torstai 7. toukokuuta 2015

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 136 -

CC by  Mimmi L. - Carpe Diem
Jos joku ihmetteli, miksi olin hahmotellut absurdia "Pocahontas - pienoisnäytelmää" (2015) edellisessä blogi-kirjoituksessa, johtuu se siitä että ensi viikolla on tarkoitus käyttää hahmotelmaa apuna esityksen tuottamisessa.

Tänään näen ensimmäisen kerran devising-menetelmällä tehdyn produktion Riihimäen nuorisoteatterissa, joten yritän tutkia tarkkaan, miten nuoret ovat oman esityksensä rakentaneet. Ennen muuta: miten tekotapa näkyy lopullisessa esityksessä vai onko sillä mitään merkitystä? Pysyykö esitys edes kasassa millään tavoin? Kyse ei kuitenkaan ole improvisaatiosta tms.

Alla olevan linkin kautta löytyvässä oppaassa todetaan ohjaajan / käsikirjoittajan roolista seuraavaa:

"Devising tarkoittaa ryhmä- ja prosessikeskeistä teatteria, jossa ennalta laadittua käsikirjoitusta ei ole. Prosessia kuitenkin voi vetää ohjaaja, joka innostaa, asettaa jonkinlaiset raamit työskentelylle sekä valitsee työtavat ja järjestyksen. "

Johonkin tällaiseen tähtään. Ei valmiita repliikkejä vain ehdotuksia. Ja loppujen lopuksi on kyse ns. syntytarinasta. Koko tarinan voi rakentaa toiselta pohjalta, jos löytyy parempia vaihtoehtoja. 'Tarina Pocahontaksesta' nyt vain sattuu olemaan sellainen, joka on testattu käytännössä toimivaksi lukemattomissa eri yhteyksissä vuosisatojen ajan. Absurdia näytelmää ei siitä ole tiettävästi ainakaan vielä tehty.

Jos nyt tehty viritelmä toimii edes jotenkin, saatan tehdä kokonaisen (pitkän) näytelmän näiden ideoiden pohjalta.

      *     *     *

"Lähtökohtana työskentelylle on joukko materiaalia, ajatuksia, väitteitä ja kysymyksiä sekä useimmiten ehdotus siitä, minkälaisilla harjoituksilla työskentely aloitetaan. Lähtömateriaalia analysoidaan ja tutkitaan toiminnallisesti näyttämöllä työskennellen ja esityksen lopullinen rakenne muodostuu tästä harjoitusprosessista.

Esityksen rakenteet vaihtelevat esityksittäin, mutta jokseenkin yhteistä näyttäisi olevan fragmentaarinen, sirpaleinen kokonaisuus tai kollaasinomainen rakenne."

Kyllä, kyllä. Materiaalia ja kaikkea mahdollista. Ilman hyvää pohjatyötä ei voi syntyä mitään kovin kummoista kuin ehkä sattumalta. Toki kaikki on mahdollista. Rakastuakin voi ensisilmäyksellä. Kari Hotakainen meni naimisiin 2 päivää sen jälkeen, kun oli kohdannut vaimonsa.

Mielessäni on vähintäin neljä (4) erilaista historiallista tapaa lähestyä yhtä ja samaa tarinaa, ja sen päälle tulevat vielä mahdolliset lajityypit, joiden kautta yksiä ja samoja asioita voi tutkia.

     *     *     *

Aikaa on annettu kuitenkin vain muutama tuntia, joten tilanteessa täytyy olla hyvin paljon  1/2 -valmista materiaalia, josta sitten valitsee halutut omaan kollaasiin. Itse esitys on enemmän demonstraatio-tyyppinen, eikä kestä kuin ehkä 4-5 minuuttia.

Luonnostelemani tekstin pohjalta toteutin aamulla 1-miehen show'n, ja aikaraameissa on mahdollista pysyä.

Samalla mietin, että saman karkean suunnitelman pohjalta voisi vaivattomasti tehdä vaikka kokoillan elokuvan!!!

     *     *     *

Eniten minua huolettaa oikeastaan vain rekvisiitta. Mistä saan ennen muuta tarvittavat päähineet sekä powhatan-intiaaneille että englantilaisille kolonialisteille?

Metsästämiseen ja kalastamiseen tarvitaan tietysti välineitä, mutta ne eivät tietysti ole ongelma. Pari hedelmäkoria, jotka ovat täynnä .. tekohedelmiä olisi kova juttu. Miten saisi nopeasti kyhättyä wigwamin? Entä Discovery -laivan?

Linkki:

Devising-menetelmäopas Labra. Teatterimuseo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti