tiistai 21. huhtikuuta 2015

Kaatra: "Alhaisolauluja" [1978]

Kössi Kaatra (1882-1928) oli 20-luvun modernismin läpimurtoon asti Suomen tunnetuin työväenrunoilija. Tämän päivän suomalaisille runonlukijoille Kaatran tuotanto on lähes tuntematon, jo vuosia sitä on ollut mahdoton saada käsiin. ja kuitenkin se on hyvin runsas, kuten jo tämän kirjan valikoima osoittaa.

Kössi Kaatra toimi elämänsä aikana monissa ammateissa: sanomalehdenjakajana, juoksupoikana, ravintola-apulaisena, asianajotoimistossa, kirjakauppiaana ja kustantajana, teatterinjohtajana, sekatavarakaupan omistajana ja lehden toimitussihteerinä. Sisällissodan aikana hän pakeni Ruotsiin, jossa eli lopun elämänsä.

Ennen vuoden 1905 suurlakkoa Kössi Kaatra oli julkaissut kolme runokokoelmaa esikuvinaan aikakauden runoilijasuuruudet, ennen muuta Eino Leino. Suurlakko teki hänestä työläisjoukkojen runoilijan ja aktivistin. Hänestä tuli työväenliikkeen nousun tulinen tulkki, sittemmin työväenliikkeen "hovirunoilija". Ruotsissa hän julkaisi kolme proosateosta, ja kirjoitti runsaasti novelleja ja runoja sekä suomalaisiin että amerikansuomalaisiin lehtiin.

Kössi Kaatran viimeisten vuosien tuotanto on usein ilmausta syvästä tragiikasta, jonka kansalaissota synnytti. Mutta milloinkaan hän ei menettänyt uskoaan tulevaisuuteen, asiansa oikeutukseen. (Takakansi)

     *     *     *

Miksikö lukea vanhoja 1900-luvun alun runoja? Ehkä siksi että viimeistään nyt on aika alkaa miettiä, mikä meni ihmisten mielissä niin totaalisesti pieleen varsinkn vuoden 1917 aikana.

Kössi Kaatra pakeni valkoisten vallattua Oulusta Ruotsiin ja asui siellä loppuelämänsä. Hän ei osallistunut sisällissotaan kuin kynäillen, eikä ainakaan runoissaan kannata minkäänlaista väkivaltaa tai fyysiseen (tai aseelliseen) voimaan perustuvia ratkaisuja.

Kaatran mielen sisäinen ongelma ja ristiriita oli sama kuin valkoisellakin puolella: molemmat hakivat oikeutuksen omille näkemyksilleen ja teoilleen Martti Lutherin jumalasta, joka antoi luvan periaatteessa kaikkeen mahdolliseen, mikä tehtiin jumalan nimissä ennen muuta toisten ihmisten tappamiseen.

     *     *     *

Kössi Kaatran runot eivät ainakaan aluksi vaikuta aatteellisesti mitenkään erityisen työväenhenkisiltä. Ehkä ennemmin päinvastoin. Sävyssä on jopa lievää halveksuntaa osattomia kohtaan. Ikään kuin kurjuus olisi ihmisten oma vika. Sävy on siis luterilaisen puritaaninen. Poliittisesti hän voisi olla nuorsuomalainen tai tämän päivän mittapuilla kokoomuslainen tai jopa perussuomalainen.

Sitten tapahtuu jotain vuosien 1903 ja 1904 aikana eli hieman ennen Suurlakkoa. Forssan puoluekokouksessa elokuussa 1903 perustetaan nykyisten työväenpuolueiden edeltäjä SDP, joka oli silloin aikalailla erilainen puolue kuin tänä päivänä.

Kaatran käsitteistöön tulee 'köyhälistö' hieman toisessa merkityksessä kuin aiemmin. Hän unohtaa ryysyköyhälistön ja keskittyy palkkatyöntekijöihin ja heidän asemaansa niin kuin puolueet vielä tänä päivänäkin tekevät.

Toisen runokokoelman tekstit ovat manifestoivia, joita luultavasti luettiin kokouksissa, Vappu-juhlissa ym. Silmiinpistävää on että jumalan Kaatra katsoo olevan köyhälistön / kansan puolella. Ja samalla tavalla tekivät tietysti kaikki muutkin. Jumalan kautta oikeutettiin mitkä tahansa omat teot - ja näin tehdään edelleenkin.

     *     *     *

Oikeus, jota esimerkiksi mielenosoituksissa ja vaaleissa haettiin, oli samanlaista kuin, mihin koko länsimainen demokratia-käsitys perustuu. Enemmistö oletetaan aina olevan oikeassa ja heillä on oikeus ja jumala puolellaaan siinä missä lakikirjat ja oikeusjärjestelmäkin.

Kaatra jakaa ihmset jyrkästi, niin kuin ennen työväenpuolueitakin tehtiin, kahtia rikkaisiin ja köyhiin, mitä ilmentää hyvin runo 'Tuutilaulu':

"Köyhän osa onneton
onpi sekä nurja,
iloton ja toivoton,
kova, kolkko, kurja.

Rikas lapsi lepäjää
alla kultakankaan,
köyhällepä ees' ei jätä
pala aivinankaan."

     *     *     *

Ilmeisesti osallistuminen SDP:n toimintaan vaikutti merkittävästi Kössi Kaatran koko elämään ja henkilösuhteisiin, sillä runo 'Ennen ja nyt' on melkoisen karua tilitystä. Ystävät ja kylänmiehet jättivät miehen - ja asetelmat, jotka yli 10 vuotta myöhemmin kärjistyivät sisällissodassa alkoivat muotoutua.

"Ennen uskoin ystäviini
kuin lapsi laittajaansa
taikka taatto poikihinsa,
siskokin sisarihinsa. (..)

Nyt en enää usko, enkä
luota liioin lapsen lailla. (..)

Yksin on ikävä olla,
kaksin kahta kauheampi."

     *     *     *

Suurlakkovuonna 1906 Kössi Kaatralta ilmestyy peräti 3 hyvin erilaista kokoelmaa runoja, mikä kuvaa ehkä sitäkin, miten SDP:ssä oli pulaa kynämiehistä, jotka olisivat pystyneet kuvaamaan sen aikaisia tunnelmia.

Kun kokoelmia ja niiden runoja lukee rinnakkain, syntyy vaikutelma siitä, että Kaatran persoonallisuus suorastaan hajoaa ja muuttuu. Hän ei myöskään pysty mielessään käsittelemään ympärillään olevia tapahtumia vaan lyö niistä varsin epämääräisiä tunnelmakuvia ja luonnehdintoja. Suurlakon jälkeen hän kirjoittaa mm. näin runossa 'Älkää itkekö'.

"Älkää itkekö raatajaraukat,
älkää voihkatko kurjat:
ei näät helly kyynelistämme
julmurit kylmät ja nurjat.

Pankaa pikemmin kätenne nyrkkiin,
hampaanne yhtehen purkaa
ja sitä, kun ette te ennemmin nousseet,
sitä te sorretut surkaa!"

Jonkinlainen luokkatietoisuus Kaatrassa on lopulta selvästi syntynyt, mutta tässäkään runossa hän ei pysty tarttumaan hetkeen jossa on.

Linkki:

Kössi Kaatra. Wikipedia

Kössi Kaatra. Alhaisolauluja. Kirjasampo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti