maanantai 4. toukokuuta 2015

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 133 -

CC by  Mimmi L. - Carpe Diem
Project Gutenbergin vapaiden ekirjojen lisäksi kiinnostavia kirjoja löytyy ennen muuta Google Books -palvelun kautta, joista suurin osa on valitettavasti sellaisessa muodossa, että vain kirjan johdanto ja muutama satunnainen sivu on luettavissa tekijänoikeudellisista syistä.

Joskus kuitenkin riittää, että tietää edes sen millaisia kirjoja on olemassa, mistä on kirjoitettu ja mitä on tutkittu. Sisällysluettelon, johdannon ja muutaman satunnaisen sivun sekä etu- ja takakannen perusteella saa usein varsin tarkan kuvan (tieto)kirjan sisällöstä. Ja ennen muuta: kannattaako sitä hankkia itselle.

     *     *     *

E. Boyd Smith:
"Pocahontas" (1906).
Project Gutenberg
Yksi tällainen löytö, joka ilman Google Booksia olisi saattanut jäädä tehtyä, oli Robert S. Tiltonin "Pocahontas - the evolution of the american narrative" (1994). Parasta tässä palvelussa on, että se hyvin kattava ja mukana ovat niin uudet kuin vanhat kirjat. Palvelu pesee suurimmatkin yleiset kirjastot maailmassa!!

Jotain tällaista olin parin viime päivän aikana haikaillut. Miten Pocahontaksen (kansan)tarinaa on kerrottu John Smithin jälkeen, jonka kertoma tarina on eräänlaista primaariaineistoa suhteessa siihen, miten tarinaa on 1600-luvun alun jälkeen kerrottu. Ja sitten Tiltonin kirja vain pomppasi esiin Google Books -haulla. Loistavaa!

Istun kotonani lähiökerrostaloasunnossa, jonka lämmitys lopetettiin Vapusta, mutta minun ei tarvitse lähteä Kongressin kirjastoon tai New Yorkin yleiseen kirjastoon USA:an löytääkseni tämän kirjan. Elämä voi olla samaan aikaa kurjaa ja ylellistä.

     *     *     *

"Pocahontas" (1994) -kirjansa 'Johdannossa' Robert S. Tilton jakaa historiallisen Pocahontaksen elämän tällaisiin hetkiin:

1) syntymä 1595
2) perinteinen tarina kapteeni John Smithin pelastamisesta 1607, suhde mieheen ja Jamestownin siirtokunnan ihmisten auttaminen
3) sieppaus 1612 ja sen jälkeinen vankeus Jamestownissa
4) (pakko)käännytys kristityksi 1613 Jamestownissa
5) (pakko-)avioliitto John Rolfen kanssa 1614 Jamestownissa
6) matka Englantiin vuonna 1616 intiaaniprinsessana
7) kuolema (22-vuotiaana) Thames-joella ja hautaaminen Lontoossa 1617.

     *     *     *

Tarinan kautta oppii paljon länsimaisesta ihmisistä (prototyyppinä valkoinen, keskiluokkainen, keski-ikäinen englantia puhuva kulttuurikristitty mies) ja tietysti myös naisista, jotka ovat viehättyneet romanttisesta tarinasta Pocahontaksesta, mitä 2000-luvulla parhaiten edustaa Mike Gabrielin elokuva "Pocahontas" (1995), johon on koottu yhteen tarinan keskeiset elementit aina siihen asti, kun James Smith lähtee takaisin Englantiin.

Tilton rajaa oman tarkastelunsa ulkokpuolelle James Smithin alkuperäisen tarinan mahdolliset / monet esikuvat.  Hieman ennen kun Smithin tarina julkaistiin 1610 -luvun aussa 1. kertaa Lontoossa, samankaltainen espanjalainen tarina ilmestyi englanniksi. Smith on mitä ilmeisimmin ollut tietoinen tästä tarinasta.

Lisäksi Smith on värittänyt omia seikkailuitaan ympäri Eurooppaa muilla motiiveiltaan samantyyppisillä tarinoilla naisista, jotka ovat pelastaneet hänet eri tilanteissa. Lukevana ihmisenä hän oli tutustunut oman aikansa ja hieman vanhempaan romanttiseen ja ritariromanttiseen kirjallisuuteen, joista tietysti merkittävin on tätä kirjallisuuta parodioiva, 1. romaanina pidetty Miguel de Cervantesin "Don Quijote" (1605).

     *     *     *

Robert S. Tiltonin alun perin väitöskirja "Pocahontas" (1994) on tutkimus siitä, millä tavoin tarinaa on kerrottu kirjallisuudessa 1600-luvun jälkeen (jolloin legenda syntyi) 1700- ja 1800-luvuilla. Tällöin tarina vakiintui amerikkalaiseen kansanperinteeseen ja populaarikulttuuriin.

Hämmästyttävää - ainakin aluksi - on miten ihmisiä ei kiinnosta niinkään todellinen Pocahontas kuin tarina, jostain sellaisesta tytöstä / nuoresta naisesta / aikuisesta naisesta, millaiseksi Pocahontas kuviteltiin.

Eri aikoina Pocahontas on haluttu nähdä hieman erilaisena, mikä kertoo paljon ajasta ja historiallisesta tilanteesta jota eletään. Eli tarinaa kerrottaessa on valikoitu tarinasta joitain tiettyjä puolia, joita on korostettu ja muut puolet on tarkoituksellisesti unohdettu.

Tilton jakaa tarkastelunsa kolmeen jaksoon:

1) siirtokunta-aika (1700 - eli hajallaan olevat Englannin siirtokunnat)
2) federaation aika (1776 - eli itsenäisyysjulistus, itsenäistyminen)
3) sisällissotaa edeltävä aika (1820 - eli etelä ja pohjoinen vastakkain)

     *     *    *
   
Tarina oli tunnettu Virginian siirtokunnassa jo ennen kuin se julkaistiin James Smithin kirjassa 1610 -luvulla, mikä on sikäli kiinnostavaa, että Smith oli vain muutamaa vuotta aiemmin lähtenyt takaisin Lontooseen, eikä (oletetuista) tapahtumista ollut siten kuin muutama vuosi!!

Alun pitäen oli kenties kyse huhuista ja juoruista, jotka saivat tarinan muodon ja levisivät suusta suuhun niin siirtokunnan sisällä kuin sen ulkopuolella. Jotain sellaista mitä tarinat ovat kuvanneet on ilmeisesti tapahtunut, mutta tällaiset tarinat kertovat vain jonkin puolen asioista ja nekin usein vääristellen. Ja paljon jätetään myös sanomatta.

Kun lähdetään jäljittämään tarinan merkityksiä eri vuosikymmeninä ja -satoina, on näin ollen muistettava, että jo alkuperäinen tarina oli hyvin kiistanalainen, ja voi perustellusti kysyä, miksi sitä alettiin levittää. Tai ehkä ennemmin: miksi se alkoi levitä niin kuin ajatusvirus.

     *     *     *

Tiltonin historiallinen näkökulma, ei todelliseen historialliseen Pocahontakseen, vaan kerrottuun tarinaan Pocahotaksesta, on aatehistoriallinen näkökulma aiheeseen, vaikka Tilton ei sitä sellaiseksi ole ainakaan kirjansa 'Johdannossa' luonnehtinut.

Nyt ollaan tekemisissä siis ideoiden ja ideologioiden kanssa, joilla tähdätään johonkin jonkin ryhmän kannalta merkittäviin tavoitteisiin ja päämääriin.

Viimeistä sanaa mm. tästä Pocahontaksen tarinasta ei ole vielä sanottu, mutta uskon, että ollaan lähestymässä aikaa, jolloin asioista on mahdollista puhua entistä avoimemmin. Ainakin toivon niin, vaikka juuri tällä hetkellä ei siltä näytäkään.

Sellaiset kirjat kuin Linwood 'Little Bear' Custalowin & Angela L. Danielin "The true story of Pocahontas" (2007) tuovat keskusteluun mukaan siitä puuttuvan renkaan eli millaiseen tarinaan kaikki tulkinnat oikein perustuvat. Alkuperäisen tarinan rekonstruointi on tehtävä ennen kuin on mahdollista sanoa jotain varmaa myöhemmistä tulkinnoista.

     *    *     *

Tiltonin "Pocahontaksen" tavoitteena on rekonstruoida kertomuksen kertomisen traditio eri aikakausina. Ja hän lähtee siis liikkeelle siirtokunta-ajasta. Tärkeimmäksi lähteekseen hän mainitsee historioitsija Robert Beverlyn teoksen  "History and the present state of Virginia".

Beverly oli  itse asiassa 1. joka primaarilähteiden perusteella yritti rekonstruoida alkuperäisen Pocahontaksen tarinan. Se miten tarinaa kerrottiin suullisesti niin Virginian siirtokunnassa, intiaanien keskuudessa ja Englannissa ei tietysti voi jäljittää, mutta on hyvä muistaa, että tarinasta on varmasti ollut lukuisia suullisia versioita ennen kuin John Smith (itse) kirjoitti sen kirjaansa.

Mihin Beverly omassa tarinassaan, omasta näkökulmastaan ja omassa tulkinnassaan sitten kiinnitti huomiota? Tilton toteaa, että hän oli kiinnostunut Pocahontaksen suhteesta sekä John Smithiin että John Rolfeen. Ja olennaista tässä tapauksessa on, mitä kirjoittaja ei sano eli että Beverly tarkastelee intiaanityttöä / -naista valkoisen miehen kautta, joka on kaiken lisäksi väkivalloin tunkeutunut hänen kulttuuriinsa.

Tilton toteaa että Beverly yrittää välttää kulttuurien välistä konfliktia. Sen sijaan hän ottaa tilanteen itsestäänselvästi siten, että vakiintunut powhatanien kulttuuri on vain länsimaisen (kristillisen) kulttuurin passiivinen vastaanottaja. Eli toinen kulttuuri vähitellen assimiloituu toiseen ja häviää itse olemasta.

Tällaista tarinaa kerrottiin kirjoittajan mukaan presidentti Jeffersonin aikana, jolloin katsottiin nostalgisesti menneisyyteen, jolloin tällaista saattoi vielä tapahtua. Nykyisyydessä tällainen sen sijaan ei enää olisi mahdollista eli liitto intiaanitytön ja valkoisen miehen välillä ei ollut sopivaa.

      *      *     *

Siirtokunta-ajan jälkeen tulee (Ranskan suuren vallankumouksen) ja USA:n itsenäisyyden jälkeinen aika, mistä hän nostaa esiin John Davisin nimen, jota Robert S. Tilton käsittelee myöhemmin kirjassaan.

John Davis oli se, joka muutti tarinan suureksi rakkaustarinaksi. Tällöin Pocahontaksen aviomiehen John Rolfen rooli häivytettiin tarinasta ja esiin nostettiin vain ja ainoastaan John Smith.

Tässä tarinassa korostuu niin Pocahontaksen kuin John Smithin toiminnan sankarillisuus. 40 vuotta itsenäistymisen jälkeen tarina oli Tiltonin mukaan huippusuosittu ja siitä oli ilmeisesti lukuisia versioita liikkeelle populaarikulttuurissa ja koulukirjoissa ym.

     *    *     *

1820-1850 -luvuilla syntyi intiaaniromantiikka, mihin Pocahontaksen tarina tietysti sopi paremmin kuin hyvin. Hän vertaa tarinaa mm. James Fenimore Cooperin "Viimeiseen mohikaaniin" (1826).

Myös nyt korostui Pocahontaksen romanttinen suhde James Smithiin. Rolfesta ei haluttu puhua mitään. Romanssista kertoivat monet kirjailijat (Paulding "Koningsmarke", Sedwick "Hope Leslie",
Caruther "The Cavaliers Virginia").  Esimerkiksi viittaukset äitiyteen tai avioliittoon olivat nekin poissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti