sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 446 : "Urbaanilegendoista draamaan"

This is one of these days, jolloin ei käynnisty ihan tavanomaisesti. Aivot kävivät vielä herättyä hieman ylikierroksilla eilisen päivän takia. 12 tuntia prosessidraamaa teki tehtävänsä.

Kaiken lisäksi oma muutaman tunnin draamani oli melkein lopuksi, mikä ei tietysti ollut ihan helppo asetelma. Olen kuitenkin tyytyväinen omaan esitykseenä / ohjaukseeni. Tutkin prosessidraaman menetelmin, miten nykytarinoita voi käyttää / ja voiko niitä käyttää prosessidraamassa hyväksi. Vakuutuin että se on hyvinkin mahdollista.

Hankaluutena on että osallistujien on oltava tietoisia, mitä ja millaisia dramatisoitavat tarinat ovat. Jos sitä ei oivalla, ei välttämättä ymmärrä mihin prosessilla on mahdollista päästä.

Prosessia helpottamaan käytin sarjakuvaa ja prosessoitavasta tarinasta tehtyä dokumenttia, joka sisälsi yhden valmiin draaman tai pienoiselokuvan. Sillan rakentaminen kohti omaa tulkintaa onnistui yli odotusten.

     *     *     *

Näkökulmani poikkesi radikaalisti tavasta, joilla muut olivat tehneet omia töitään. Heillä ei ollut pohjana valmiita tarinoita, eikä prosessien aikana välttämättä edes kehkeytynyt koherentteja tarinoita mistään. Joitain yksittäisiä ilmiöitä vain tutkittiin jollain tavoin tms.

Nykytarinan käsittelyn haaste liittyy siihen, että se on osattava purkaa osiin - ja koottava uudelleen jollain tavoin uskottavalla tavalla yhteen. Lisäksi tarinan käännekohdat on pystyttyvä etukäteen tarkoin erittelemään ja sen kautta tarina ydin.

Osallistujien tehtävänä on sitten itse keksiä ja löytää tarinaan liittyvät merkitykset uudelleen. Toki aina on mahdollista, että prosessi tuottaa ohjaajalle yllätyksiä, sillä kaikkea ei pysty edes suhteellisen suljettujen tarinoiden kohdalla ennakoimaan. Ja oikeastaan on kiehtovaa jos ja kun ryhmä pystyy löytämään jo lukemattomia kertoja pureksitusta, ehkä satoja tai jopa tuhansia vuosia maailmalla kiertäneestä, tarinasta jotain sellaista, mitä kukaan muu ei ole siitä vielä löytänyt.

     *     *     *

Eniten minua viehätti se, että pystyin käsittelemään niinkin vaikeaa aihetta kuin seksuaalisuus tavalla, että sitä ei mielletty sellaiseksi. Tarinan teeman käsittely oli ikään kuin itse tarinan ja sen juonen käsittelyn sivutuote. Ja hyvä niin. Vaikeiden asioiden käsittely liian suoraan johtaa välttämättä jonkinlaiseen moralismiin, mistä muutamat muut toteutetut prosessidraamat olivat esimerkkejä, enkä tarkoita sitä, että ne draamoina olisivat sinänsä olleet huonoja. 

Kun johonkin ongelmaan yritetään pureutua liian suoraan, itse kohde häviää näkyvistä. Tämä oli ilmiö, jota esimerkiksi kiusamis-teemaan käsiteltäessä ihmeteltiin, eikä siihen löytynyt ratkaisua. Oletuksena kun oli että joitain patenttiratkaisuja tai sääntöjä on olemassa. Mutta niin kuin sanottu: taustalla oleva, uskonnolliseen / ideologiseen ajatteluun pohjautuva moralismi ei voi tuottaa mielekkäitä malleja toimia tilanteessa jossa ollaan.

     *     *     *

Lisäksi eilen sain yhden idean, jonka yritän toteuttaa seuraavan vuoden aikana. Tein Facebookin äsken tällaisen postauksen:

"Jep, jep. Eilinen päivä oli hyvä. Kiitos siitä.

Ja sain Mollylta idean, sama idean jota pyörittelin itsekin mielessäni alkuvuodesta. Näytelmää Pocahontaksesta. Tosin en tiennyt että tällainen näytelmä oli jo olemassa. Mutta näytelmän voi tietysti kirjoittaa myös uudelleen... Vuosisatojen aikana Pocahontaksesta on maailmalla kiertänyt lukuisia (kansan)tarinoita, joista suurin osa vääristelee tarkoitushakuisesti mm. Pocahontaksen toiminnan motiiveja ja jättää kertomatta sen, että Pocahontas tapettiin siksi, että hän aikoi paljastaa sen, mihin häntä oli vuosia pakotettu. Hän oli loppuun asti oman ja muiden alkuperäiskansojen puolella.

Pahin Pocahontas versioista on Disney-elokuva, eikä mikään eurooppalainen tulkinta, viimeisin elokuvakaan valitettavasti kerro sitä totuutta, minkä mm. intiaanit itse perinteessään ja historiantutkijat kertovat. Jo siksi Pocahontas -näytelmä on ehdottomasti tehtävä vähintään kertaalleen uudelleen."

     *     *     *

JATKUU...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti