirjoittelin samaan aikaan "Huonon runouden päivän" postauksia, joten en koko aikaa seurannut tarkkaan elokuvan juonta - ja hyvä niin. Visuaalisesti elokuva oli kerta kaikkiaan loistava ja  mykistävä.

Jälkikäteen luin, että Alex Proyasin "Dark City - Varjojen kaupunki" (1998) oli jäänyt 90-lopulla paljon suositumman "Matrixin" varjoon. Sääli sillä tämä elokuva pesee, uskokaa ta älkää, jopa sen.

Esimerkiksi Kiefer Sutherland tohtori Schreberinä on kuin "24" -tv-sarjassa (2001 -) parhaimmillaan. Pääosaa esittävä Rufus Sewell muistinsa menettäneenä miehenä John Murdochina ei voisi olla koukuttavampi.

Koko mystinen maailma on rakennettu taitavasti ja vähitellen katsojille paljastuu, että ei olla enää maassa vaan avaruudessa, valtavalla avaruusaluksella tai pienellä planeetalla, jonne on tuotu joukko ihmisiä, jotta he pelastaisivat oudot muukalaiset, alienit, jotka yrittävät epätoivoisesti ja epäonnisesti jäljitellä Maan ihmisten elämää.

     *      *      *

Alienit ovat naamioituneet ihmisen näköisiksi olioiksi, jotka ovat luoneet ihmisten mielen tietojen perusteella suurkaupungin näköiset kulissit, jotka liikkuvat elastisesti kuin (painajais)unesssa. Mikään ei tunnu lopulta olevan täysin kiinteää ja pysyvää.

Kaupungissa asuvat rinnakkain ihmisten 'muukalaisiksi' kutsumat otukset ja ihmiset itse. Ihmiset eivät tiedä tai luulevat elävänsä aivan normaalia, keskiluokkaista elämää, mutta epäily sen suhteen, mitä elämä oikein on koko ajan lisääntyy. Jokin kaikessa on selvästikin pielessä.

Ongelma on muistissa ja muistoissa. Jokaisen ihmisen pää on resetoitu ja aivoihin on ladattu manipuloituja muistoja. Ja esimerkiksi Murdochin oikeat muistot ovat yhden alienin mielessä. Seuraamalla ja tarkkailemalla miestä, alieni yrittää päästä selville, miten hän voisi elää yksilöllisesti elämäänsä. Alieneiltä puuttuu omassa kollektiivisessa maailmassaan kaikki yksityisyys, mikä on ajamassa heidän yhteisönsä tuhon partaalle.

     *      *      *

Loppu on jotenkin ennakoitavissa, vaikka osittain yllätys ja arvoitus. Muukalaisten hanke epäonnistuu surkeasti. Miten käy kaupungissa asuneiden ihmisten, jää avoimeksi. He joka tapauksessa pääsivät niskan päälle, mutta miten he voivat kaiken tapahtuneen jälkeen jatkaa elämäänsä? Elämälle ei ole muita puitteita kuin paikka, jossa he ovat. Kenties ihmiset muukalaisten tietojen avulla pystyvät palaamaan Maahan. Vai haluavatko he enää edes sitä. Lopussa on vain suuri joukko kysymyksiä vailla vastauksia.

Proyasin "Dark City - Varjojen kaupunki" on samalla tavalla todellisuutta kyseenalaistava ja filosofinen kuin "Matrix".  Mitä me lopulta tiedämme mistään? Kuka on sanonut meille eurooppalaisille, että esimerkiksi demokratia vaaleineen on jokin tavoiteltava poliittinen järjestelmä?

Kenties ihmisiä on pahemman kerran huijattu, kun mieleen on ladattu tietynlaisia ihanteita, jotka eivät todellisuudessa toimi ollenkaan? Tällaisia kysymyksiä on tietysti kysyttävä ennen muuta tällaisena typeränä vaalipäivänä. Miksi tällaista suurta teatteria ja farssia täytyy ylläpitää, joka on haitallista ja loukkaavaa tavallisten matti- ja maijameikäläisten kannalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti