keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Warner: "Captain John Smith" (1881)

Klassikkoelämänkerta englantilaisesta kapteeni John Smithistä, sotilaasta, seikkailijasta ja kirjailijasta. Hänet mm. aateloitiin palveluksistaan eri puolilla maailmaa 1500- ja 1600-lukujen taitteessa.

Häntä pidetään merkittävänä 1. englantilaisen siirtokunnan vakiinnuttajana Uudella mantereella. (Amazonin sivustolta)

     *     *     *

John Smith on se John Smith, josta on aina tähän päivään asti kerrottu ainakin yhtä tarinaa suhteestaan intiaanityttö Pocahontakseen.

Kirjailija Charles Dudley Warner on puolestaan 1800-luvun lopulla vaikuttanut kirjailija ja esseisti sekä toisen kirjailijan Mark Twainin hyvä ystävä.

     *     *     *

Warnerin esseistinen kirja on hyvin mielenkiintoinen, sillä se perustuu lähinnä John Smithin kirjallisen tuotannon reflektiiviseen lähilukuun. Muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ole, sillä suurin osa Smithin kirjoittamista asioista on dokumentoitu vain hänen kertomanaan.

Kaiken lisäksi elämänkerralliset kirjat on kirjoitettu 20 - 30 vuotta sen jälkeen, kun niissä kuvatut asiat ovat tapahtuneet. Esimerkiksi romanttinen tarina Pocahontaksesta on upotettu kahteen eri kirjaan.

     *     *     *

Vuosien ja vuosisatojen varrella John Smithin tekstejä on tulkittu moneen kertaan, mistä on muodostunut melkoinen mosaiikki. Yksimielisiä ollaan siitä, että se mitä mies kertoo itsestään ja Pocahontaksesta ei pidä ihan paikkaansa, mutta jonkinlainen totuuden siemen tämänkin kirjan perusteella hänen tarinoihinsa ehkä sisältyy.

Totuus saattaa olla - niin kuin usein on - jopa tarua ihmeellisempia! Rivien välistä ja myös suoraan tekstistä voi lukea hämmästyttäviä asioita, joista ei romanttisessa tarinassa esim. Disneyn elokuvissa puhuta mitään.

     *     *     *

Asetelma Virginian vasta muotoutumassa olevassa 1. pysyvässä siirtokunnassa on todella opettavainen oppitunti Euroopan ja Uuden mantereen historiaan.

Kolme tahoa Englannissa ovat samaan aikaan kiinnostuneet siitä, mitä Virginiassa tapahtuu:

1) kuningas Jaakko I haluaa Englannille pysyvän jalansijan Pohjois-Amerikassa ja toiveena on tietysti verottaa sieltä löytyviä rikkauksia.

2) kristilliset kirkot haluavat nekin osansa eli ne haluavat ennen muuta käännyttää villit ja pakanat kunnon kristityiksi ja

3) viimeisenä eikä suinkaan vähäisimpänä ovat hankkeen rahoittajat eli Virginian kauppakomppania, joka koostuu sadoista, jopa tuhannesta rahoittajasta, jotka ovat lähinnä Lontoosta.

     *     *     *

28-vuotias kapteeni John Smith oli suhteellisen nuoresta iästään huolimatta noin 100 hengen ryhmän yksi kokeneimmista ja hän on ollut mm. palkkasotilaana taistelemassa turkkilaisia vastaan.

Luultavasti lähinnä rahapulan takia hän tarjoutui lähtemään mukaan 3 laivan retkikuntaan, jonka tarkoituksena oli ennen muuta hyödyttää rahoittajiaan sekä tietysti matkalle lähtijöitä itseään.

Eri tahoilta valtiolta, kirkolta ja kauppiailta sekalainen ryhmä oli saanut hieman erilaisia evästyksiä, ja Neuvosto (Council), joka paikan päällä päätti siirtokunnan asioista, tavoitteli paikan päällä hieman eri asioita, mikä aiheutti ristiriitoja.

Smith ajoi ennen muuta kauppakomppanian etua, eikä hän siten ollut kiinnostunut valtiosta tai kirkosta, mikä johti mm. siihen, ettei päällikkö Powhatanin valtaa alueella tarvinnut välttämättä kyseenalaistaa, sillä yhteistyötä intiaanien kanssa saattoi tehdä muutenkin. Eikä heitä tarvinnut käännyttää ainakaan väkisin kristityiksi, mikäli siitä ei ollut etua rahoittajien kannalta.

     *     *     *

John Smith teki huikean, mutta lyhyen todellisen seikkailijan uran Virginiassa, mistä Crocodile-Dundeekin olisi kateellinen. Hän saapui pääjoukon mukana huhtikuussa 1607 ja lähti takaisin Englantiin syksyllä 1609 eli oli Pohjois-Amerikassa vain reilut kaksi (2) vuotta.

Ennen lähtöään Smith oli siirtokunnan päämiehenä tai presidenttinä ennen kuin hänen vastustajansa savustivat hänet ulos. Todennäköisesti hänet yritettiin murhata, minkä jälkeen oli parempi lähteä.

Ilman häntä siirtokunta ei kuitenkaan olisi selvinnyt, sillä hän oli se, joka onnistui luomaan kuta kuinkin luottamukselliset suhteet powhataneihin.

     *     *     *
'
Ensimmäiset kuukaudet ja vuodet siirtokunnassa, jota ei tietysti aluksi edes ollut, olivat äärimmäisen vaikeat. Suurin osa ihmisistä kuoli nälkään ja tauteihin, mikä kiristi ihmisten välejä.

Matka Englannista perille oli kestänyt 3 kuukautta, joten ruokavarannot jo perille saapuessa olivat ehtyneet. Vaikka keväällä alettiin raivata peltoa, seuraava sato olisi tietysti korjattavissa vasta syksyllä.

Metsästämällä ja kalastamalla sekä keräämällä kasveja ja marjoja saatiin hankittua jonkin verraan lisää ravintoa, mutta ei ollenkaan riittävästi.

Lähialueella oli intiaanikyliä, joiden varastoja käytiin verottamassa, mistä aiheutui ongelmia. Heillä ei ollut ravintoa paljon muuta kuin omiksi tarpeikseen.

     *     *     *

Erot suhtautumisessa intiaaneihin tulivat esiin jo tässä vaiheessa. Siirtokunnan kaksi ensimmäistä päämiestä eivät kunnioittaneet "villejä ja pakanoita" vaan kohtelivat heitä huonosti, mistä tietysti seurasi se, etteivät powhatanit halunneet auttaa valkoisia.

James Smith joutui myötäilemään siirtokunnan linjaa. Tilanteen pahennuttua oli pakko alkaa käydä vaihtokauppaa intiaanien kanssa, missä olivat myyjän markkinat.

Aluksi intiaanit jopa antoivat nälkiintyneille ruokaa, mutta he huomasivat pian, ettei sitä tarvitse antaa vastikkeettomasti. Lopulta tämäkin tie oli kuljettu loppuun.

Eräällä ryöstöretkellä joulukuussa 1607 Smith joutui otetuksi kiinni - tai näin hän on kertonut legendaa, johon Pocahontaskin liittyy.

JATKUU...

Linkki:

John Smith (explorer). Wikipedia

E. Boyd Smith. The story of Pocahontas and captain John Smith. 1906. Project Gutenberg

Charles Dudley Warner. Captain John Smith. 1881. Project Gutenberg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti